Miksi olet masentunut?

voimat on loppuneet. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on rankkaa ja tukiverkkoa ei ole.



Ehkä olen heikko, mutta nyt mä vaan en jaksa enempää tätä. Voimavaroja ei vaan enää ole edes normaalin arjen pyörittämiseen.

kaikki elämässä kohdillaan, ei pitäisi olla mitään masentavaa, mutta silti mieli tuntuu olevan maassa. masentaa, kun ei tiedä mikä masentaa.

Oletko jutellut kenellekkään tästä? Sun pitäisi saada levätä kunnolla, muutaman viikon sairasloma? Voimia kovasti sinne.

Vastoinkäymisiä... On kiusattu koulussa, olen menettänyt toisen silmäni, rakas sisareni kuoli syöpään todella nuorena, toinen sisareni on todella masentunut ja paljon muuta... Välillä todella paljon masentaa, kun tuntuu että saa murehtia kokoajan jotain. Ilman perhettäni en jaksaisi.

Pitkä liitto kariutumassa. Mies on hyvä mies, ei dogaa, polta tai ole väkivaltainen. Mutta mä olen jotenkin tullut siihen tulokseen että haluan erota. Eniten harmittaa lasten puolesta, mutta..



En oo vielä jaksanut tehdä mitään eron eteen. Mä en ymmärrä, eikä ymmärrä mieskään.

olen yksinäinen + oma ja puolison sairaudet.

Vastoinkäymisiä... On kiusattu koulussa, olen menettänyt toisen silmäni, rakas sisareni kuoli syöpään todella nuorena, toinen sisareni on todella masentunut ja paljon muuta... Välillä todella paljon masentaa, kun tuntuu että saa murehtia kokoajan jotain. Ilman perhettäni en jaksaisi.

Ilmeisesti masennukseni syynä on ainakin osittain lapsena 2-3v kestänyt seksuaalinen hyväksikäyttöni ja raiskaukset.

Teini_iässä tapahtuneet hyväksikäytöt ja abortti.

Nuorena aikuisena painostuksen alla tehty abortti.

Oman lapsen vakava ja hengenvaarallinen sairaus(ei ole terve vieläkään)

Työttömyys.

Miehen vieraissa käynti.

Appivanhempien suorittama henkinen kiusaaminen ja jatkuva vähättely.

Ilmeisesti vaan kuitenkin olen heikkoja huono ihminen eikä minulta löydy luonnetta. Peruslaiska

Olen aina pitänyt, eikä kukaan koskaan ole tullut lähelle ja sanonut, ettei asia olisi näin.



En saa kannustusta tai hyväksyntää mistään, kaipaan rakkautta ja läheisyyttä enemmän kuin mitään. Koitan ajatella positiivisesti ja nauttia pienistä asioista, nautinkin, mutta se ei poista sitä, että kärsin joka solullani yksinäisyydestä.



Jos tietäisin, että tulevaisuudessa, oli se sitten vuoden tai kymmenen päästä, asiat olisivat paremmin, jaksaisin tätä hetkeä paremmin. Mutta eihän sitä voi tietää.

Olen aina pitänyt, eikä kukaan koskaan ole tullut lähelle ja sanonut, ettei asia olisi näin.

Etkö ole esim. koskaan seurustellut?

kanssa harva se päivä jostain tyhmästä asiasta kun mies ei tajua mitään ellei sille puhu kuin koiralle ja toista yksinkertaisetkin ohjeet vähintään neljään kertaan. Sitten se huutaa minulle ja käskee 'lopettamaan', vaikka itselleen ei tulisi mieleenkään olla huutamatta ja räyhäämättä joka pikku asiasta.



Juu, vähän masentaa. Ei oikein huvittaisi nousta aamulla ylös uuteen kiukuttelupäivään.

Ja 12: Tämä oli masentuneille, ei sinulle.

meille syntyi 3 lapsi ja samalla olin vaipunut masennukseen, jota olen aina pelännyt. Läheiseni on sairastanut depressiivistä masennusta parikymmetä vuotta ja sitä on ollut vaikeaa seurata vierestä. Nyt olin yhtäkkiä itse masentunut ja perheessä pieni vauva! Jotenkin selvisin vauva-ajasta hengissä, enkä kertonut masennuksestani kenellekään, kamppailin yksin. En muista vauva-ajasta mitään. Yhtään valokuvaa ei ole minusta ja vauvasta, muuta kuin laitoksella ja heti äitiysloman jälkeen lähdin töihin "huilaamaan!"

Nyt meillä on nuorin 4-vuotias ja hänestä tulee isosisko marraskuussa. Olen itse vähän huolissani masennuksen takia, mutta olen päättänyt ottaa asian puheeksi äitiysneuvolassa, kunhan oma hoitaja palaa lomalta.

Mitään syytä masennukseen ei ole, minulla on ihana aviomies, joka on ollut tosi kovilla edellisenä vauva-aikana ja haluaisin todella nauttia itsekin tulevasta vauvasta, sekä isommista lapsista ja kotona olosta lähestyvän äitiysloman ja hoitovapaan merkeissä.

En itse ajattele, että masennusta tarvitsisi piilotella tai hävetä mitenkään. Minusta on hienoa lukea toisten selviytymisiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, en vain tiedä, miksi puhumien on minulle niin vaikeaa!!

No voisitko tehdä jotain asenteellesi?



Minusta ihan kamalinta on jos joku on niin itseään täynnä ettei siihen saa mitään yhteyttä. Pahimmillaan vaan sulkee yhteyden sanomalla ettei tahdo puhua, eikä kuunnella.



Se että miehesi on kovaääninen ja sinä et taas korota ääntäsi on epäoleellista. Se pointti on tainnut hukkua jo kauan sitten..

mies jättää mut lapsettomuuden takia. Elämä pitäis jaksaa aloittaa taas alusta enkä taida jaksaa..

Monestakin syystä masentuneet tai ahdistuneet saattavat osata itse korjata itsensä jos lukevat tämän teoksen, suosittelisin ainakin kokeilemaan:



978-1890572150