Jos tapaisit itsesi 15-vuotiaana, niin mitä haluaisit kertoa tai antaa itsellesi?

mutta yhden pojan yhteystiedot olisin antanut ja sanonut että etsipä tämä käsiisi muutaman vuoden kuluttua...

ymmärtää, sinäkin voit hakea opiskelemaan kunnianhimoisille aloille kuten lääkäriksi. Ei ne ihmiset ole sua fiksumpia, niillä on vaan ollut taustajoukkoja, jotka on kannustaneet niitä. Mä palloilin ties kuinka kauan sivuraiteilla, ennen kuin uskalsin hakea ylipäätään yliopistoon... Onneksi sentään tajusin ajoissa mennä lukioon!

tyttökin voi hakea ns. miesten ammatteihin (hänen mielestään), insinööriksi, arkkitehdiksi, lääkäriksi, lakimieheksi, ekonomiksi... mitä tehdään opinto-ohjaajilla jos ne ohjaavat lahjakkaita tyttöjä vain naisten ammatteihin? Turha niin kauan lisätä matematiikkaa tytöillä kun joku toisessa paikkaa vie itseluottamuksen tyystin.

sitten selvät toimintaohjeet:



-muuta heti pois kotoa, meni tädin luokse, ei se sinua raski poiskaan ajaa jos kerrot tilanteen rehellisesti. tulet vaan sairaammaksi jos et heti lähde ja vanhemmat pilaavat tulevaisuutesi uhkailemalla, kiristämällä ja kiusaamalla sinua kunnes et enää jaksa ja yrität tappaa itsesi useaan kertaan, onnistumatta.



-mene heti yläasteen jälkeen kymppiluokalle ja talouskouluun, katso sitten mikä oikeasti kiinnostaa. Muuta heti 18-vuotiaana omaan kämppään ja kokeile yksin asumista, itsenäisty.



-odota sitä oikeaa, tapaat hänet täytettyäsi 19 :)



-sinä olet fiksu ja mukava, et vaan voi uskoa sitä kun sinua on kotona niin kiusattu. tässä muuten ensi viikon lottonumerot vielä...

Niin ja anna pojallesi juuri se nimi minkä halusitkin, muuten kadut! älä anna ukon päättää!

Tee myös kivoja juttuja ja lepää, älä käytä aikaa pelkästään kouluun. Ei yhtään haittaa, vaikka et saisikaan kesätyötä ensi kesäksi.

Älä päästä itseäsi lihomaan, sillä olet kaunis. Ja lopeta se tupakointi!

Älä ota vakavasti sitä vuoden päästä tulevaa ja pitkään kestävää suhdetta sitten kuitenkaan, äläkä tee sitä lasta. Opiskele, vaikka se ei tuntuisikaan siltä nyt.

Ei ole pakko mennä yliopistoon!! (kuten 37) Tutustu itseesi. Ota selvää mistä pidät, mitä haluat. Ole rohkea. Sinulla saa olla omia mielipiteitä. Saat tapella, saat olla eri mieltä kuin muut. Kannattaa käydä läpi normaali nuoruus. Et voita mitään hyppäämällä suoraan vakavaksi aikuiseksi. Itse asiassa häviät. Heiluta itseäsi rajoille asti, että tiedät mihin pystyt ja mikä ei kannata. Tee se jo nuorena. Älä etsi muiden arvostusta, etsi sitä mistä pidät ja missä olet hyvä.



Olet kaunis, ihana ja arvokas! Odota oikeaa rakkautta. Kun sen kohtaa, sen tietää.

- elä ota tosissaan nykyistä poikakaveriasi. Tapaat sen oikean kun muutat tulevaisuudessa toiselle paikakkunnalle.



-lopeta tupakointi HETI.



-OPISKELE











ps. tää on kiva :)

vaikka mummot sanovat mitä, se on olemassa, ja sen tietää kun se jysähtää kohdalle. Ei kannata sitä ennen ottaa jotakuta vain siksi ettei jäisi yksin. Eikä varsinkaan tehdä lasta " ihan kivalle" ja erota sitten kun löytää sen oikean.

Vierailija:

vaikka mummot sanovat mitä, se on olemassa, ja sen tietää kun se jysähtää kohdalle. Ei kannata sitä ennen ottaa jotakuta vain siksi ettei jäisi yksin. Eikä varsinkaan tehdä lasta " ihan kivalle" ja erota sitten kun löytää sen oikean.

t:45

kyselee " ihan kivan" kanssa naimisissa ja lapsia tehnyt, onnellinen :)

eihän siitä olekaan kyse. Kunhan saa homman pysymään kasassa kun siitä huolimatta vastaan kävelee se oikea. Siinä ongelma jota en toivo teille siskot.

vanhempiesi ongelmat eivät ole sinun syytäsi, etkä sinä voi auttaa heitä heidän ongelmissaan mitenkään. Älä häpeä heitä, mutta älä myöskään hyysää ja yritä kantaa heidän taakkaansa.



Tajusin itse tuon yllämainitun vasta vähän alle kolmikymppisenä, siinä meni 15 vuotta hukkaan märehtiessä ja katkeroituessa. Surullista, mutta onneksi päättyi hyvin.