Mua ei niinkään häiritse se, ettei suomalaiset pärjää olympialaisissa
koska lähtökohtaisesti kovin moni niista ei todellakaan ole mitalistiehdokas. Sen sijaan mua häiritsee se että ne suhtautuvat julkisuudessa todella kevyesti omiin epäonnistumisiinsa tai siihen etteivät kykene edes kauden parhaaseensa kauden pääkilpailussaan.
Ampuja Yli-Kiikka nauroi suu korvissa televisiossa ja sanoi jatkavansa vielä Rioon sambaamaan. Huhhuh!
Ja uimari Seppälä kitisi että kausi meni pieleen kun piti niitä olympiarajoja jahdata. Emilia Pikkaraisen suurin saavutus on olla kisojen kuumin WAG ja se toinen vaihtelee puhelinumeroita miesten kanssa ja aijai kun on hauskaa.
Satu Mäkelä-Nummela sentään ymmärsi olla kikattamatta tv-haastattelussa.
Kommentit (7)
antoi kuitenkin itselleen kouluarvosanaksi ysin. Minusta hopeamitali olisi ollut tuon ysin arvoinen suoritus.
Jos suoritustaso oli sitä, mitä odottikin ja nautti olostaan kisoissa, miksi ei saisi iloita?
Emilia Pikkaraisen suurin saavutus on olla kisojen kuumin WAG ja se toinen vaihtelee puhelinumeroita miesten kanssa ja aijai kun on hauskaa.
Emilia Pikkarainen on yksi niistä urheilijoista, joihin tämä parhaiten pätee. Takana loistava kausi, jona pistetty systemaattisesti romukoppaan sekä omat ennätykset että Suomen ennätykset, isoa kehitystä ja valtavia onnistumisia oikestaan kaikessa. Siitäkin huolimatta, että EP on uinut huikealla tasolla sekä itsensä että suomalaisen uinnin kannalta koko kauden, tulostaso ei ole vielä sellainen, että olympialaisissa olisi ollut jotain muuta saavutettavaa kuin sinne pääsy, vaikka huippuvire olisikin jatkunut, mikä ei ollut sairastumisen takia edes teoriassa mahdollista.
Pikkarainen sanoi itse suoraan, että ei odottanut menestystä tai alkukauden itselleen huikeaa tulostasoa, vaan otti olympialaiset viimeisenä silauksena ja palkintona mahtavan kauden jälkeen.
Jos nyt ei aivan perseelleen mene, miksei tuossa tilanteessa saisi olla mahtavan tyytyväinen itseensä?
Ja uimari Seppälä kitisi että kausi meni pieleen kun piti niitä olympiarajoja jahdata.
Pidin itsekin Seppälän valitusta vähän hölmönä, koska vaikka hän on oikeassa, tilanne on kaikille sama. Tämä pätee kaikissa kunto- ja voimalajeissa urheilijoihin, jotka eivät ole mitalisuosikkeja. Jos ja kun olympiarajat ovat niin kovat, että niiden saavuttamiseen tarvitaan maksimisuoritus tai lähellä sitä, kuntohuippu ajoittuu rajan tekoon, ei itse kisoihin, joissa suoritustaso on alhaisempi kuin rajaa tehdessä.
Lajin absoluuttinen huippu ei tarvitse huippukuntoa rajojen rikkomiseen vaan voi keskittyä itse kisoihin. Kun on riittävän kovalla tasolla, voi tehdä huipputuloksia olematta ihan parhaassa piikissä.
Joo-o mutta Mäkelä-Nummela antoi kuitenkin itselleen kouluarvosanaksi ysin. Minusta hopeamitali olisi ollut tuon ysin arvoinen suoritus.
Jos finaalipaikka oli tavoitteena, mutta jäi siitä pienimmällä mahdollisella marginaalilla ja suoritustaso oli kuitenkin tismalleen sama kuin Pekingissä. Mäkelä-Nummela kilpaili omalla tasollaan, mutta jäi silti finaalista. 8-9 suoritus minusta, olisi kiinnostavaa kuulla, miksi olisi ollut heikompi?
Paitsi Martti Vainiolla ja muilla dopingpelleillä aikoinaan
ei puolustavalle olympiavoittajalle vaan ole kiitettävä suotitus vaikka kuikna yrittää niin vakuuttaa.
Olen nyt kylla kuullut ja lukenut kaikki tekosyyt ja valitukset miksi ei onnistuttu. Ei ole mielestani urheilijamaista kaytosta.
Miksi sitten muut niita mitaleita sai, olisikohan selitys se etta olivat parempia.
Äiti laittaa puuroa ja pesee pyykit!