Dr. Philissä tänään asiaa kiireisistä kotiäideistä...

työtön naapurini muutama vuosi sitten:

"Huh kun on kiirettä! Just tulin shoppailemasta ja nyt alkaa Kauniit ja Rohkeat. Rankkaa, kun ei kerkee yhtään lepäämään"

Lapset ovat kohta kaksi ja kohta kolme. Aloitan lähiaikoina töissä, ja olen varmasti kiireisempi siellä. Jatkuuhan se ruoanlaitto ja lastenhoito kotona töiden jälkeenkin.



Toisaalta saan siitä varmasti paljon sellaista mitä kotona ollessa en saa, esimerkiksi seuraa ja aikuisuuden tunnetta. Etten sitten tiedä kumman koen raskaampana.

Kyllä se minusta pitää paikkansa mutta silloin voi aikaansa jonka muut täyttää tekemällä palkkatyötä voi mm. opiskella, tehdä vapaaehtoistyötä, oppia uutta.



Itse olen kotona (nyt hoitovapaalla, en siis kotiäiti) mutta minulla on vakityöpaikka, ollut ennen lapsia ja oma vapaa-aika silloin ei ollut kotona löhöilyä. Siksi se vapaa-aika käsite on niin kumma koska oletus on ettei tee mitään. No okei, jollain on varaa siivoojaan tai toista ei nappaa siivota jne mutta perheellisenä nyt minun päivät kotona on tehdä ruokaa, ulkoilla, keksiä lapsille tekemistä, mahdollisesti opettaa lauluja/leikkejä/kisoja ja meillä nukutaan päiväunet. Eli aika jonka lapset olisivat tarhassa vietetään minun kanssa koska olen kotona ja tässä keksitään päivälle tekemistä.



Tämä on sitten taas valinta. Minulle kotona oleminen on jatkuvaa lomaa työstä, kuin olisi päivästä toiseen viikonloppua viettämässä ja sinänsä se on jo upeaa.



Meillä on mahdollisuus saada lapsia hoitoon mummoille jollon päästään miehen kanssa yhdessä harrastamaan jotain.



Ja kun mies tulee kotiin niin meillä on yhteistä aikaa kotona heti eikä tartte tehdä kotitöitä koska olen niitä tehnyt kun mies oli töissä. Aikaa vaan meille perheenä, mikä sen mukavempaa?

Tai voi mennä yksin jonnekin ja mies viettää aikaa lapsien kanssa.



Enkä aio katsoa, teen jotain enkä tuijota telkkaria.