Anoppiongelmia ja vauva tulossa

Hei,



Mieheni äiti asuu mieheni kotimaassa, Australiassa, ja me asumme täällä, mutta silti hänen olemassa olonsakin aiheuttaa ongelmia, kun pitää käydä kylässä.



Olimme visiitillä nyt jo lähes 4 vuotta sitten, ja riitelin hänen kanssaan useampaan otteeseen, kun jouduimme asumaan hänen kanssaan. Hän huomautteli minulle kaikesta: vaatetuksestani, mitä syön, miten kokkaan, ja kaiken kukkuraksi monella eri lauseella sanoi, että olen väärä henkilö hänen pojalleen. Hänellä on selvästi iso, oma ongelma, josta minäkin joudun kärsimään. Tuon jälkeen muutimme pois, ja mieheni yritti tasoittaa tilannetta. Vielä lentokentällä lähtiessämme maasta mieheni yritti, että kyllä hänen pitäisi anteeksi pyytää. Hän vain totesi, että hän tarkoitti joka sanaa, jonka seurauksena lähdimme hyvästejä sanomatta paikalta.



Hän on toiminut aivan samoin tyttärensä miestä kohtaan. Nyt hän on varmaan tyytyväinen, kun he ovat eroamassa n. 15 vuoden avioliiton jälkeen.



Ongelmani on nyt se, etten halua olla ko. anopin kanssa missään tekemisissä. En kieltäydy menemästä yleisiin juhliin, joissa myös hän on, mutta häntä en lähde tapaamaan. Meillä on visiitti Australiaan vuoden sisällä, ja ensimmäinen vauva syntyy ennen sitä. Miten pystyn olemaan samassa kaupungissa ilman, että käyn häntä tapaamassa vauvan kanssa, ja että vain mies käy. Ajatuskin siitä, että lähtisin sinne tai antaisin vauvan mukaan ilman, että itse olen vahtimassa ovat aivan uskomusteni vastaisia.



Anoppi tuli Suomeen häihimme reilu kaksi vuotta sitten (olemme nyt olleet yhdessä reilun 10 vuotta), ja olin mieheni takia hyvin vieraanvarainen anoppia kohtaan. Kohtelias olen aina ollut. Sanoin miehelleni, että toivon mukaan anoppi ei lue vieraanvaraisuutta niin, että asiat ovat hyvin välillämme. Mieheni sanoi tästä hänelle ja vielä kehoitti korjaamaan välejään kanssani. Anoppi oli ollut itku silmässä ja sanonut, ettei hän voi, kun häntä alkaa itkettämään. Kaikki on osoittanut, että hän vain haluaa lakaista kaiken maton alle, vaikka kuinka rumasti käyttäytyisi, mutta se ei ole minun menettelyni. En usko, että ystävystyisimme, vaikka millainen sopimus tulisi, mutta ainakin voisin käydä kylässä ja pitää viileät välit. Näin hän on aina toiminut myös tyttärensä miestä kohtaan.



Mikä olisi suositeltava tapa toimia visiittimme kannalta siten, etten joudu omia periaatteitani vastaan tekemään (asiat on aina selvitettävä), mutta jotta toimisin oikein miestäni kohtaan? Kiitos etukäteen.