Miten toimia seeitsemänvuotiasn kanssa, joka ei tottele?

Jos isä tai isompi sisarus on kotona, niin todella menet ulos ja haet sen lapsen sisään... tuo siis esimerkkiisi.



Muuten olis juteltava säännöistä ja toimista, mitä koululaisen pitää tehdä. Tietyistä asioista tulee rangaistus, mutta mieluummin niin, että onnistumisista seuraa hyvää.



Aika yleensä auttaa, ei tosin kaikkiin.

Jos ei osaa tulla käskettäessä ulkoa sisään, niin sinne ulos ei ole menemistä ilman valvontaa. Jos ei osaa laittaa ulkovaatteita, niin sitten ei lähde ulos, jos on yhteinen pakollinen meno, niin aikuinen auttaa laittamaan ne vaatteet ja ulkovaatteista ei keskustella, vaan ne laitetaan, mitä sää vaatii. Jos ei usko herkkujen suhteen, mitä saa ja milloin, niin sitten ei saa mitään herkkuja. Ylipäänsä niin, että jos ei tottele, menettää sen vapauden valita ja tulee kohdelluksi kuin "vauva" eli äiti päättää kaikesta ja äiti katsoo koko ajan vierestä, että toiminta menee niinkuin pitää. Sitten kun ansaitsee hyvällä käytöksellä luottamusta takaisin, niin sitten on taas aika luottaa ja antaa olla itsekseenkin. Ja toki se, että hyvästä käytöksestä kehutaan ja palkitaan. Kyllä se jossain vaiheessa alkaa risoa, jos koko ajan on aikuinen vieressä vahtimassa, kun tietää kuitenkin, mitä kaikkea 7-vuotias osaa. Myös keskusteluja luottamuksen merkityksestä kannattaa käydä ja kuunnella, miten lapsi luottamuksen ymmärtää ja keskustella siitä, mitä seuraa, kun luottamus menee ja kuinka se palautetaan.



On hyvä ja hieno asia, että mietit näitä asioita ja pyydät apua. Moni on niin uupunut, ettei jaksa välittää ja asiat menee vaan kehnommiksi.

Meidän esikoispoika on 8v ja on ollut aina välillä haastava. Hänellä siitepölyallergiat ja ruoka-aine allergiat aiheuttavat kovia raivareita ja levottomuutta mutta silloin kun ruokavalio on kunnossa on poikakin yleensä rauhallinen ja tottelevainen.



Mutta nyt 8v iässä on ruvennut kapinoimaan. Enää ei tottele ensimmäisestä pyynnöstä ja usein jakkaa esim. saisiko kuitenkin pelata jos kielletään että nyt ei sovi. Itse olen olettanut että osin kyse on "isoksi kasvamisesta" eli kokee kasvavansa ja koettaa aktiivisesti laajentaa rajojaan ja reviiriään.



Minä olen antanut lapselle uusia oikeuksia ja tekemisiä. Mutta korostan että kun pyydän niin haet postin jne. Toisaalta jos olet iso ja autat kotitöissä niin saat sitten usemamin mennä kylään/pelata enemmän / päättää joistakin omista asioista. Eli korostan vastuun ja vallan yhteyttä ja jos osoittaa kykenevänsä kantamaan vastuuta asioista ym. niin saa enemmän valtaa.



Toinen mikä on auttanut on se että koetan huolehtia että lapsella on riittävästi uusia haasteita elämässä. Eli pyydän esikoista korjaamaan irronneen oven kahvan, laittamaan pienemmilleen aamupalan jne. Eli työt joita hänellä teetän on muuttuneet astetta vaikeammiksi ja teen itse niitä "liian helpoiksi" käyneitä töitä tai teetän nuoremmilla lapsilla. Ja kun lapsi tekee töitä kehun ja erityisesti niin että isäkin kuulee kuinka ahkera ja reipas poika on ollut.



Lisäksi meillä saa viikkorahaa ja sen määrässä huomioidaan kuinka paljon on tehty kotitöitä. Eli sekin motivoi tottelemaan ja hoitamaan oman osansa eli koulunkäynnin ja pieniä kotihommia myös.



Yksi mikä voisi auttaa teillä olisi se että laittaisitte hymypaperit näkyville lapsille. Sovitte esikoisen kanssa mistä saa hymyjä/tarroja siihen paperille esim. siitä että hoitaa aamutoimet itsenäisesti kitisemättä saa hymyn. Tottelee äitiä ja tekee tietyt työt koulunjälkeen saa hymyn jne. Ja mitä enemmän hymyjä sen enemmän etuoikeuksia, peliaikaa, uimahallikäyntejä tai mikä teillä nyt toimiikaan.



Mutta kannatan myös neuvotteluja lapsen kanssa. Meillä on esim. sovittu että kouluun ei tartte laittaa kinttaita mutta sormikkaat kyllä kun esikoiselle oli niin kova paikka että kinttaita ei kehdannut laittaa kouluun. Eli etsitään aktiivisesti molemmille sopivaa ratkaisua. Vaatteidenkin suhteen olen luvannut että saa itse miettiä ja päättää aika paljon mitä pukee kunhan ymmärtää ajatella sataako ja että tarkenee jne. Nykyään lapsi kurkkaa aamulla ovesta millainen ilma ja valitsee itse sitten sen mukaan sopivat ulkovaatteet.



Rangaistuksissa kannattaa miettiä mikä on lapselle tärkeää. Meillä esikoiselle kaikista pahin rangaistus olisi tekniikkalegojen laittaminen hetkeksi varastoon. Sillä uhataan vain jos käytös on tosi huonoa. Lapsi on itse saanut välillä ehdottaa rangaistusta ja on sovittu lapsen aloitteesta että karkkipäivän karkit on jäänyt saamatta jne.



Kannattaa myös huomata että nälkäinen, janoinen, väsynyt jne lapsi on herkemmin tottelematon. Eli perushuoltoon kannattaa myös panostaa jonkin verran jos lapsella on tottelemattomuutta. Ja halipulakin kannattaa huomioida eli vaikka lapsi on iso ja pienet vie aikaa niin muista ottaa se esikoinen välillä kainaloon lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkua. Meidän esikoinen irvistelee kun välillä annan pusun poskelle hänelle. Mutta kuitenkin lapsi selvästi hakeutuu lähelle halipulassaan aina välillä.



Tsemppiä ja jaksamista.

Tuo edellisen mainitsema halipula-ajatus on hyvä. Lapselle kannattaa antaa niin paljon läheisyyttä ja kuuntelua, keskustelua ja huomiota, ettei siitä tule niin suuri pula, että huomio pitää saada keinolla millä hyvänsä. Ensin on käytössä hyvät keinot ja jos ei saa minkäänlaista huomiota, niin tottahan ne keinot muuttuvat rajummiksi ja kielletyiksi.

Poika kotiutui juuri koulusta ja kaipaa nyt huomiota, joten palaan vähän myöhemmin takaisin lukemaan vastaukset vielä ajatuksella lävitse.



Ap