Missä vaiheessa mies esittelee uuden naisensa etälapsilleen, jos on suhteessa vakavissaan?
Millaisia kokemuksia teillä on? Kuinka pian lapset ja seurustelukumppani ovat tavanneet? Tässä tapauksessa alakouluikäiset lapset ovat siis yleensä äitinsä luona.
Kommentit (7)
ja kuinka pitkä aika on erosta. Jos vakavissaa, viim. puolessa vuodessa, jos ei, niin tuskin koskaan sen jälkee....sama pätenee naisiin. TAi ainaki minuun. En esittele lapsia miehelle kenen kans en ole vakavissani.
Monesti mietin, että isä, joka viikon tuttavuuden jälkeen esittelee naisystävänsä, ei kauheasti kyllä mieti niitä lapsia. En tietenkään voi yleistää, mutta itse en ikinä, missään tilanteessa enkä varsinkaan korviani myöten rakastuneena suostuisi esittelemään lapsilleni parin päivän tuttavuutta. Mitä jos jotain sattuisi eikä meistä tulisikaan pysyvämpää paria? Ehkä olen vain pessimistinen.
En pitäisi puolenkaan vuoden tapaamattomuutta huonona. Jos lapset ovat juuri kärsineet erosta, ovat herkkiä ja helposti järkyttyneitä, niin voisi olla ihan hyvä, jos hiljalleen puolen vuoden seurustelun jälkeen alkaisi puhua tästä seurustelusuhteestaan lapsille ja vasta hiljalleen useamman kuukauden jälkeen tavattaisiin. En ymmärrä, miksi hitaasti eteneminen on tällä palstalla niin suuri rikos. MOnesti kun luodaan loppuelämän tärkeää ihmissuhdetta, ei kannata eikä tarvitse hätiköidä.
Ja vakavissaan voi olla, vaikka niitä lapsia haluaakin suojella liian nopeilta kuvioilta. Jokainen tuntee omat lapsensa parhaiten ja suunnittelee sen tapaamisen sen pohjalta sopivaksi.
on seurustellut jo 6 vuotta. On sitä mieltä, että hänen naisjuttunsa ei kuulu lapsille lainkaan. Koska eivät asu yhdessä, ei näe tarvetta esitellä naisystäväänsä edes äidille.
Hyvä vastaus. Tapailin aikoinaan miestä, joka esitteli minut lapselleen TOISELLA tapaamiskerralla. Olin aika tyrmistynyt, koska mies ei edes kertonut etukäteen, että hän ottaisi lapsen mukaansa. Heti kun tilaisuus tuli, kysyin, mitä ihmettä hän meinaa. Säälin lasta, joka yritti olla siinä luontevasti. Ei ihme, että suhde loppuikin vauhdikkaasti.
Monesti mietin, että isä, joka viikon tuttavuuden jälkeen esittelee naisystävänsä, ei kauheasti kyllä mieti niitä lapsia. En tietenkään voi yleistää, mutta itse en ikinä, missään tilanteessa enkä varsinkaan korviani myöten rakastuneena suostuisi esittelemään lapsilleni parin päivän tuttavuutta. Mitä jos jotain sattuisi eikä meistä tulisikaan pysyvämpää paria? Ehkä olen vain pessimistinen.
En pitäisi puolenkaan vuoden tapaamattomuutta huonona. Jos lapset ovat juuri kärsineet erosta, ovat herkkiä ja helposti järkyttyneitä, niin voisi olla ihan hyvä, jos hiljalleen puolen vuoden seurustelun jälkeen alkaisi puhua tästä seurustelusuhteestaan lapsille ja vasta hiljalleen useamman kuukauden jälkeen tavattaisiin. En ymmärrä, miksi hitaasti eteneminen on tällä palstalla niin suuri rikos. MOnesti kun luodaan loppuelämän tärkeää ihmissuhdetta, ei kannata eikä tarvitse hätiköidä.
Ja vakavissaan voi olla, vaikka niitä lapsia haluaakin suojella liian nopeilta kuvioilta. Jokainen tuntee omat lapsensa parhaiten ja suunnittelee sen tapaamisen sen pohjalta sopivaksi.
idiootti ja itsekäs taas esittelee hyvinkin nopeasti.
tai joku muu lastenpsykiatri, joka suositteli, ettei ensimmäiseen vuoteen eron jälkeen saisi esitellä uusia kumppaneita lapsille vaan lapsille pitäisi antaa aikaa surra eroa.
Samaa ajattelen myöhemmistäkin tilanteista: lapset esitellään kun suhde on jo kestänyt ja kestävä. Näin toimii vanhempi, joka ymmärtää ottaa lapset huomioon. Itsekäs vanhempi tietenkin esittelee lapset nopeasti, koska se on helpompaa.
Itse en jatkaisi suhdetta miehen kanssa, joka esittelisi lapsensa heti tai hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen: tuo kertoo liikaa miehestä enkä pystyisi ajattelemaan tulevaisuutta miehen kanssa, joka ei osaa ottaa lapsiaan huomioon.
mun mies esitteli mut ja lapsensa toisilleen jo viikko meidän (miehen ja mun) tapaamisen jälkeen.