Kuinka moni teistä rehellisesti myöntää, että yksi lapsistanne on rakkaampi/läheisempi kuin muut?

Onhan lasten luonteissa eroja, ja jonkun luonne sopii paremmin minun luonteeni kanssa. Ihan normaalia. Ei se kuitenkaan arjessa mitenkään näy eikä lapset sitä tiedä.

3 lasta , kaikilla erilaiset luonteey. Kaikki yhtä rakkaita.

Tässä ainakin kaksi ihan viime päivien ketjua:



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1693294/onko_teista_…



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1689667/kolmen_lapse…

Tässä ainakin kaksi ihan viime päivien ketjua: <a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1693294/onko_teista_…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1693294/onko_teista_…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1693294/onko_teista_…; <a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1689667/kolmen_lapse…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1689667/kolmen_lapse…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1689667/kolmen_lapse…;

täällä pyörii joku, joka on katkera omille vanhemmilleen.

Riippu vähän minkä ikäisiä ovat ja millainen vaihe menossa. Joku lapsista on tuntunut kultalapselta ehkä useammin kuin joku muu. Sitten tulee sääli ja paha mieli miten voinkin unohtaa jonkun vähän syrjään ja yhtäkkiä hänestä tuleekin sydänkäpynen, keskityn katsomaan enemmän miten hän kasvaa ja mitä kaikkea suloista osaa.



Minusta se vaihtelee. Pidän kaikista lapsistani kyllä loppujen lopuksi, en antaisi ketään ikinä pois.

suhtaudun lapsiin erillailla. Toisille olen tiukempi kuin toisille. (4 lasta)

toisella lapsista on paha uhmaikä ja toinen on kuin ihmisen mieli, niin kyllä, se kiltti tuntuu paljon mukavammalta... Ja samalla läheisemmältä, kun elämä ei ole yhtä taistelua.