poikien äidit kuvittelevat tyttöjen äideillä olevan helpompaa!
koko ajan törmää tähän että jopa suoraan päin naamaa sanotaan että no sullahan on niin helppoa kun on vaan tyttöjä. ja kuvittelevat että he ne vasta oikeita äitejä ovat kun pystyvät villejä poikia kasvattamaan. pistää oikein vihaksi! kyllä meillä on kahden tytön kanssa IHAN TARPEEKSI 'temperamenttia'! mielestäni tämä on täysin persoonasta kiinni, tunnen tosi rauhallisia poikia ja tosi villejä tyttöjä. ja tietenkin toisinpäin.
Kommentit (38)
mitä sukupuolta omat lapsenne ovat,entäs teidän lapsuuden perheet?Saahan siitäkin tuntumaa ja kokemusta....
näistä vastauksista voi tehdä sen johtopäätöksen että todellakin on yksilöllistä tämä lasten 'vaativuus'. mun tuttavapiiriin on vaan sattunut näitä 'yleistäjiä' jotka kuvittelee että sukupuolen mukaan voi päätellä jotain. ja poikkeuksetta näillä äideillä on ollu pelkkiä poikia! ap
Teettekö ihan porukallakin kaikenlaisia hassuja yleistyksiä?
kun viimeksi tänään eräs kahden pojan äiti voivotteli kun mulla on niin helppoa kun tytöt vaan kylässäkin istuu kiltisti paikaallaan ja heidän pojillaan on täysmeno päällä. Niin, EHKÄ saattaa johtua myös siitä, että mun lapset on 8 ja 11 vuotiaita, olisin kyllä hiukan huolissani jos käyttäytyisivät kuin talonväen 2 ja 4-vuotiaat pojat...
ohis
mitä poikien äidit ajattelee :D hohhoijaa ö.ö
että pääsen monessa asiassa helpommalla kun tyttöjen äidit. Meillä ainakin kaikki pojat on kilttejä, ihan riittävän rauhallisia ja sydämellisiä. Ei turhista kitistä ja elämä on jotenkin aika rennon helppoa.
Varmaan on tyttölapsi perheissäkin, mutta en tiedä miksi, mutta jotenkin olen aina ajatellut että mulla on tosi helpot lapset ja pääsen helpolla monessa suhteessa.
kahden tytön (8 ja 11v) äiti
näistä vastauksista voi tehdä sen johtopäätöksen että todellakin on yksilöllistä tämä lasten 'vaativuus'. mun tuttavapiiriin on vaan sattunut näitä 'yleistäjiä' jotka kuvittelee että sukupuolen mukaan voi päätellä jotain. ja poikkeuksetta näillä äideillä on ollu pelkkiä poikia! ap
mitä sukupuolta omat lapsenne ovat,entäs teidän lapsuuden perheet?Saahan siitäkin tuntumaa ja kokemusta....
Veikkaan, että omilla vanhemmillani oli haastavampaa minun kuin veljeni kanssa. Mutta ei se sukupuolesta johtunut, vaan siitä, että minä olin jo lapsena sellainen epäkohtiin tarttuja ja kyseenalaistaja, vaadin vanhempia tilille lupauksista ja epäreilusta kohtelusta. Lisäksi minusta tuli vähän sellainen taiteilijaluonne (sijoituinkin aikuisena taidealalle), kasvissyöjä (jatkuva riitojen aihe) ja minulle tuli kaikenlaisia vanhempieni mielestä "outoja" ajatuksia, kuten puhuin homojen oikeuksista ja feminismistä yms. Vanhempani eivät ikinä ymmärtäneet mitään ajatuksia ja tekemiäni ratkaisuja, ja tämä näkyi jo lapsena - olin siis outo, erilainen kuin muu perhe ja siksi hankala.
Veli taas oli heidän näkökulmastaan normaali ja varmaan enemmän samankaltainen kuin vanhempani. Varmasti jossain toisessa perheessä olisivat vanhemmat saattaneet kokea minut helpompana, jos olisivat itse olleet samantyyppisiä.
Itselläni on (toistaiseksi) vain tytär. Koen hänet helppona, mutta en sukupuolen vuoksi, vaan koska minun on helppo ymmärtää häntä - hänellä on samantapainen temperamentti kuin itselläni oli, hän on kiinnostunut samantyyppisistä asioista, hänen tapansa toimia eri tunnetiloissa on samantyyppinen kuin itselläni.
Olin aivan helpottunut kun sain pojan! on nyt 17v ja helppo kun mikä.
Olin itse aivan kamala teini ja tiedän lähipiiristä miten kamalia tytöt voi teini-iässä olla.
Ja tämä sinun aloituksesi otsikkohan pätee kaikkiin äiteihin maan päällä. =D
Kai sitä nyt jokainen järkevä ihminen tajuaa että se sukupuoli ei määrää sen lapsen helppoutta tai vaikeutta. Kivikautista ajattelua jos niin ajattelee.
Olin itse aivan kamala teini ja tiedän lähipiiristä miten kamalia tytöt voi teini-iässä olla.
Millä lailla tytöt ovat sitten hankalampia teini-iässä? Luulisi senkin olevan aika yksilöllistä, millainen se teini-ikä on. Pahimmillaanhan teinit voivat ollakin tosi kamalia, mutta en kyllä ymmärrä, miksi tytöt olisivat kamalampia kuin pojat.
sillä sekä tytöt ja pojat ovat antaneet mulla ihan helpon elämän...
ps. en tykkää ylseistyksistä.
Onko joku oikeasti sanonut ap:lle, että ei tiedä äitinä olemisesta mitään, kun hänellä on vain tyttöjä? Jos on, niin se on kyllä idioottimaisesti sanottu. Vai onko ap vain itse ajatellut, että niin ne varmaan miettivät?
Sen sijaan se ei mielestäni ole vähättelyä, jos joku sanoo, ehkä hieman kateellisena, että pääset ihanan helpolla, kun sinulla on vain kilttejä tyttöjä. Itsekin saattaisin sanoa niin jollekin äidille, jonka vauva on hyvä nukkumaan, sillä omani valvottaa kovasti. Jos taasen et koe pääseväsi helpolla tyttöjesi kanssa, niin ainahan voit oikoa väärinymmärryksen, vaikka heti paikalla sille sanojalle. Ei tarvitse tulla tänne asiasta höyryämään.
niin, että tyttöjen äidit pääsevät helpommalla. Minulla on vilkkaat ja fyysiset pojat, jotka vaan tarvitsevat paljon tilaa ja paljon liikuntaa. Aika työlästä heistä on saada toi höttöenergia pois että jaksavat olla kunnolla. Monet tytöt (ei kaikki) näyttävät keskittyvän enemmän paikoillaan leikkimiseen ja muutenkin olevan luonnostaan rauhallisempia ja hiljaisempia.
Mutta kyllä tyttöjen kirkuminen on aikamoista melua ja minusta tytöt ovat poikia uhmakkaampia. Onpa meillä erilaisia mielipiteitä tytöistä ja pojista.
t.Se jolla molempia
Mutta kyllä se paljon tosiaan riippuu ihan lapsen luonteestakin, ei vain sukupuolesta
-tytön ja pojan äiti-
typerä yleistää tällaisia asioita. Eiköhän se ole ihan lapsesta kiinni, oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa. Minulle on ihan sama, onko tyttö vai poika, pääasia että lapset ovat terveitä ja onnellisia.
ja miehen pojan yms kanssa aikaa viettänyt, niin voin rehellisesti sanoa että tyttäremme ei olè LÄHESKÄÄN yhtä sottainen, meluinen´, riehuva, vaatteita hajottava, huonosti käyttäytyvä, nenä räkää valuva.. Eikä hillu, remua, sotke, tuhoa jnejne..2
et tiedä äiteydestä mitään, kun sulla on vain poikia.
Pojat ovat aina suoria, niillä ei ole tapana kehittää sataa kahtatoista juonta, että saadaan vain tuo pariton tyttö ulos leikeistä.
Tällä hetkellä mulla on kolme poikaa ja yksi tytär. Poikien kanssa ongelmat usein liittyy siihen fyysisyyteen, että kun vituttaa, niin vetää turpaan ja pyydetään anteeksi. Tosin koulumaailmahan ei tätä hyväksy. Itsestä se on vaan niin helppoa ja reilua
Tyttö on kiltti kun tatti ja suloinen kun mikä... mutta kunhan vaan se TIETTY AIKA KUUKAUDESTA pamahtaa päälle, niin herra kaikkia varjele. Sitä aikaisemmin ja myös muassa kaikenmaailman juonittelu ja muu supisupi touhu. :/
Meitä oli vielä 3 tyttöö ja 4 poikaa lapsuuden perheessä niin aika varmalla kokemuksella voin sanoo että kyllä meidän äidillä oli satavarmasti "vaikeempaa" tyttöjen kanssa!!
Mut ei se automaattisesti kyllä niin mene...sattumaa lieneekö!