Kertoisinko ystävälleni, mitä tiedän hänen " miehestään" ?

Tässäpä moraalinen pähkinä teille purtavaksi...



Lyhykäisyydessään juttu on sama vanha simppeli pettämisstory, eli: Ystäväni on tapaillut mieheni tuttavaa noin puoli vuotta. Kuulin juuri, että tällä miehellä on seksisuhde yhteen naistuttavaamme. Mieheni on ehdottomasti kieltänyt minua sekaantumasta asiaan, mutta miten voin olla kertomatta?????



Asia on vielä hiukkasen mutkikkaampi kuin ensinäkemältä luulisi. Ystäväni on nimittäin harras kristitty ja on päättänyt säästää itseään avioliittoon. Tapasi tämän miehen seurakunnan piirissä ja luulee miehen omaavan samat elämänarvot. Olettaa näin olevan automaattisesti eikä ole ottanut kuuleviin korviinsakaan, kun olen yrittänyt varoitella ja pyytänyt selvittämään, mitä mies oikeasti haluaisi suhteelta. On soutanut ja huovannut kundin kanssa kuukausia, kiusannut miehen hulluuden partaalle ns. antamalla ymmärtää, mutta ymmärtämättä antaa. Vaatii miestä odottamaan jotain, mitä tämä ei välttämättä koskaan tule saamaankaan. Temppuilee ja oikuttelee, pistää poikki ja vaatii takaisin ja koko ajan pähkäilee, ollakko vai eikö olla ja " mitä Jumala tästä nyt sanoo" jne., jne. Siis sitä samaa sähläämistä, jonka vuoksi mikään hänen suhteensa ei koskaan onnistu. Pian hän taas itkee minulle, miten hän jää vanhaksi piiaksi ja miksei hän löydä hyvää miestä...



Ystäväni etsii tosissaan rakkautta ja parisuhdetta ja rakastuu epätoivoisesti noin joka toinen päivä ja aina vääriin miehiin. Tuntuu, ettei hän uskalla elää oikeasti, vaan rajoittaa itseään, koska pelkää jotain - en tiedä mitä. Elämä valuu ohi hänen silmiensä edestä, kun hän ei uskalla antautua oikeaan suhteeseen kenenkään kanssa. Ehkä joku " oikea kunnon kristitty mies" voisi alkaa hänen kanssaan tuollaiseen suhteeseen, jossa kuljettaisiin kaksi vuotta käsi kädessä, mutta kun hän ei sellaisiin miehiin ihastu, vaan juuri toisenlaisiin. Komeisiin playboy-tyyppeihin tai kummiin boheemitaiteilijoihin. Ja he eivät odota kahta vuotta, että pääsisivät pusuasteelle ;-P



Eli pointtini on siinä, että pitäisikö minun antaa hänen polttaa siipensä tämän kundin kanssa? Tämä on pisin ja pisimmälle päässyt suhde, mitä hänellä on ollut. Jotenkin tuntuu, että ehkä hänen pitäisi saada katsoa tämä loppuun asti, vaikka sitten tippuisikin korkealta. Joskushan hänen on alettava elää!!! Jos tämä viimein olisi se mies, joka pääsisi alkua pitemmälle hänen kanssaan ja saisi hänet heräämään ruususen unestaan, niin haittaako tuo nyt, jos se ei sitten pitemmän päälle onnistuisikaan? Ainakin hän olisi kerrankin kokenut, mitä se elämä oikeasti on! Tai mitä jos siitä oikeasti tulisikin jotain? Ihan oikea suhde ja vaikka avioliittokin, ja mies nyt vain tällä hetkellä sählää väärällä suunnalla, koska ei tiedä, mitä ystäväni kanssa tulee tapahtumaan? Pilaisinko kaiken?



Olenko minä ihan väärässä? Pitäisikö kertoa, vai ei??? Apu-va.