Miten selvitä kun ei pääse ikinä siihen ammattiin johon tähtäsi koko nuoruuden?

pitää vaan todeta faktat, ja suunnata muualle.

Kaikista pettymyksistä ei selviä ikinä. Joihinkin oppii sopeutumaan. Sun pitää päättää miten suhtaudut tilanteeseesi.

Kyllähän nykyaika luo sellaisen valheellisen harhan, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet kun vaan kovasti yrittää mutta ei se niin kuitenkaan ole.

Osa ammateista on sellaisia, että vaikutus identiteettiin on huomattava. Tällaisessa tilanteessa kyse ei ole vain isosta pettymyksestä vaan koko loppuelämä tulee muuttumaan suunnitellusta, sen tietää jo siinä vaiheessa.

Pääsykokeisiin vaan pänttäämään. Tiedän erään, joka pääsi opiskelemaan eläinlääkäriksi noin kymmenennellä yrityksellä.

Jos et pääse juuri siihen ammattiin mihin haluaisit, mutta onko mahdollista sinulla työskennellä tai päästä sen alan piireihin, johonkin muuhun tehtävään? Esim. jos et pääse lääkäriksi, voitko silti työskennellä vaikkapa sairaanhoitajana tai lähihoitajana.

Pääsykokeisiin vaan pänttäämään. Tiedän erään, joka pääsi opiskelemaan eläinlääkäriksi noin kymmenennellä yrityksellä.

Tietysti yksi kysymys on, onko todella kyse siitä ettei _ikinä_ pääsisi.



Joskus voi joutua yrittämään pidempään, hankkimaan erityistaitoja, muun ammatin ensin jne.



Itsetuntokin tai oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa esteitä. Kykyjä löytyisi, mutta ne ovat lukossa.



Ympäröivä todellisuus taas... siinäkin saattaa tulla esteitä esim. toimeentulon suhteeen. Minkä asian laittaa edelle.



Vertaskokemus:



Halusin aikoinani kovasti lakimieheksi. Jäin aivan rajan taakse Helsingin yliopistosta. Harmitti hirveästi. Tiesin, että minusta olisi tullut taitava asianajaja. Olisin halunnut parantaa maailmaa.



Isku oli valtava. Myöhempinä vuosina ei ollut enää varaa lukea pääsykokeisiin ja muitakin esteitä tuli. Hankin toisen hyvän ammatin, mutta jotain jäi silti kaihertamaan. Jos joskus...



Lopulta pääsin yli asiasta ihan pelkästään siitä syystä, että olen viime vuosina tutustunut useampiinkin lakimiehiin. Työssä ja sen ulkopuolella. Aloin nähdä, mitä minullekin olisi tapahtunut, jos olisin sille tielle mennyt.



Olen onnellinen, voin hyvin ja kehtaan katsoa itseäni peilistä. Onneksi asiat menivät näin.

Jos et pääse juuri siihen ammattiin mihin haluaisit, mutta onko mahdollista sinulla työskennellä tai päästä sen alan piireihin, johonkin muuhun tehtävään? Esim. jos et pääse lääkäriksi, voitko silti työskennellä vaikkapa sairaanhoitajana tai lähihoitajana.

en tiedä onko mikään kamalampaa kuin sh, joka on wannabe-lääkäri. Tai no, ehkä se lh, joka on wannabe-lääkäri

t sh (wannabe-kotirouva!)

ongelma on, että toiveammattia ei ole olemassakaan. Ehkä pakenen sitä tosiasiaa, että minulla on peruspirkkoammatti eikä minusta koskaan tule mitään "erikoista".



Mieti, oliko tavoitteesi realistinen ja mitä sillä haaveella pakenit?

Mieti, oliko tavoitteesi realistinen ja mitä sillä haaveella pakenit?

Avaas vähän, tää oli niin uudenlainen näkemys etten ymmärtänytkään.

että ei ihmisen onni ole ammatista kiinni, jos ei omassa ajatusmaailmassaan aseta itselleen ehtoa, ettei muka voi olla onnellinen jos ei ole juuri siinä ammatissa. Eli asennemuutosta kaipaat, jos oikeasti on niin että et voi sitä haaveammattiasi millään saada (jos taas voit, niin sitten vaan yrittämään uudestaan).



Ihan varmasti maailmasta löytyy muitakin ammatteja, joissa viihtyisit ihan hyvin. Ala aktiivisesti etsiä sellaista, vaikka työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin avustuksella, jos kaipaat ulkopuolista apua. Sitten kun löydät sellaisen mikä vaikuttaa riittävän sopivalta, niin lähdet opiskelemaan sitä ja paneudut siihen.



Eikä muutenkaan ikinä yhdestä työstä tai ammatista kannata liiallisesti oman identiteettinsä ja ihmisarvonsa mittaa tehdä. Kuka tahansa voi loukkaantua tai sairastua ja joutua eläkkeelle tai jäädä työttömäksi - mitäs sitten, jos kaikki on rakennettu ammatin ja työn varaan? Itselläni on se onni, että olen ammatissa joka ei minua erityisemmin kiinnosta muttei inhotakaan, onpa vaan ihan hyväpalkkaista leipätyötä, niin eipä tarvi tehdä koko duunista isoa numeroa elämässä.