Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä useamman lapsen vanhemmilla "sydämen lasta"?
22.10.2012 |
Minulla on kaksi lasta, joista kuopus selvästi se "sydämen lapsi."
Rakastan molempia lapsia ihan hirveästi, oikeastaan ihan yhtä paljon, mutta kuopuksen kanssa kiintymyssuhde on ihan omaa luokkaansa.
Esikoisen raskausaika oli vaikea, synnytys hirveä, vauva-aika kamalaa ja hänen kanssaan edelleenkin kaikki tuntuu todella raskaalta.
Kuopuksen kanssa kaikki on mennyt paljon helpommin ja jouhevammin.
Hirveät tunnontuskat tästä asiasta enkä tiedä miten voisin korjata enää tilanteen. En usko että tilanne ikinä tasoittuu.
Lapset 6v ja 4v.
Kommentit (34)
mulla on neljä lasta, esikoinen 18-v on se "sydämeni sydän". Olen hyväksynyt asian ja kannan sen itsekseni, ei näy lasten kohtelussa eriarvoistavana eikä myöskään puheissani ikinä.
Kyseessä tyttölapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset lapsillakin!
Olen kahdettakymmenettä vuotta äiti ja nuorin kuudesta on vasta 2-vuotias.
On tyttöjä ja poikia, on ammu-unista sekä aamuvirkkua, on vasen- sekä oikeakätistä, on kevät-, kesä- sekä syysvauvaa,
on kovapäistä ja herkkää...
Ihania ovat kaikki kuusi, vaikken nuorista tietenkään tunne niin hyvin kuin vanhinta; kovin erinäköisiä sekä -luonteisia keskenään lapseni ovat.
Kukin ihastuttaa ja vihastuttaa vuorollaan!
"Sydämen lapsi". Jos oikein ruokit itsessäsi toisen lapsen suosimista käyttämällä tuollaista ilmausta, ei tilanne kyllä paranekaan. Koitapa ennemmin ajatella, että toinen lapsi tuntuu tässä vaiheessa läheisemmältä, muistuttaa sinua enemmän tms miltä se nyt sitten tuntuukaan. Mutta älä luokittele toista sydämen lapseksi ja toista vähemmäksi.
Ajattele ihan oikeasti, miltä esikoisestasi tuntuisi, jos puhuisit tällaisia ääneen. Hänkin on pieni oma lapsesi, joka tarvitsee äidin rakkautta. Kuvittele hänet johonkin toiseen perheeseen, jossa häntä rakastettaisiin vähemmän kuin muita. Miltä se ajatus tuntuu? Eikö tee mieli "pelastaa" hänet sieltä?
On selvää, että sinuun vaikuttaa nuo lasten syntymiin ja vauva-aikoihin liittyvät asiat ja se, jos esikoisen varhaisvaiheista on vähemmän ihania muistoja. Mutta nyt sitten olisi korkea aika luoda hänestäkin sellaisia ihania korvaamattomia muistoja, ettei hän jää ikuisiksi ajoiksi alempaan asemaan. Järjestä kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan ja keskity häneen oikein todella. Kuuntele, juttele, puuhatkaa yhdessä. Jonkunlainen terapia sinulle voisi myös olla hyödyksi. Älä anna sellaisen tilanteen jatkua joka sinustakin tuntuu huonolta.
He ovat jo aikuisia. Keskimmäisen raskaus oli hirveä, lääkitystä, ensin keskenmenon ja sitten ennenaikaisen synnytyksen uhkaa, valtavia kipuja, väsymystä, omia sairauksia, joiden pelkäsin vaikuttavan vauvaan. Lopulta vaikea, melkein viisikiloisen vauvan synnytys vaurioineen minulle (isot repeämät, verenhukka) sekä vauvalle (solisluu poikki, silmävaurio).
Tuo lapsi on ollut ja on minulle jollain lailla erityisasemassa. Hän on ollut omapäisin ja suorasukaisin lapsista. Kahden muun kanssa puhun ihan mistä asioista tahansa avoimesti, hän on varautuneempi. Silti hänellä on joku erityispaikka sydämessäni.
Esikoinen muistutti pienenä sukulaistani, jota vihaan, koska hänen väkivaltaisuutensa ja alkoholisminsa on aiheuttanut perheelleni valtavaa surua, pelkoa ja haittaa. Lapsiparka, mutta en voinut silloin mitään, että pelkäsin hänestä tulevan samanlaisen ja varmaan lapsi jotenkin vaistosi tunteeni. Hänellä on huonompi itsetunto kuin veljillään.
kaikki kolme poikaani ovat minulle todella rakkaita, mutta kukin omalla, erityisellä tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sydämen lapsi". Jos oikein ruokit itsessäsi toisen lapsen suosimista käyttämällä tuollaista ilmausta, ei tilanne kyllä paranekaan. Koitapa ennemmin ajatella, että toinen lapsi tuntuu tässä vaiheessa läheisemmältä, muistuttaa sinua enemmän tms miltä se nyt sitten tuntuukaan. Mutta älä luokittele toista sydämen lapseksi ja toista vähemmäksi.
Ajattele ihan oikeasti, miltä esikoisestasi tuntuisi, jos puhuisit tällaisia ääneen. Hänkin on pieni oma lapsesi, joka tarvitsee äidin rakkautta. Kuvittele hänet johonkin toiseen perheeseen, jossa häntä rakastettaisiin vähemmän kuin muita. Miltä se ajatus tuntuu? Eikö tee mieli "pelastaa" hänet sieltä?
On selvää, että sinuun vaikuttaa nuo lasten syntymiin ja vauva-aikoihin liittyvät asiat ja se, jos esikoisen varhaisvaiheista on vähemmän ihania muistoja. Mutta nyt sitten olisi korkea aika luoda hänestäkin sellaisia ihania korvaamattomia muistoja, ettei hän jää ikuisiksi ajoiksi alempaan asemaan. Järjestä kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan ja keskity häneen oikein todella. Kuuntele, juttele, puuhatkaa yhdessä. Jonkunlainen terapia sinulle voisi myös olla hyödyksi. Älä anna sellaisen tilanteen jatkua joka sinustakin tuntuu huonolta.
alkaa liioitella. Lapsiaan kohtaan voi tuntea eri tavalla, mutta kohtelun tulee olla samanlaista. Tai siihen pitää pyrkiä.
Onhan näitä, varman jokainen tuttavapiirissään tuntee jo aikuisia lapsia, joita on kohdeltu ja ehkä edelleenkin kohdellaan aivan eri tavoin. Se ei tietenkään ole oikein.
Minullakin on syvempi suhde toiseen lapseeni, mutta ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Toisten kanssa synkkaa paremmin kuin toisten, myös silloin kun he ovat sukua tai perhettä. Ei sitä demonisoida tarvitse.
Mutta joo, esikoispoika on minulle erityisempi ja rakkaampi, valitettavasti. Hän on ollut tosi vaikea tapaus vauvasta asti ja on sitä edelleen, hänellä on myös pari psyk/neur diagnoosia. Kuopustyttö on tosi helppo tapaus ja on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle kuin veljensä, koska hän on aina leikkinyt ja pärjäillyt itsekseen tyytyväisen oloisena, kun olen rauhoitellut esikoisen raivonpuuskia. Haluaisin kyllä suhtautua molempiin lapsiin samalla tavalla enkä ikinä kertoisi tästä heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jollain tapaa erityisempi kuin muut- eli nuorimmainen ja tytär.Muut poikia.
mulla on tilaa sydämessä kaikille viidelle, eikä se ole edes vielä täysi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseen ei muodostunut samanlaista sidettä mitä olisi pitänyt, kiitos vaikean elämäntilanteen ja ongelmien. Vieläkin koen hänet hankalaksi ja vaikka rakastankin, olen 99% varma että tuleva lapseni saa ykköspaikan sydämessäni. Tavallaan surullista.
En kohtele lapsiani eriarvoisesti ja teen kaikkeni jotta he eivät huomaisi mitään eroa siinä kuinka äiti heihin suhtautuu. Molemmat saavat rakkautta ja läheisyyttä, molemmille pidetään kuria.
Minulle kuitenkin on liikaa jo se, että itse tunnen näin, vaikka muiden ei tarvitsisikaan sitä tietää. Tämä asia syö minua jatkuvasti sisältäpäin ja samalla tunnen kamalaa katkeruutta ja epäreiluutta ja kelvottomuutta koska en saa samanlaista sidettä esikoiseeni. Pelkään että tämä asia paljastuu enemmin tai myöhemmin, niin lapsilleni kuin muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joo, 15-vuotias poika on se sydämen lapsi. Silti hän on monessa jäänyt pikemminkin toisten lasten jalkoihin. Hän on kolmesta vanhimmasta keskimmäinen, eka oli vaikea, kolmas oli pieni. Tää söpöläinen oli helppo ja yksikseen viihtyvä. Niinpä hän on saanut olla yksikseen. Mutta häntä olen rakastanut heti syntymästä asti yli kaiken, hänen puolestaan olisin valmis vaikka kuolemaan (tuskin niiden muiden, vaikka heitäkin rakastan).
Eikä yhtään harmita, ahdista tms. Mulla on oikeus tunteisiini.
Esikoiseni syntyi keskosena, eli alku oli hankala ja muutenkin hän on eniten kasvattanut minua ihmisenä. Toinen lapseni on tytär, hyvin kaltaiseni. Kolmas lapsi syntyi melkoisella ikäerolla. Suloinen kaikkien rakastama pieni mussukka. Helppo lapsi.
Silti rakastan kaikkia yhtäpaljon. Kaikkien puolesta olisin valmis itse kuolemaan tai tekemään mitä vain. Jos joskus joutuisin valitsemaan vain yhden heistä, niin tulisin hulluksi.
Minä olen siis erityisen onnekas, kun minulla on kolme "sydämen lasta" !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onneksi muutkin ovat kovin rakkaita, joten ei tarvitse kohdella eritavoin tai pelätä tunteitaan.
Minäkään en käyttäisi "sydämen lapsi" -nimitystä, mutta minulla on kolme poikaa, ja toivoin aina (salaa) tyttöä. Kun sitten neljäs lapsi - tyttö - syntyi, olin todella onnellinen. Ja olen yhä onnellinen, että pääsin myös tytön äidiksi!
mutta jollain tapaa erityisempi kuin muut- eli nuorimmainen ja tytär.Muut poikia.
voisi rakastaa eri määrää. Mulla kaksi lasta, molemmat ihan pohjattoman rakkaita. Ensimmäisen kanssa oli vauvaikäisenä vaikeaa, mutta silti ei ole rakkauden määrässä tai syvyydessä mitään eroa.
Ja minustakin tuollainen "sydämen lapsi" ilmaus on suorastaan ällöttävä.
Esikoispoikaan on erilainen kiintymyssuhde, en sanoisi, että rakastan enemmän. Raskaus, synnytys, vauva-aika vaikeat, aistiyliherkkä.
Kuopustyttö viihtyy itsekseen. Pysähdyn usein miettimään, että olenhan yrittänyt antaa molemmille yhtä paljon huomiota. Eli jonkinlainen syyllisyys kalvaa..
Minulla on kaksi lasta, ja esikoinen on paljon rakkaampi. Hänen kanssaan on ollut enemmän huolta, ja hän tarvitsee minua enemmän.
tunnetilat. Itse isän ja äidin syrjimänä voin sanoa, että se vaikuttaa itsetuntoon kehdosta hautaan. Vanhempi sisareni oli isin lellikki ja nuorin veli äidin. Olkaapa tarkkoja miten tunteitanne ilmaisette lapsillenne!
Alue: Aihe vapaa
meillä on neljä lasta melko isoilla ikäeroilla, niin, että vanhin on 17 ja nuorin ihan just 3. Jokainen rakas ja tärkeä vaikka erilaisia ovatkin.