vihaan näitä aamuja lapsen takia

autaa monesti kun sanoo että nyt äiti lähtee hei, hei, nin jo tulee vauhtia pukemiseen.

Ymmärrän kyllä ihan hyvin että välillä tekee mieli antaa periksi. Päivän voi aloittaa muutenkin kuin kamalalla taistelulla ja pahalla mielellä.



Onnistuisko pukeminen jos lapsi sais katsoa lyhyen 5 tai 10 min lastenohjelman ja pukisit samalla? Tai voisiko keksiä jotain mukavaa ulkona, vaikka saa pihalla ksylitolipurkan suuhun kun on vaatteet päällä ulkona.



Mulla lapsi jota oli monta vuotta vaikea saada pukemaan ja ulos. Olin niin kamalan jääräpäinen, periaatteellinen ja joustamaton. Nyt lapsi on isompi ja toivon että olisin välillä voinut ottaa vähän iisimmin, houkutella enkä runnoa väkisin sitä aamun ulkoilua jokaiseen päivään koska lapsihan ei meillä hyppyytä aikuisia.

ootte varmasti jo ulkona, mutta tärkeintä on ettei sulla pinna pala. Tai siis, hyvähän mun on sanoa, kun itsellä palaa pinna joka aamu meidän pienemmän kanssa, mutta yritän ainakin ettei palaisi...;)



Meillä aamut on muuten niin tylyjä, että olen tehnyt niistä vähän helpompia; aina hyvä aamiainen, lämmintä kaakaota ja jotain keksejäkin jos eivät meinaa herätä. Lastenohjelmia ja sylittelyä. Isomman auttaminen pukemisessa (tässa vaiheessa kaikilla on vielä hyvä mieli) ja sitten se viimeinen rutistus pienemmän kanssa, johon kuuluu rimpuilua ja kirkumista, vaatteiden riisumista heti kun lapsen päästää irti, karkuun juoksemista, lattialla kieriskelyä ja vuolaita kyyneliä. Voi rasitus.