miten miehet suhtautuvat yh:iin/heidän lapsiin?

Eron syy pitäisi olla mielestäni lapsiperheessä niin selvä, ettei se perustuisi sille, että löytääkö myöhemmin rinnalleen jonkun uuden vai ei. Tietysti on ymmärrettävää, että saattaa miettiä, että onko sitä sitten koko loppuelämänsä yksin ja niin ainakin minä suunnittelin olevani, mutta toisin kävi.



Kokemuksia elävästä elämästä kirjoittelin tänne:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8614161&t=8614014&appid=&…

Itse erosin aikoinani ex-aviomiehestäni. Mutta eron syy oli todella painava eli kuvaan tuli muutaman vuoden avioliiton jälkeen ensin henkinen ja lopulta fyysinen perheväkivalta.



Nykyisen mieheni lyösin pari vuotta sitten. Heti alussa tein selväksi, että seurustelu kanssani edellyttää myös " seurustelua" lasteni kanssa eli he kulkevat mukanani kaikkialle sinne minne minäkin. Mieheni hyväksyi silloin nuo ehdot, mutta esitti myös omat ehtonsa eli jos joskus mennään vihille niin kaikilla on oltava sama sukunimi perheessä ja minun on hyväksyttävä se, että hän ottaa osaa myös lastenkasvatukseen.

Toki hänelle oli aluksi vaikeata luonani käydessäni nukkua samassa huoneessa lasten kanssa. Mutta puolen vuoden viikonloppujen jälkeen se ei enää tuottanut ongelmaa. Jossain vaiheessa aloin viettää viikonloppuja lasteni kanssa hänen luonaan. Hän oli siihen mennessä tehnyt työhuoneestaan lapsille oman huoneen, jonne vietiin osa lasten leluista ja vaatteista. Hänen luokseen hankittiin myös toiset rattaat, jotta päästiin yhdessä kävelylle viikonloppuisin ja kaikkea muutakin mitä lapset tarvitsivat. Mies maksoi kaiken tämän omasta pussistaan ilman valitusta.

Puoli toista vuotta sitten muutettiin lopulta kokonaan yhteen asumaan miehen asuntoon. Lapset alkoivat hiljalleen kutsua häntä isäksi ja mieheni hyväksyi sen. Exäni kanssa kun en ole ollut missään tekemissä eromme jälkeen eikä hän ole käynyt lapsiaan tapaamassa. Toisinaan kun tein pitkää mies haki lapset hoidosta ja hoiti iltapuuhat heidän kanssaan. Tullessani kotiin lapset olivat mahdollisesti jo nukkumassa tai mieheni luki heille iltasatua.

Vuosi sitten muutettiin maalle ja nyt rakennetaan isompaa taloa, jonne mahtuisi vielä pari lasta lisää. Miehelläni kun ei ole vielä omia lapsia. Niin ja se parhain asia: tänä syksynä mentiin naimisiin ja nyt ollaan koko perhe saman sukunimen alla =)





Vastaavasti taas tiedän tapauksissa, joissa miehet eivät ole hyväksyneet naisen lapsia edellisestä liitosta millään tavalla.



Minulla on siis käynyt hyvä onni omassa elämässäni, vaikka ei se ero niin kaunis asia ollut, mutta elän ainakin lasteni kanssa turvallista elämää eikä enää tarvitse pelätä saako milloin nyrkistä, lautasesta, mukista tai jostain muusta esineestä päähänsä lasten nähden. Eikä tarvi pelätä, että mies pahoinpitelisi lapsia uhkauksiensa mukaisesti.

Kaikkia miehiä ei vain ole taidettu luoda isiksi, niin surullista kuin se onkin.

oli ihanaa lukea tarinasi. Kaikkea hyvää ja onnellista syksyä koko perheelle!!!!

Varmasti osa juoksee karkuun kun saa tietää lapsista, mutta hyvä niin, sellaisiahan me ei edes elämäämme kaivata.



On myös paljon miehiä joita ei lapset häiritse. Osallahan on varmasti itselläänkin ero takana ja lapsia edellisestä liitosta.



Monia enemmänkin tuntuu arvelluttavan naisen suhde ex mieheen ja että ero on selvä eikä entinen mies ole uhka uudelle miehelle tai suhteelle.



Itselläni on ehkä siinä mielessä helpompi kun lapseni on ns. isätön. Tapasin pian poikani syntymän jälkeen ihanan miehen. Hän on osallistunut arkeemme ja auttaa lapsen hoidossa ja rakastaa meitä molempia. Tosin hänkin sanoi ettei yleensä tapaile YH äitejä siksi että monet eivät enää halua lisää lapsia ja hän tahtoo joskus myös oman biologisen.

itse löysin yhden sellaisen jonka kanssa nyt naimisissa... kohtelee lapsia kun kukkaa kämmenellä ja on oikeudenmukainen isä...

Jokainen eroava pohtii, riittääkö hänelle enää koskaan rakkautta, vai jääkö lopuksi iäkseen yksin. Siksi kannattaakin osallistua eroseminaariin, jonka avulla opit rakentamaan elämäsi uuteen kuosiin ja välttämään aiemmin tekemiäsi virheitä tulevissa suhteissasi.



Eroseminaareista on tietoa tässä:

http://www.mervijamatti.fi/indeksi.php?lang=04_kurssit&path=65_Erosemin…



Ja kun ahdistaa, mieti vaikka minua;-) Olen 49-vuotias ja menin juuri kihloihin ja naimisiin menemme ensi vuonna... Itse ajattelin rohkaisuna erästä tuttavaani, joka oli jo 63-vuotias löytäessään Elämänsä Rakkauden!