Mitä mieltä elämästäni?
Typerä aloitus, tiedän, mutta ajankuluksi ja mielenkiinnon vuoksi hakisin hieman ulkopuolista perspektiiviä elämääni.
Olen 32v, eronnut, ei lapsia. Asun Helsingissä lähellä keskustaa, mutta kuitenkin mukavan rauhallisella alueella. Työni on aika vaativaa ja palkkaus on varmaan keskitasoa, tulen siis taloudellisesti toimeen, mutta mitään ihmeitä ei jää säästöön. En tunne työhöni intohimoa, mutta ihan ok kuitenkin. Työkaverit ovat mukavia.
Harrastan urheilua säännöllisesti, lenkkeilen ja käyn punttisalilla. Lisäksi on yksi harrastus, joka on melko yhteisöllinen.
Sosiaalinen verkostoni on laaja, minulla on paljon ystäviä ja kavereita. Vanhempiini ja sisaruksiini myös hyvät välit. Viihdyn myös yksin, mutta seuraa löytyy kyllä miltei aina jos sitä kaipaan. Ystävien kanssa on illanviettoja, viikonloppureissuja, urheilua, baarissa käyntiä jne.
Matkustelen 1-3 kertaa vuodessa ulkomaille, ihan kaupunkilomailua tai sitten aktiivilomalle.
Erostani aikaa 2,5v, sen jälkeen olen seurustellut n. vuoden, mutta tämä päättyi puoli vuotta sitten. Lyhyempiä suhteita on ollut myös, mutta ne ovat yleensä kaatuneet 1-3kk jälkeen.
Nyt taas saapuu syksy ja mietin elämääni, onko tämä sitä mitä haluan, mitä voisin muuttaa. Kaikki muu on mielestäni ihan kunnossa, mutta haluaisin toimivan ja tasapainoisen parisuhteen. Haluaisin rakastua! Vauvakuumetta ei onneksi ole, mutten pidä poissuljettunakaan mahdollista perheen perustamista myöhemmin, jos miehen löydän rinnalleni.
Mielipiteitä? :)
Kommentit (10)
on oikein mukava kattaus kaikkea mukavaa ja kivaa. Ilmeisesti sun työ (tai ehkä se yhteisöllinen harrastus) pitää sisällään jotain aineksia, joissa on mukana sellaista "elämän suurempaa tarkoitusta ja sisältöä". Uskon, että ihminen ei voi olla onnellinen jos elää vain itselleen. Tosin sama kääntäen; jos elää vain muille niin on takuulla onneton.
Kuitenkin mulle tuo ei olisi ihanteellinen tilanne. Itse elän omaa unelmaani, johon kuuluu 2 lasta, mies (yhdessä 13 vuotta) suppea mutta rakas ystäväpiiri, lenkkeilyä ja järjestötoimintaa ja työ jossa on selkeä merkitys ja siinä pääsee näkemään miten ihmisten hyvinvointia voi lisätä. Palkka ei tosin päätä huimaa, vaikka mulla onkin maisteri-tutkinto. Talous kuitenkin ok; velkaa noin satku ja puolet siitä otettu sijoitusasuntoa varten. Jos olisin ap, saattaisi pukata kolmen kympin kriisiä :)
Kuulostaa ihan normaalilta, tuskin on mitään vakavaa...
Itse en kyllä viihtyisi Helsingissä enää tän ikäisenä eli 40+.
Toivottavasti löydät sen rakkauden, joka kestää:)
Sinulla on oikein hyvä pohja kaikelle ja tulet toimeen yksinkin.
olet tosi tasapainoinen, hoikka ja vaaleatukkainen, kasvot nätit ja silmät siniset. Olet teknisellä alalla. Olet luonteeltasi harkitseva ja järkevä. Et rakastu tulisesti, vaan siinäkin on järki enemmän voitolla kuin tunteet. Et juo liikaa, et syö liikaa, et tee harkitsemattomia päätöksiä etkä heräteostoksia. Jos sinusta virheitä etsisi, ehkä se olisi just se liiallinen täydellisyys.
Minulla olisi ollut tuossa iässä yhtään lasta.
Muuten kuulostaa ihan hyvälle, mutta se oleellisin, se tärkein, se minkä vuoksi täällä ollaan, se mistä saa eniten, se sinulta puuttuu.
Onneksesi et sitä tunnu pahemmin kaipaavankaan, muta ajanmyötä...
N36 ja lapset pian 11v ja 10v.
olen kymmenen vuotta sinua vanhempi, minulla on kaksi lasta, mutta vain vuoroviikoin. Elän siis joka toinen viikko samanlaista elämää kuin sinä.
Mitäs mieltä nyt olen jokatoinenviikko-elämästämme? Hmmm. Tasaista, mutta onnellista.
Varsinkin tuo kaipuu parisuhteeseen. Kaikki kuolee yksin joka tapauksesta. Tee mitä lystäät.
En ole vaalea, vaan tumma. Siniset silmät, hoikka ja omasta mielestäni kauniskin. Juon välillä liikaa :) En todellakaan ole täydellinen, päin vastoin. Möläyttelen tyhmiä, teen virheitä, toistan niitä- Se on tyhmää.
Mutta mielestäni minulla on hyvä sydän, välitän muista enkä kovin helpolla lähde arvostelemaan muiden valintoja. Tulen toimeen oikeastaan kaikkien kanssa.
Parisuhteeni, myös ne lyhyemmät, ovat kaatuneet eri syistä. Yksi miehen liialliseen mustasukkaisuuteen, yksi liian erilaiseen maailmankatsomukseen. Ne lyhyemmät suhteet oikeastaan omaan mahdottomuuteensa. Olemme vain olleet liian erilaisia.
ap
onko tää mitä haluat?
no hohhoijakkaa. vastasit itse kysymykseen eli ei ole
Haluaisit miehen, parisuhteen, lapsia, perheen yms mitä nyt kuvitella voi.
Ap, tsemppiä sulle. Toivottavasti et ole pian yksi niistä, jotka itkevät täällä yksinäisyyttään.
kaikki nuo parisuhteesi ovat kaatuneet? Tarkoitan myös niitä lyhyempiä suhteita.