Avioero edessä..;(
Melkein 20 vuotta yhdessäoloa. Siitä viimeiset 10v naimisissa.
Nyt tuntuu siltä, että kumpikin on sitä mieltä, että tästä ei tule mitään.
Bonuksena tietysti 3 yhteistä pientä lasta, yhteinen reilu asuntovelka ja täydellisesti vieraantuminen muista suhteista. Siis vastakkaiseen sukupuoleen. Vaimolla toki "tuttuja".
Ensi viikolla jätetään paperit. Aika paska fiilis, mutta ei tätäkään voi näin jatkaa.
Mitens avioerosta selviytyy ja voiko siihen jotenkin valmistautua?
Kommentit (4)
Suurin osa avioeroista tulee, kun lapset ovat pieniä. Pitäisi tajuta, että se on rankka elämänvaihe, eikä syyttää vaan puolisoa siitä, ettei mene oikein hyvin! Luuletteko, että elämä siitä helpottuu, kun kummankin talous kiristyy ja paikalle ilmaantuu isä- ja äitipuolia? Ei helpotu.
Kaikkien kannalta on paras, että rauhoitatte tilanteen. Jos velkaa on liikaa, niin muutatte halvempaan asuntoon. Järjestäkää ajankäyttönne niin, että kumpin saa omaa aikaa. Lisäksi, ja kaikkein tärkeintä on se, että järjestätte aikaa kahden kesken. Ilman lapsia.
Muistakaa, että pahin on ohi muutamassa vuodessa. Siis kun lapset ovat hieman isompia. Päättäkää kestää tilannetta esim. 2 vuotta ja katsoa sitten uudelleen. Muutoksia pitää toki tehdä, mutta ne ovat järjestelyasioita. Voitte yllättyä iloisesti, kun ette vaan kuvittele, että ongelmat poistuvat lakaisemalla ne maton alle.
Miettikää vielä. Menkää juttelemaan jollekin terapeutille. Tilastot kertovat että eniten eroja tulee siinä vaiheessa kun toinen lapsi on noin 2 vuotias.
Ei se siitä helpota jos tehdään vielä kolmas. Tämä onkin usein iso virhe nimenomaan parisuhteen kannalta. Kahden kanssa vielä pärjää, on syli molemmille, menee vähemmän vauva-aikaan ja yövalvomisiin jne. Ehdottomasti siis riskialtista tehdä se kolmas vielä, mutta kyllä siitäkin selviää kun haetta apua.
Jos kumpikaan ei ole rakastunut toiseen, ei ole pahoinpitelyä, päihdeongelmia tms niin kannattaa yrittää! Eihän se haittaa jos kokeilee, voisi asua esimerkiksi erillään hetken jos välit ovat todella tulehtuneet. Tätä kokeilee meidän tuttavapariskunta juuri nyt ja näyttää siltä, että se toimii. Ovat lähentyneet ja riidat vähenneet mutta arki toki on haastavaa kun lapsia kuskataan jne. Ja heilläkin juuri se kolme lasta...
Mutta hyvä että kirjoitit asiasta, nyt viet vain voimakkaammin asiaa eteenpäin jos yhtään on tunteita toista kohtaan jäljellä!
Yrittäkää vielä. Kaikissa suhteissa on aikoja, että tulevaisuus näyttää synkältä, mutta kun niistä selvitään, suhde on paljon vakaammalla pohjalla. Kliseistä, mutta vastoinkäymiset kasvattavat. Menkää pariterapiaan, avioliittoleirille tms. ulkopuolinen näkökulma antaa teille molemmille enemmän perspektiiviä.
Ennen kaikkea, jutelkaa vaimon kanssa. Ottakaa aikaa parisuhteelle, lapset hoitoon vaikka vain yhdeksi yöksi. Yrittäkää löytää ne ihmiset toisistanne, joihin aikoinaan rakastuitte. Puhukaa toisistanne ja toisillenne, älkää lapsista tai arkisista asioista. Muistelkaa hyviä hetkiä, miettikää, mitä tulevaisuudessa on tulossa teille yhdessä.
Puolisoonsa voi rakastua uudestaan. Jos suhteessa ei ole vakavia ongelmia (väkivalta, päihteet, rikollisuus), aina kannattaa yrittää.
Kannattaa muistaa, että kaikissa suhteissa on ongelmia, niistä ei vain aina puhuta. Jos voit, puhu ajatukistasi ja tunteistasi myös esim. jollekin kaverillesi, isällesi tai sisaruksillesi. Miehet käsittelevät asioita usein eri tavoin kuin naiset, joten siksi ajatusten purkaminen mieheltä toiselle on hyödyllistä, mutta naisnäkökulma voi auttaa ymmärtämään vaimoasi paremmin.
Suosittelen. Ehkä löydätte siellä uudestaan yhteisen sävelen tai sitten saatte apua eroon.