Miltä tämä parisuhde kuulostaa?
Olen tullut sokeaksi omalle tilanteelleni, haluaisin kuulla ulkopuolisten mielipiteitä.. Ollaan seurusteltu mieheni kanssa usean vuoden ajan. Minulla on ala-asteikäinen poika, miehellä ei lapsia. Suhteen alussa haaveilimme yhteisistä lapsista ja kodista, halusimme päästä pian toteuttamaan unelmia.
Odottelimme kuitenkin yli vuoden ennen kuin aloimme yhteistä asuntoa katsomaan. Mies kuitenkin viime hetkellä perui kaikki asunnot joita olimme ostamassa/vuokraamassa milloin mistäkin syystä.
Siitä se alamäki sitten alkoikin, asunnon etsiminen loppui, lapsista ei enää puhuttu. Yht´äkkiä mies ei enää ollutkaan valmis. Meillä ikää yli kolmekymmentä, joten mitään lapsia ei enää olla.. nyt on mennyt jo pari vuotta, mies ei ole vieläkään valmis, hänelle riittää että seurustelemme. Lupaa kyllä että haluaa JOSKUS lapsia ja kodin. Vastuu kai pelottaa, ja uusperheen haasteet?
Minua tilanne ahdistaa koko ajan, vaikka rakastan miestä. Mies on kunnollinen mies, ei vietä aikaa baareissa tms. Sanoo joka päivä että rakastaa minua jne. En kuitenkaan tiedä voinko luottaa häneen täysin..Onko parisuhde edes kunnon suhde jos yhteisiä unelmia ei ole, tai niistä ei ikinä puhuta mitään? Olen ollut pari kertaa jo jättämässäkin miestä, on aina pyytänyt lisää aikaa ja olen suostunut..nyt en tiedä kauan tätä jaksaa enää jatkaa.. Roikkuisitteko tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (13)
ja vaikken sitä heti saisikaan niin riittäisi että yhdessä voitaisiin haaveilla ja keskustella siitä. Olen miettinyt taka-rajan antamista ja sanonut siitä miehelle, mutta hän ei pysty sanomaan mitään tarkkaa aikaa mihin mennessä olisi valmis.
Tuo kuulostaa siltä että miehen puolelta tunteet ovat ehkä muuttuneet, ja ei enää halua sitoutua sinuun. Jos mies olisi vakavissaan, olisitte jo muuttaneet yhteen nopeammassa tahdissa.
Ehkei kannata hukata aikaa tuohon jos haluat asua yhdessä.
Toisaalta itse eronneena, yhden lapsen äitinä olisin ihan tyytyväinen suhteeseen ilman yhdessä asumista. Ei perinteisiä uusperheiden haasteita, lapsen ei tarvitsisi totutella uuteen ihmiseen ja minulla myös omaa tilaa.
Oletko miettinyt miksi haluaisit miehen kanssa saman katon alle? Onko se sinulle ehdottoman pakko?
Mulla on toisin, seurustelen miehen kanssa ja minulla on lapsi, mutta MINÄ en halua muuttaa yhteen ja perustaa mitään uusperhettä. Vasta kun lapseni lähtee maailmalle, voin harkita yhdessä asumista.
Mieshän voi saada lapsia vieä vanhanakin ainakin teoriassa. Pitäisikö mahdollisuuksiaan auki, jos sattuisi joku "parempi" vaihtoehto kohdalle? Millainen suhde sinun lapseesi on?
miksi en voi olla tyytyväinen tähän tilanteeseen, koska onhan tässä hyviäkin puolia, mm. oma tila ja tietynlainen vapaus kun on oma koti. Ehkä kyse onkin siitä että minua häiritsee rakastaako mies minua täysillä, koska jos rakastaisi niin eikö silloin halua yhteisen elämän, eikä ole siitä jatkuvasti epävarma?
miksi en voi olla tyytyväinen tähän tilanteeseen, koska onhan tässä hyviäkin puolia, mm. oma tila ja tietynlainen vapaus kun on oma koti. Ehkä kyse onkin siitä että minua häiritsee rakastaako mies minua täysillä, koska jos rakastaisi niin eikö silloin halua yhteisen elämän, eikä ole siitä jatkuvasti epävarma?
Rakastumisen ensihuuma ei kestä kenelläkään. Yhteen muuttamisessa on myös riskejä.
ja vaikken sitä heti saisikaan niin riittäisi että yhdessä voitaisiin haaveilla ja keskustella siitä. Olen miettinyt taka-rajan antamista ja sanonut siitä miehelle, mutta hän ei pysty sanomaan mitään tarkkaa aikaa mihin mennessä olisi valmis.
Olet aikuinen ihminen. Etkö keksi parempaa tekemistä kuin haaveilla jostain tulevaisuuden jutuista? Sitten vielä vaadit että mieskin haaveilee. Juuri tuollainen haahuilu tuhoaa monta suhdetta. Ei miehiä kiinnosta haahuilla, haaveilla tulevaisuudesta, puhua tunteista tai puhua "meistä" jne. Miehiä kiinnostaa tekeminen. Viettele miehesi. Sanot hänelle että lastenteko on kivaa. Jos onnistuu niin saa harjoitella lisää vaikka lapsia ei tulisikaan. Eli anna seksiä (muutakin kuin peiton alla lähetyssaarnaajassa). Miehet saa innostumaan melkein mistä vaan kun osaa olla tarpeeksi innostava
on kyllä lapseeni, tosin välillä mielestäni normaaleja yhteenottoja mitä nyt aina lasten kanss on..
lähtisi noin epävarman miehen kanssa perustamaan perhettä - millään aikavälillä. Kun se lapsi syntyy ja on asuntolainaa, silloin tarvitaan sen toisen vastuunkantoa, osallistumista, tukea ja sen sietämistä, että parisuhde ja kahdenkesken oleminen jää toistaiseksi taka-alalle.
En usko, että miehestä on tuohon, ja hänkin on tainnut sen itse oivaltaa.
tuo että hän sanoo haluavansa perheen ja lapsia joskus, siltä että hän haluaa ne jonkun muun kanssa. Hän muutti mieltänsä sinun suhteesi, mutta ei ole vielä löytänyt sopivaa toistakaan.
Mutta tosiaan, miksi haluat uuden parisuhteen ja lisää lapsia, siinä on tosiaan riskinsä, erityisesti nykyisen lapsesi suhteen. Tilanne on nyt stabiili, nauti siitä ja kasvata lastasi.
ja vaikken sitä heti saisikaan niin riittäisi että yhdessä voitaisiin haaveilla ja keskustella siitä. Olen miettinyt taka-rajan antamista ja sanonut siitä miehelle, mutta hän ei pysty sanomaan mitään tarkkaa aikaa mihin mennessä olisi valmis.
Olet aikuinen ihminen. Etkö keksi parempaa tekemistä kuin haaveilla jostain tulevaisuuden jutuista? Sitten vielä vaadit että mieskin haaveilee. Juuri tuollainen haahuilu tuhoaa monta suhdetta. Ei miehiä kiinnosta haahuilla, haaveilla tulevaisuudesta, puhua tunteista tai puhua "meistä" jne. Miehiä kiinnostaa tekeminen. Viettele miehesi. Sanot hänelle että lastenteko on kivaa. Jos onnistuu niin saa harjoitella lisää vaikka lapsia ei tulisikaan. Eli anna seksiä (muutakin kuin peiton alla lähetyssaarnaajassa). Miehet saa innostumaan melkein mistä vaan kun osaa olla tarpeeksi innostava
Seksielämässämme ei ole mitään vikaa :)Ja vaikka olenkin aikuinen niin todellakin tulevaisuudensuunnitelmat/haaveet kuuluvat mielestäni elämään ja parisuhteeseen.
perinteinen perhe-elämä niin huonolta kuulostaa. On totta että mies VOI joskus kypsyä tuosta valmiiksi niihin, mutta on myös hyvin mahdollista että niin ei koskaan käy.
Ehkä sun pitäisi laittaa hänelle joku takaraja, jolloin päätöstä eteenpäin menosta (esim. se yhteenmuutto) pitäisi alkaa tekemään tai muuten suhde on valitettavasti lopetettava.