elämää mielisairaallan makuun...
en tiedä kerjäänkö verta nenästäni, mutta mulla olis blogi, jos jotakuta kiinnostaa lukea. http://kuntyttoeielamaanoppinut.blogspot.fi/
Kommentit (5)
valitettavasti olen sairaudentunnoton, se lienee itseasiassa suurin ongelmani... :(
Itse en olisi sairaalssa noi selvää tekstiä sanut aikaan. Miksi ne ei päästä sua pois? Et kuulosta masentuneelta tai muutenkaan sekavalta.
ps. mulla oli raskauden aikainen masennus mutta en maininnut psykiatrille sun muille itsetuhoisista ajatuksista, koska pelkäsin juuri osastoa. Mulla on kokemusta useammasta osastosta ja oloni ei niissä ole kohentunut lähinnä olen ahdistunut lisää.
synnytyksen jälkeen kävi kotona väkeä katsomassa miten sujuu ja sain ne vakuutettua, että masennus katosi synnytyksen jälkeen, mikä on totta.
Itse en olisi sairaalssa noi selvää tekstiä sanut aikaan. Miksi ne ei päästä sua pois? Et kuulosta masentuneelta tai muutenkaan sekavalta.
ps. mulla oli raskauden aikainen masennus mutta en maininnut psykiatrille sun muille itsetuhoisista ajatuksista, koska pelkäsin juuri osastoa. Mulla on kokemusta useammasta osastosta ja oloni ei niissä ole kohentunut lähinnä olen ahdistunut lisää.
Kun jaoit! Tulen seuraamaan paranemistasi. Voimia, sä olet vielä joskus kunnossa :) Sun lapset tarvii juuri sua vaikka varmaan nyt hyvässä hoidossa ovatkin. Äiti on aina kuitenkin äiti.