Täällä tuntuu olevan opeja paljon linjoilla: Valitsisinko lapselle uskonnon vain et:n, sanokaa!

Emme miehen kanssa kumpikaan usko Jumalaan. Silti kirkkoon vielä kuulutaan, kun ei olla haluttu omia iäkkäitä äitejämme shokeerata. Meille sillä ei ole niin väliä näes.



Lapsille ei itse anneta mitään uskontokasvatusta. Isovanhemmat opettaneet iltarukoukset ja se on ihan ok. Toisaalta ihan suloista, kun niistä näyttää olevan lapsille turvaa.



Muutenkin oon ruvennut miettimään, että lapsille tuo Jumalaan uskominen voisi tuoda turvaa. Heillä pitäisi myös olla jotain toivoa jostakin kuoleman jälkeisestä. Vaikka ite en siihen uskokaan.



Tosi vaikea juttu!



Onko siellä et:ssä enemmän pohdiskelua ja arvokeskusteluita?

on sellaista yleismaailmallisempaa. Enempi just sitä oikean ja väärän pohdiskelua. Ei anneta yhtä ainoaa selkeää ratkaisua, vaan mietitään ja tutkitaan eri kanteilta asioita. Mukavin aine koulussa mielestäni.



Toisekseen, te jotka ette uskalla erota kirkosta sukulaisten tähden: miten he saisi edes selville, ettette kuulu siihen? Ihme meininkiä :D