Minne menevät jotka eivät päässeet koskaan lääkikseen?

Monet päätyvät opiskelemaan ainakin kemiaa, elintarvikekemiaa, mikrobiologiaa ja ravitsemustiedettä, koska ne ovat lääkistä tukevia vaihtoehtoja. Kaipa sieltä jotkut valmistuvatkin. Yksi tosin ainakin päätti vielä yrittää uudelleen, päivät lukee kokeisiin ja illat tanssii.



Ravitsemustieteessä tuo on jopa ongelma, kun sisään otetaan Helsingissä 15 ja puolet niistä on yleensä lääkiksestä haaveilevia. Moni ravitsemustieteestä haaveileva jää sitten rannalle ruikuttamaan. Ymmärtäähän sen, että toisia kiukuttaa, kun haluttu paikka menee jollekin, joka ei sitä aio käyttää kuin vuoden pari.

aikuiskasvatustieteilijä. Ihminen kiinnostaa, ei niinkään luonnontieteet.

ole omakohtainen kokemus, mutta tuttava meni opiskelemaan hammaslääkäriksi ja haki uudestaan ja uudestaan opiskelemaan lääkäriksi... Ei sitten koskaan valmistunut hammaslääkäriksi.

biokemiaa, jonne pääsi ja pyrki vielä muutaman kerran lääkikseen mutta tyytyi lopulta biokmistin kohtaloonsa. Nykyään on arvostettu tutkija ja professori.



Toisesta tuttavasta tuli hammaslääkäri.

ja samana vuonna pääsin suoraan todistuksen perusteella toissijaiseen vaihtoehtooni tietojenkäsittelyoppiin. Tarkoitus oli opiskella TKO:lla vain vuosi mutta siitä sitten tulikin minun ammattinni, ja hyvä niin lopulta. Löysin sisäisen nörttini :)

Toimin nykyään henkilöstöjohtajana.

kaveria lähti opiskelemaan kätilöksi ja ovat olleet todella tyytyväisiä siihen lopputulokseen

lukemaan kemiaa tai vastaavaa. Tai yliopistoon lukemaan biologiaa.



Ja olisikohan nin että jotkut menevät jopa AMK:n sairaanhoito-linjalle?

Tämä ei siis ole vi**uilua vaan koska en itse yhtään tiedä ko. kokeesta niin kiinnostaa, että mistä se sitten jää kiinni. Siis jos vaikka 10 kertaa hakee eikä pääse, mutta on kuitenkin niin fiksu että pystyy valmistumaan joltain toiselta alalta yliopistosta, niin mikä tuossa pääsykokeessa on sitten se juttu?

Tämä ei siis ole vi**uilua vaan koska en itse yhtään tiedä ko. kokeesta niin kiinnostaa, että mistä se sitten jää kiinni. Siis jos vaikka 10 kertaa hakee eikä pääse, mutta on kuitenkin niin fiksu että pystyy valmistumaan joltain toiselta alalta yliopistosta, niin mikä tuossa pääsykokeessa on sitten se juttu?

Itse opiskelu lääkiksessä on paljon vaativampaa kuin pääsykoe. Joten jos on kovin haastavaa päästä sisään, niin sitten hakee kyllä väärään opinahjoon.

Lääkis oli hätävaihtoehto, kun mikään ei tuntunut omalta ja on selvästi tarpeellinen ihmisiin liittyvä ala. Olen niin hyvä opsikelija, että taatusti olisin päässyt, jos olisin toisen kerran yrittänyt. Tutkiskelin kuitenkin itseäni, ja tulin siihen tulokseen, ettei sittenkään. Niinpä pyrin toiselle alalle, humanistiselle, ja pääsin. Sitten huomasin, että sivuaine olikin kiinnostavina. Nyt olen tuon alan aineenopettaja, ja erittäin tyytyväinen. Valintoihini on vaikuttanut sekin, että olen aina halunnut lapsia ja työn, joka on tyydyttävästi yhdistettävissä perhe-elämään.

Tämä ei siis ole vi**uilua vaan koska en itse yhtään tiedä ko. kokeesta niin kiinnostaa, että mistä se sitten jää kiinni. Siis jos vaikka 10 kertaa hakee eikä pääse, mutta on kuitenkin niin fiksu että pystyy valmistumaan joltain toiselta alalta yliopistosta, niin mikä tuossa pääsykokeessa on sitten se juttu?

Tein pääsykoetehtäviä järjestyksessä, liia hitaasti. Kun aika loppui, näin, että olisi ollut paljon tehtäviä, jotka olisin osannut ja joista olisi saanut enemmän pisteitä. Jäin puolitoista pistettä sisäänpääsystä, mutta se oli ihan hyvä,koska ei lääketiede olisi ollut minun alani. Olen löytänyt oman alani ja tunnen tekeväni kutsumustyötäni, täyttäväni kohtaloni jopa. :)

t. KTM, josta ei tullut lekuria.

pääsemättä sisään. Nykyään olen proviisori.

ja sinne haudataan kaikki ne, jotka eivät koskaan päässeet lääkikseen.

Hammaslääkis, sairaanhoitaja, teknillinen.

Mitenköhän nykypäivänä? Kai siellä on edelleen suomalaisia. Lienee maksullista?