Eskari-ikäisten kaverisuhteista
Kuinka paljon jo eskari-ikäisillä alkaa olla kiusaamista, porukasta sulkemista, et saa tulla tänne leikkimään jne jne. Olen aina luullut, että se alkaa vasta koulussa, mutta oman lapseni eskariryhmässä tuntuu olevan jo ihan jokapäiväistä. Pari pomoa pyörittää kaverirumbaa ja määrää kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Millaista muilla ja kuinka herkästi siihen pitää puuttua?
Kommentit (14)
Ei kaikissa eskari- tai koululuokissa ole vakavaa kiusaamista. Harvoin lapsi on aina se kiusattu tai kiusaaja, usein roolit vaihtuvat. Saattaapa olla, että teidänkin kullannuput osaavat.
Eskarissa peli oli raakaa. Oman rauhallisen ja ujon tytön pelasti se, että hänellä oli bestis ja kummankin vanhemmat tuki tuota suhdetta. Näin ollen heillä oli aina toisensa, eikä parista pienestä kärhämästä huolimatta kukaan päässyt väliin vaan muut piti sitä peliä keskenään.
Kouluiässä melkein jopa rauhoittunut.
ja epäempaattiseen käytökseen oli lapsi sitten 2- tai 6-vuotias tai vanhempi. Toisten huomioonottaminen, kohteliaisuus ym. ovat taitoja, jotka pitää lapselle opettaa, eikä olettaa, että kyllä lapsi itse kasvaessaan oppii.
että eskariryhmässä ei ole sellaista pomottajaa. Mutta ymmärsin eskariopen puheista, että se on hyvinkin yleistä.
Kiusaamiseen ja mainitsemaasi pomottamiseen/pyörittämiseen tulee mun mielestä puuttua heti ja välittömästi sekä tiukasti. Sitä ei saa sallia, koska se opittu malli ja käytös jatkuu koulussa. Pahempana, koska kuka välitunteja valvoo, kun pihalla on 3 opea ja 300 oppilasta... (kärjistäen)
mutta kyllä se rauhoittui ajanmyötä ja opettajat puuttuivat porukoihin rikkomalla " parhaat kaverit" eri työskentelyryhmiin. Näin oppivat kaikki olemaan kaikkien kanssa. Ekaluokalla taas tätä ongelmaa ei ollut edes alussa vaikka on yhdistelmäluokka.
Toki tiedän toisen lapsen kohdalta senkin miten vaikeaa on kun luokalla on yksi voimakastahtoinen päällepäsmäri ja kiitän luojaani että tämä lapsi muuttu pois. En tiedä voiko lapsi olla paha mutta hyvin ilkeä ja laskelmoiva ainakin
Enään ei saa harrastaa edes rauhassa ilman jotain häirikköä, joka käy päälle.
Eskarissa tapahtuvat asiat on vielä pieniä juttuja.
Niin ärsyttää selvittää näitä kiusaamis juttuja.
Mulla 2 poikaa.
Eli ulkopuolelle jättämistä, en leiki sun kanssa -lällättelyä jne. Kyllähän siihen pitäisi puuttua, mutta arkiu eskareissa nyt on mitä on.
adhd- tms. tapausta piti huoken siitä, että kaikki muut saivat aika ajoin turpaansa.
Enään ei saa harrastaa edes rauhassa ilman jotain häirikköä, joka käy päälle.
Eskarissa tapahtuvat asiat on vielä pieniä juttuja.
Niin ärsyttää selvittää näitä kiusaamis juttuja.
Mulla 2 poikaa.
Enään ei saa harrastaa edes rauhassa ilman jotain häirikköä, joka käy päälle.
Eskarissa tapahtuvat asiat on vielä pieniä juttuja.
Niin ärsyttää selvittää näitä kiusaamis juttuja.
Mulla 2 poikaa.
Mitä jos joku lapsi on kertakaikkiaan niin ärsyttävä ja ikävä tyyppi, ettei muut halua leikkiä sen kanssa. Onko pakotettava? Eihän aikuistenkaan ole pakko olla mahdottomien tyyppien kaveri, miksi siis lasten?
Mitä jos joku lapsi on kertakaikkiaan niin ärsyttävä ja ikävä tyyppi, ettei muut halua leikkiä sen kanssa. Onko pakotettava? Eihän aikuistenkaan ole pakko olla mahdottomien tyyppien kaveri, miksi siis lasten?
ja tulee ongelmitta toimeen muissa ryhmissä, on vaikea kuvitella että syy olisi tällöin kiusatussa. Ongelma on silloin kiusaajalla.
Lainaus MLL:n sivuilta:
6-vuotiaan kaverisuhteet voivat olla räiskyviä. Sekä myönteisiä että kiukkuisia tunteita osoitetaan vahvasti. Riidat syttyvät ja sammuvat nopeasti. Erityisesti tytöt voivat muodostaa omia porukoita ja ulkopuolelle jääneen tunteet ovat surun, kiukun ja häpeän sekoittamia.
Lapsi oppii kaverisuhteissa monia taitoja: neuvottelua, vuorottelua ja toisten huomioon ottamista. Useinkaan aikuisen ei tarvitse puuttua lasten keskinäisiin leikkeihin, elleivät ne muutu niin rajuiksi, että turvallisuus on vaarassa. Lasta voi auttaa pohtimaan ystävyyssuhteisiin liittyviä asioita: miten muiden käytös vaikuttaa minuun ja minun muihin. Kaikki eivät tule parhaiksi ystäviksi kaikkien kanssa.
Lapsi ei aina ymmärrä, että hänen puheensa voivat loukata muita. 6-vuotias voi kommentoida arvostelevasti itselleen outoja ihmisiä ja asioita. Hän pystyy kuitenkin aiempaa paremmin ymmärtämään muiden tunteita. Hän osaa mm. lohduttaa, ilahduttaa, osoittaa myötätuntoa ja hienotunteisuutta. Silti 6-vuotiaan käytös on ajoittain hyvin itsekeskeistä.
Kavereiden ja erityisesti isompien lasten mielipiteet vaikuttavat siihen, mikä lapsesta on hienoa ja hyväksyttävää.
Mitä jos joku lapsi on kertakaikkiaan niin ärsyttävä ja ikävä tyyppi, ettei muut halua leikkiä sen kanssa. Onko pakotettava? Eihän aikuistenkaan ole pakko olla mahdottomien tyyppien kaveri, miksi siis lasten?
ja tulee ongelmitta toimeen muissa ryhmissä, on vaikea kuvitella että syy olisi tällöin kiusatussa. Ongelma on silloin kiusaajalla.
kaikista vahingoittavinta kiusaamista. Yleensähän kuvioon kuuluu, että kiusaaja saa muutkin syrjimään sitä tietty lasta.
että puuttukaa ja vaatikaa, että eskarissa puututaan. Sen vaatii jo lakikin.
Lämpimin terveisin yksi eskarin täti