Oletko koskaan toivonut kenenkään kuolemaa?
Kommentit (7)
kuoleman kautta vapautuksen kivuistaan .
Tosin olin iloinen kuullessani yläasteaikaisen pahimman kiusaajani kuolleen kolmekymppisenä kolarissa.
lisäksi oli mukava uutinen kun ex-naskumieheni kuoli.
Rakas isoäitini oli todella huonossa kunnossa sairaalassa. Hänen elimistönsä lopetti pikkuhiljaa toimintaa, ja istuin sairaalassa joka päivä 7-10h hänen vierellään pitämässä seuraa. Loppuaikoina hänen vointinsa kävi niin huonoksi että itku silmässä jo toivoin että hänen kärsimyksensä päättyisi. Hänellä ei enää kiertänyt käsissään veri, joten letkut oltiin asetettu suoraa kaulavaltimoon. Sitä kaikkea kärsimystä katselleena olin onnellinen kun hän viimein sai rauhan ja vielä niin kauniina päivänä.
parikymppisenä kun seurustelin juopporetkun miehen kanssa, joka rillusti viikonloput missä sattui. Aina viikonloppuisin yöllä kun odotin häntä kotiin, toivoin tosissani ettei hän tulisikaan, että aamulla poliisit soittaisivat, että on löytynyt kuolleena jostain. Onneksi tulin järkiini ja ymmärsin erota.
Nykyisin toivon vaikeasti sairaiden ja erittäin vanhojen potilaideni pikaista poispääsyä.
t. myös sh
kovasti kärsivien ja kuolemaa odottavien potilaiden.
sh