poikien äidit kuvittelevat tyttöjen äideillä olevan helpompaa!

Se on totta, että poika voi olla helpompi kuin tyttö.

ja minusta tytöt ovat helpompia pienenä kuin pojat. Mutta murrosiässä homma muuttuu. Sen jälkeen tyttöjen kanssa vaikeampaa ja saa olla alati huolissaan.

Olisitko itse toivonut poikaa vai miksi nuo kommentit harmittavat? Olisit onnellinen, että pääset helpommalla. Minä ainakin olen, kahden tyttären äiti. Omassa tuttavapiirissäni pojat ovat keskimäärin uhmakkaampia, villimpiä ja meluisampia kuin omat tyttöni tai muut tytöt. En jaksaisi. Tietysti yksilöllistä vaihtelua aina on.

Kuvittelen, että minulla on helpompaa pojan kanssa.Mutta tämä vain siksi, että itse olin kamala murrosikäinen, ja poikani taas tosi helppo.

Mutta kyllä tyttöjen kirkuminen on aikamoista melua ja minusta tytöt ovat poikia uhmakkaampia. Onpa meillä erilaisia mielipiteitä tytöistä ja pojista.



t.Se jolla molempia

jotka tällä hetkellä murrosiässä ja minäkin kuvittelen, että minulla on helpompaa kuin poikien äideillä.

että minulle oli täysin yksi ja sama kumpaa sukupuolta lapseni ovat. pointti tässä nyt on se että ärsyttää se vähättely, että minä en muka tiedä äitinäolemisesta mitään kun on tyttöjä! en todellakaan koe pääseväni helpommalla kuin poikein äidit.ap

Mutta iloinen, positiivinen, empaattinen ja välillä tunteellinenkin lapsi. Ei koskaa ole ollut vielä vaikea, joten en kai tiedä äitiydestä mitään, koska lapseni kanssa elämä on ollut helppoa:-)

että minulle oli täysin yksi ja sama kumpaa sukupuolta lapseni ovat. pointti tässä nyt on se että ärsyttää se vähättely, että minä en muka tiedä äitinäolemisesta mitään kun on tyttöjä! en todellakaan koe pääseväni helpommalla kuin poikein äidit.ap

No anna heidän pitää typerät luulonsa. t. vitonen

Ja toiselle vastaajalle: Juu, toki tytöistä ääntä lähtee ja uhmaa riittää, mutta minua henkilökohtaisesti rasittaa enemmän se "pojille tyypillinen" rajuus ja "liikunnallisuus" (=yletön riehuminen). Yhteenotot tyttärien kanssa pystyn kyllä käsittelemään. :) Jotenkin se ainakin omien tyttöjeni kiljunta ja uhma ovat helpommin käsiteltävissä kuin tuttavapiirin poikien väkivaltainen uhma jne. Tähän nyt varmaan poikien äidit älähtää, joten sanon vielä että siis kuten sanottu, yksilöllisiä eroja toki on, tämä oli kärjistäen sanottu. Ja tottakai omat tyttäreni ovat vielä pieniä, molemmat alle 4-vuotiaita.

on huomattavasti haastavampi kasvatettava kuin poika. On aina ollut, vaikka onkin toinen lapsi, joten kuvittelin, että rajojen asettaminen kävisi helpommin, kun oli jo yhdestä kokemusta.

Pojat ovat kuulemma automaattisesti täystuhoja yms. :) Olisihan ne varmasti jos antaisi tehdä mitä haluavat :) Uskaltaisin veikata, että tytötkin olisivat täystuhoja jos niiden annettaisiin olla :)

Hän itse ummistaa silmänsä esikoisensa touhuilta :/ Jopa meidän kotona ollessa hän olettaa, että tytär saa pompottaa kaikkia. Nuorin pojistamme ei saisi olla edes omassa huoneessaan! Todistin eräänkin tapahtuman kun tämä äiti kävi maanittelemassa poikaani pois sieltä. Silloin jo piti mainita, että tämä on kyllä meidän lasten koti, eivätköhän saa olla omissa huoneissaan.



Mutta tässäkin ongelma on niiden vanhempien pääkopassa, lapsi on aina saanut tehdä mitä haluaa, ei se sitä noin vain lopeta.

Minä kun poikien äitinä saan yleensä myötätuntoa, kun on niin vaikeaa...



Ei meillä ole vaikeaa. Pojat ovat vilkkaita ja äänekkäitä niin kuin äitinsäkin. :D Toisaalta ovat rehellisiä, reiluja ja reippaita. Osaan käsitellä tällaisia lapsia. Sen sijaan kun hoidossa on ollut siskoni tyttöjä, niin olenkin aika hukassa. Rasittaa se äidissä roikkuminen, vinkuminen, jatkuva syyttely, kuka ei leiki kenenkin kanssa, vaaterumba (iik, vettä meni hameen helmalle, koko vaatekerta uusiksi pikkareita myöten!). Tuntuu aina, että pääsen tosi paljon helpommalla omien lasteni kanssa!



Eli eiköhän jokainen pidä niitä omiaan helpoimmpina, mutta vähättely kyllä satuttaa ja ymmärrän ap:tä kyllä. Suurin osa lapsista vaatii kuitenkin kasvatusta eivätkä ole täysin itseohjautuvia. On aikamoista vähättelyä todeta, että joku pääsee helpommalla kuin toinen vain sukupuolen perusteella. Lapset ovat tosiaan yksilöitä!

Suurin osa lapsista vaatii kuitenkin kasvatusta eivätkä ole täysin itseohjautuvia. On aikamoista vähättelyä todeta, että joku pääsee helpommalla kuin toinen vain sukupuolen perusteella. Lapset ovat tosiaan yksilöitä!

Komppaan! Meillä taas tytär on tulta ja tappuraa,peppi pitkätossun ja pikku-myyn sekoitus. Poika taas on herkkä taiteilija, molemmat horoskoopilleen täysin luonteenomaisia, vaikken niihin aiemmin ole uskonut. (tytär on leijona ja poika kalat)

Ja mukava että on näin päin, tyttö osaa pitää puolensa, poika vaan kirjoittelisi runoja jos antaisin linnoittautua koko päiväksi sisälle :)

mitä poikien äidit ajattelee :D



hohhoijaa ö.ö

Meillä on kolme poikaa, eikä mielestäni lapsen villeys ja vauhdikkuus tee lapsesta mitenkään rasittavaa, jos vain on mahdollisuudet tarjota lapselle tarpeeksi liikuntaa ja muuta puuhaa.



Meidän pojat ainakin ovat helppoja. Syövät hyvin, nukkuvat hyvin, eivät ole juuri koskaan sairaina. Tykkäävät aina kokeilla uusia asioia, eivät arkaile ja ovat oikeastaan aina hyvällä tuulella. Ovat aamusta iltaan ulkona (koulun/päiväkodin aikaan sitten sen ajan minkä ovat kotona) ja toki vauhtia ja ääntä riittää, mutta se ei haittaa. Toki saattaisi olla raskaampaa jos asuttaisiin jossain ahtaassa kerrostaloasunnossa keskellä kaupunkia.



Tytöistä ei ole kokemusta, mutta lomilla meillä on usein poikien serkkutyttö pari viikkoa ja pojilla on myös yksi tyttökaveri joka käy usein. Itsellä ainakin on pidempien tyttövierailujen aikaan hermo aika kireällä, kun ne eivät viihdy yhtään keskenään eivätkä halua leikkiä poikien kanssa ulkona, ainoa yhteis"leikki" on tv:n katselu. Jos saavat itse valita, istuisivat koko päivän tv:n ääressä ja sitten kitistään ja vingutaan ruuasta ja nukkumaanmenosta, eipä siinä tule nälkä eikä rasitu ja väsy. Jos suostuvat vahingossa poikien kanssa ulos, niin sieltä rampataan minuutin välein naukumaan minulle mitä kukin on tehnyt ja sanonut. Eivät edes ehdi leikkiä, kun kaikki energia menee siihen kun kyttäävät mistä voisivat mennä kantelemaan.



Minusta tytöt ovat ihan kivoja kunhan vanhempansa hoitavat ne itse, mutta minä en jaksa yhtään sitä vikinää ja naukumista. Nostan kyllä hattua jokaiselle äidille, joka pystyy kuuntelemaan sellaista jatkuvasti ja säilyy silti täyspäisenä.

tällä kokemuksella sanoisin, että tytöt niin paljon helpompia.

en todellakaan koe pääseväni helpommalla kuin poikein äidit.ap

mieleenkään että joku äiti pääsisi helpolla lastensa sukupuolen vuoksi.

Vähän rajaa näille yleistyksille, kiitos!

Vielä kun on mieskin hyvin mukana kasvatushommissa, niin pojista kasvaa hyviä poikia ja miehiä. Luulen ymmärtäväni aika hyvin poikien sielunelämää, joten ehkä siksikin synkkaa niin hyvin.

näistä vastauksista voi tehdä sen johtopäätöksen että todellakin on yksilöllistä tämä lasten 'vaativuus'. mun tuttavapiiriin on vaan sattunut näitä 'yleistäjiä' jotka kuvittelee että sukupuolen mukaan voi päätellä jotain. ja poikkeuksetta näillä äideillä on ollu pelkkiä poikia! ap