Lapsi oppinut itse lukemaan, luetko vielä kuitenkin iltasadun?

siinä on kyse niin paljon muustakin kuin vaan lukemisesta. Se on yhteinen päivän päätös, tuttu rituaali. Omaa lukemista voi kannustaa muuten, iltasatu on eri juttu.

Lukemaanoppimista ja sen kehittämistä helpottaa, että lapsi kuulee kijoitettua tekstiä mahdolisimman paljon. Kirjakieli, kun eroaa puhutusta todella paljon niin rytmiltään kuin rakenteeltaan. Lisäksi on tutukittu juttu, että lapsi oppii paremmin uusia sanoa kuulemastaan tekstistä, kun se tapahtuu läheisessä vuorovaikutuksessa.



Tärkeintä on kuitenkin läheisyys ja rakkauden osoittaminen!

Luen varsinkin kirjoja joita lapsi ei itse vielä jaksa itse lukea. Luen vielä myös 11 vuotiaalle, mutten ihan joka ilta. Kaikki lasten opettajat ovat siihen myös kannustaneet. Kannustan/vaadin lasta itse lukemaan n 20 min per päivä. Välillä luemme yhdessä kirjaa vuorotellen kappale kerrallaan tai sarjakuvaa puhekuplan kukin. Toimii erityisesti silloin kun lapsi on vastahakoinen tai teksti on lapselle vaikea.

Kolmen äiti

Nyt menossa viimeisin Risto Räppääjä, itsekseeen poika lukee uusinta Konstaa.

lapsi tokalla, oppinut lukemaan ennen 5 v ikää. Jos joskus ei tule uni, voi itse lukea sängyssään iltasadun jälkeen. Lukemaan voi kannustaa muuulloinkin, mutta iltasatu on meillä rutiini, josta pidetään kiinni niin kauan kuin lapsi sitä kaipaa.



Asiantuntijatkinhan suosittelevat, että myös lukutaitoiselle lapselle luettaisiin ääneen.

ei tulisi mieleenkään lopettaa iltasatuja heti kun eskarilainen alkaa Aku Ankkaa tavaamaan. Silloin tosin ei lueta enää sitä Aku Ankaa, vaan ainakin meillä on siirrytty pidempiin, kertoviin satuihin. Samoin jotain tiedelehtiä luetaan yhdessä.



Iltasatua varmaan luetaan niin pitkään kun lapsi sen haluaa kuunneella.

ja se satu voi monesti olla pidempi kirja esim. Ella-kirja jatkokertomuksena. Jotain lukevat silti vielä itse hetken sängyissäänkin.

Vaikka ovat oppineet lukemaan 5, 6 ja 4-vuotiaina.

etten ole ainoa, joka lukee viidesluokkalaiselle... Kun tuntuu välillä, että se on joidenkin mielestä vähintään merkki jostain oudosta perversiosta kun lapsi kerran osaa itsekin lukea!







"Nyt menossa viimeisin Risto Räppääjä, itsekseeen poika lukee uusinta Konstaa."

Kun tuntuu välillä, että se on joidenkin mielestä vähintään merkki jostain oudosta perversiosta kun lapsi kerran osaa itsekin lukea!

Ja siksi ne voikin jättää omaan arvoonsa.

Itse olen monessa asiassa kaukana superäidistä, mutta iltasadun olen lukenut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joka ilta kohta 15 vuoden ajan.

Nuorin oppii pian lukemaan, mutta aion siitä huolimatta jatkaa niin kauan kuin haluavat. Viime viikolla yhtenä iltana seiskaluokkalainenkin tuli kuuntelemaan Tatua ja Patua, vaikka juuri oltiin riidelty jostain typerästä asiasta.

Lapset tykkää kirjoista, kun pienestä asti niihin tottuvat, mutta vanhemmat eivät kai itse arvosta lukemista. Koulun vanhempainillassa kun opettaja esitteli lukupassia, niin muutama hapan ilme ja kommentti kertoi aika paljon asenteesta.

Ja mun lapsuuden kodissa ääneenluku kuului aina asiaan jos joku sairasti. Vanhemmat sen aloitti aikoinaa, mutta sitten me sisarukset luettiin toisillemme. Se olikin parasta sairastaessa kun joku luki ääneen:-). Tosin muistan lukeneeni 10-11 vuotiaana äneen sisarelleni Sadan vuoden yksinäisyyttä tai vaikkapa Portnoyn tautia :-)

luetusta, mikä edistää lapsen ymmärrystä ja on tärkeää ajattelun taitojen kehittämisessä. Ehdottomasti kannattaa lukea isollekin lapselle!



Monet toivat esiin myös lukuhetken emotionaalisen ja sosiaalisen merkityksen lapselle, sekin on tärkeää.

Lapsen lukutaito voi olla kuitenkin siinä määrin heikko, ettei pidempien satujen lukeminen vielä onnistu niin hyvin, että pääsisi oikeasti nauttimaan siitä itse tarinasta. Parhaiten innostat lasta lukemaan kun luet lapselle ja juttelette yhdessä kirjoista :) Kannattaa myös kiinnittää huomiota satujen valintaan, tylsät sadut ei välttämättä toimi kovinkaan hyvänä innostajana, mutta jos lukemisesta (tai kuuntelemisesta) saa jotain irti niin sitten kyllä.

Jättäisin iltasadun lukemisen siinä vaiheessa kun lapsi itse sitä haluaa (esim.haluaa lukea itse).

siinä on kyse niin paljon muustakin kuin vaan lukemisesta. Se on yhteinen päivän päätös, tuttu rituaali. Omaa lukemista voi kannustaa muuten, iltasatu on eri juttu.

Sitä paitsi aika kauan menee, ennen kuin lukeminen on sekä ymmärtävää että niin vaivatonta, että itse lukeminen rentouttaisi lasta.

miten lukeminen on herkullista:)

ekaluokkainen on just oppinut lukemaan, muttei pysty vielä vaikeampaa kirjaa itse lukemaan. Kolmasluokkainen tykkää vielä, että luetaan ääneen, olen lukenut mm. muutaman Potterin.

Joskus voi haluta lukea itse tai sitten joskus haluaa että äippä tai isi lukee.



No big deal.