Jos tapaisit itsesi 15-vuotiaana, niin mitä haluaisit kertoa tai antaa itsellesi?

Muuta en tarvitsisi.

Uskoin vakuutteluita että parasta on hakea opiskelemaan heti ja valmistuin alalta joka ei kiinnosta

ÄLÄ rakastu. Säästyt monelta nöyryytykseltä.

ja että päätökseni lapsettomuudesta kumoutuu 38-vuotiaana

Sai pelkästään jo miettimään, mitä se elämä silloin oli. Olin aika kiltti teini, joten mistään kokeiluista ei tarvitsisi varoitella. Mutta varmaan painottaisin, ettei se elämä siihen ensimmäiseen vähän vakavampaan suhteeseen lopu. Muistan kuinka se elämä tuntui silloin aina kaatuvan totaalisesti, kun muutatan kuukauden seurustelusuhde katkesi.

Nauti siis elämästäsi äläkä muserru rakkauden kaipuun alle. Jää energiaa hyödyllisemmillekin asioille.;-)"

11

Älä tee itsestäsi pelleä. Tee lapsi jo opiskeluaikana. Odota rauhassa Sitä Oikeaa 19-vuotiaana.

Ja kuitenkin kaikkien valintojeni jälkeen olen onnellinen, vaikka niin moni asia olisi voinut mennä niin paljon " paremmin" ...

Enkä kyllä minä 15-vuotiaana superteininä todellakaan olisi kuunnellut sanaakaan nykyiseltä minältäni =D

että opetteles likka vähän tyylitajua. Ja että nauti samaan malliin paitsi koulusta voisi olla vähän enemmän kiinnostuneempi..

Älä menetä neitsyyttäsi niin kuin tulet menettämään. Malta odottaa, onni on todellakin tulossa, hiukan viiveellä.



Ps. Lapsestasi ei todellakaan tule Roosa Omenankukka Emiliaa...

Enkä sinne kakkos vaihtoehtoon,joka ei tänä päivänä kiinnostaa pätkääkään! Itseluottamusta antaisin roppa kaupalla.

" Ilmottaudu poliisille tai lopeta tyhmyydet heti!!! Arvosta äitiäsi, hän on viisas! Opiskele, tulet katumaan jos jätät kesken!!!!"



Mutta liian myöhäistähän tuota nyt on miettiä..Olisinkohan kuunnellut. Tuskin..

vanhempasi muuta väittävät. Älä pelkää. Ota elämä omiin käsiisi, ellet saa tukea muualta. Koeta kestää.

Kunnioita vanhempiasi ja kuuntele. Ole heille ystävällinen. Tarkkaile rauhassa kuka olisi hyvä puoliso. Ei mitään kiirettä. Valitse enemmän järjen kuin tunteen perusteella.

Olin niiin huomionkipeä, enkä tiennyt, mistä sitä huomiota olisi saanut, paitsi kummilla itsetuhoisilla tempauksilla...

mutta kun kävi niinkuin kävi, niin täytyy olla tyytyväinen tähän elämään. nyt ei kuitenkaan auta mennä sukulaistytölle näitä viisauksiaan laukomaan. se kun on itse lyötävä se pää seinään meidän jokaisen.

että kyllä se susta tykkää. ei tarvi testata sitä ihme tempuilla..

ja muistuttaisin kait siitäkin, että elämässä asioilla on tapana järjestyä, ei tarvitse hysterisoida joka asiaa.

Älä polta tupakkaa....Keskity kouluun edes vähän enemmän.

Olin aina hyvä koulussa, joten menin automaattisesti sen enempiä miettimättä yliopistoon. Nyt olen tajunnut, että oikeasti minulle sopivampi olisi ollut jokin ammatti, jossa saa tehdä käsillään. Mutta silloin en ihan oikeasti tajunnut, että on muitakin vaihtoehtoja...