Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raivostuin yöllä 3-vuotiaalle uhmikselle ja tukistin
24.07.2012 |
Lapsi piti hereillä meitä kaikkia lähes koko yön huutamalla ja kirkumalla hysteerisesti ja juoksemalla pitkin kämppää. Hän kun ei suostu nukkumaan omassa sängyssään. Mun sänky on kapea ja haluan nukkua yksin. Lopulta karkasin parvekkeelle tuulettumaan. Lapsi juoksi perään ja hakkasi lasia täysiä. Kuuden tunnin taistelun jälkeen tartuin tukasta ja retuutin nukkumaan. Viskasin kersan sänkyynsä. Lapsi kiipesi sängystä koko ajan. Itse olin oven takana pitämässä ovea kiinni ja itkin itsekin. Tätä on jatkunut jo monta yötä enkä jaksa enää. Olen yh ja tukiverkoton. Mulla on rauhallinen vauva ja isompi lapsi. Tämä lapsi on ollut aina vaikea. Koskaan en ole kuitenkaan hermostunut näin. Vihaan jo lähestulkoon tätä lasta,jonka lelu olen. Ei auta sylittelyt ja halittelut. Ilme on koko ajan pahanilkinen ja virnuileva. Miten ehkäistä,etten kajoa lapseen enää fyysisesti? Lasten isää ei ole,eikä sukulaisia. Kaverit on työssäkäyviä perheellisiä,en voi heitä vaivata. Anteeksi pötkökirjoitus,kirjoitan puhelimella.
Kommentit (5)
Sen uhmiksen olo on turvaton ja hätääntynyt, ei se muuten huutaisi ja kirkuisi. 3-vuotias ei tee tuollaista kiusatakseen vaan siksi koska sillä on paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinasin heittäytyä ilkeäksi ja sanoa, että joo, lastensuojeluun vaan ja plaaplaa provoilua. Mutta luin loppuun asti.
Tiedän, mitä on, kun on vaativa lapsi ja kun on yksin, eikä saa apua eikä tukea mistään. Ja miltä tuntuu, kun nipsahtaa, ja tulee se tunne, että melkein inhoaa omaa lastaan.. miten on niin väsynyt siihen kakaraan, vaikka mitä tekisi ja yrittäisi...
Mieli tekisi sanoa, että tule meille, tule kylään. Ja tuo se tenava tänne. Oikeasti.
Ei siksi, että minä olen parempi, vaan siksi, että te kaksi pääsisitte hetkeksi eroon toisistanne aina tarvittaessa, ja sinä saisit sen tukiverkon. Sekin auttaa aivan älyttömästi kun tietää, että on joku, jolle voi soittaa kun väsyttää ja mennä kylään kun on yksinäistä.
Mutta taidamme asua eri paikkakunnilla, niin se yleensä aina on.
Auttaako jos istut vierellä ja pitelet kiinni rauhallisesti, et kiinnitä huomiota virnuiluihin, et puhu, kommentoi, kysele jne. Pidät vaan kiinni ja sanot "nyt nukutaan". Ei se voi joka yö tuota samaa sirkusta pitää, kun aistii, että sinä olet määrätietoinen. Yö on nukkumista varten.
Päivällä sit omaa huomiota lapselle, yhteistä tekemistä, aktiivista olemista.
Ja kehut paljon, sanot että tykkäät. Et päästä mieleesi niitä ajatuksia, että "miksei tuo voi olla niin rauhallinen kuin pikkusisaruksensa" tai "melkein vihaan sinua" jne. Tällä on haastava temperamentti ja just nyt vaikea kehitysvaihe (äidistä irtaantuminen psyykkisesti) käsillä. Ottaa lujille, mutta te pärjäätte.
uhmaiän lisäksi tuossa varmaan painaa mustasukkaisuus pikkusisaruksesta. Aika se on mikä auttaa, mutta sinuna pitäisin pään mahdollisimman kylmänä ja aloittaisin todella määrätietoisen ja johdonmukaisen iltarutiinin toteuttamisen, mikä aina päättyy siihen, että se 3v menee omaan sänkyynsä. Jos mukana tosiaan on myös mustasukkaisuus, niin silloin sinun vain pitää jotenkin repiä sitä aikaa sille 3v lapsellekin, jotta tuntisi lapsi itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi.
Miten teillä muuten rangaistaan esim huonosta käytöksestä?
Alue: Aihe vapaa
Puhu neuvolassa että olet jaksamisen äärirajoilla, jos saisitte tukiperheen tms...