Millä nimellä "lapsipuolenne" kutsuu teitä?

kutsunut, ja se on minusta ihan hyvä tapa kutsua äitipuolta. Mutta voittehan yhdessä keksiä sinulla jonkun lempinimen, jota lapset käyttää, jos se olisi sinusta kivaa ja lapsetkin tahtoisivat sellaista käyttää. Ehkä ei kuitenkaan mami, mammma tms, koska aika moni käyttää näitä hemmottelumuotoja äidistään, ja lasten äiti voisi panna pahakseen, jos sinä varaat ne käyttöösi (äitipuolena tiedän, että ei kannata ottaa riskejä, että pikkuasian vuoksi ärsyttäisi toista, elämä on kaikille mukavampaa kun puolin ja toisin otetaan toisten tunteet huomioon).



Saisiko sinun nimestäsi johdettua jonkun kivan lempinimen? Tai sitten keksikään joku iha uusi, ei mami, mama eikä mamma, vaan tyyliin mammu, nana tms.

Hei!

Olen ollut kihloissa ja asunut mieheni kanssa yhdessä nyt puoli vuotta, ja hänellä on aikaisemman naisystävänsä kanssa kaksi pientä lasta päiväkoti-ikäinen poika ja ryömimisikäinen tyttö, joka on siis syntynyt suhteemme alkamisen jälkeen. Lapset asuvat luonamme joka toinen viikko ja poika kutsuu minua omalla nimelläni. Vauvalle olen kuitenkin osana hänen elämäänsä ollut kaksiviikkoisesta asti, eikä hän siis tietysti vielä puhu, joten olisi kiva opettaa häntä kutsumaan minua jollain "hellittelynimellä", kuten mami, mamma tms. (ei kuitenkaan äiti). Poika onkin jo aikaisemmin kysellyt, olenko minä hänen toinen äitinsä ja voiko kutsua äidiksi, mutta olemme sanoneet että olen "äitipuoli", mutta silti minua kutsutaan nimelläni. Onko muilla vastaavia kokemuksia tai vinkkejä? -äitipuoli

Ja itse koen sen helpompana näin, verraten esim tilanteeseen, jossa lapset esim. 10-vuotiaita, ja joutuu sillon totuttelemaan uuteen elämään ja tulee enemmän konflikteja. Nyt lapset ottaa minut hyvin, ja vanhempi tuskin 10 vuoden päästä muistaa elämää ennen tätä järjestelyä, saati sitten tämä vauva.

Ja ajattelin tosiaan tätä hellittelynimeä siksi, kun toinen ei edes puhu, joten voisi opetella vauvasta alkaen jonkun "oman" kutsumanimen, etunimi on kuitenkin aika etäinen..

kutsuvat mua mun nimelläni tai sitten ilkeäksi äitipuoleksi :D

Urputtaville äideille voidaan helposti sanoa silmät pyöreinä, että sehän on etunimestäni johdettu lempinimi eikä mikään muu. Nimitykesn keksi lapsipuoli itse, ja meistä aikuisista se oli mainio. Lapsi tuskin edes tajusi, että se viittaa myös vanhemmuuteen eikä vain minun nimeeni.

tuo miehesi ehtii näköjään vaihtaa naista vielä moneen kertaan, joten paras kun vaan kaikkia kutsutaan etunimellä.

Ei kustu minua millään nimellä, ei puhu mulle ollenkaan. Ilmeisesti olen tämän ansainnut.

Meillä siis jo isot lapset, alusta pitäen etunimi ollut käytössä.



Minusta ei välttämättä ole asiallista että isän uutta vaimoa alkaisikaan lapset kutsua äidiksi tai mamiksi. Mutta täähän on vain mun mielipide.

Miehen tytär ja poika kutsuvat minua neiti Korhoseksi. Kun tästä naimisiin asti päästään, saavat opetella kutsumaan rouva Virtaseksi.

"rakastuu" varattuihin miehiin ja ryhtyy suhteeseen kun miehen vaimo on raskaana?



Huh huh. Tuo "rakkaudelle ei voi mitään" on niin täyttä bullshittiä kun olla vain voi.

Lapsen äiti ei ole loukkaantunut. Lapsi keksi itse nimityksen, sanoi minun olevan varamamma. :)

kirjoittaakohan jätetyt yh-äidit katkeria viestejään mustasukkaisina uusista naisista? Parisuhde ei toimi ilman rakkautta, bullshittia on se, että onnellisen suhteen saisi pysymään kasassa vain lasten takia. Eikö lapsellekin turvallisin ja kehittävin ympäristö kasvaa ole se, jossa on rakastavat ja onnelliset aikuiset ihmiset, jotka pitävät kotia ja uuden perheen onnea yllä? Ei se, että lapsen geenit on puoliksi hänen kanssaan asuvilta ihmisiltä! Mies kuitenkin kantaa vastuunsa alulle panemastaan lapsesta, vaikka nainen on synnyttänyt sen meidän suhteemme aikana. Se kertoo rakkaudesta lapseen, jonka myös minä nykyisin jaan:)

kirjoittaakohan jätetyt yh-äidit katkeria viestejään mustasukkaisina uusista naisista? Parisuhde ei toimi ilman rakkautta, bullshittia on se, että onnellisen suhteen saisi pysymään kasassa vain lasten takia. Eikö lapsellekin turvallisin ja kehittävin ympäristö kasvaa ole se, jossa on rakastavat ja onnelliset aikuiset ihmiset, jotka pitävät kotia ja uuden perheen onnea yllä? Ei se, että lapsen geenit on puoliksi hänen kanssaan asuvilta ihmisiltä! Mies kuitenkin kantaa vastuunsa alulle panemastaan lapsesta, vaikka nainen on synnyttänyt sen meidän suhteemme aikana. Se kertoo rakkaudesta lapseen, jonka myös minä nykyisin jaan:)

kaksi lasta siihen soppaan tehdä?

kaipa jotkut joskus erehtyvät luulemaan, että kun vuosien yhdessä olon jälkeen suhde on edelleenkin huono, lapsi voisi muuttaa tilanteen, mutta toisinhan siinä kävi. Onneksi virheistään oppii, ja kun on meidän aika tehdä lapset, ne tehdään rakkaudesta, ei siitä, että se sitoisi meidät yhteen niin, että eroaminen olisi vielä hankalampaa, kuten aikaisemmassa tilanteessa oli ollut..

Tytärpuolen oma kommentti pikkusisarelleen tämän kysyessä "miksi sanot iskää 'Matiksi'" oli tässä taannoin "kun mulle se on Matti".



Ei nimi miestä / naista tee, tässäkään tapauksessa. Äiti on äiti ja isä on isä. Muut, vaikka kuinka läheiset, eivät ole.