sisarus ärsyttää kesäpaikassa

Meidän mökillä isäni vaimo tiskaa, kokkaa, tekee kaikenlaista, sisustaa, tuo sinne tavaraa jos jonkinlaista.



Isäni on joskus mulle sanonut, että munkin pitäis tehdä siellä jotain, ettei vaimon tarvis kaikkea. Vaimo oli siis siitä huomauttanut.



Miksen tekisi? Mielelläni laittaisin ja kokkaisin, jotta saisin mieleistäni ruokaa välillä. Mutta en enää tunne sopivani keittiöön, kun vaimo on sen laittanut mieleisekseen, ja hävittänyt suurimman osan tavaroista, joilla minä tein ruokaa ennen häntä. Tavaraa on myös tullut liikaa mökille, tunnen tukehtuvani, kun en enää edes mahdu kääntymään huonekalujen keskellä.



Mökki on minulle erittäin rakas paikka, isäni syntymäkoti. Äitini kuolemaan asti olimme siellä aina kaikki kesät mahdollisimman paljon. Sen jälkeen käyntini harvenivat, kun aikuistuin, ja tuli muutakin elämää ja töitä. Nyt en enää halua mennä sinne, kun en viihdy, ulkopulinen on muutamassa vuodessa muuttanut sen omasta mielestäni kaatopaikaksi, vähän liioitellen.



Mielestäni on vähän hänen omaa vikaansa, ettei päästä muita omaan valtakuntaansa. Myös yhdessä ruuan teko on mahdotonta, kun ei kykene yhtään väistämään, jos toisen tarvitsee päästä roskikselle tai hermostuu jos ei teekään lettutaikinaa samalla reseptillä kuin hän. Äidin reseptillä sirä vain tekisinkin.



Ei auta. Odottelen parikymmentä vuotta, jotta ovat niin vanhoja, etteivät enää todennäköisesti jaksa käydä siellä. Sitten saan laittaa sen mieleiseksi.

Meidän mökillä isäni vaimo tiskaa, kokkaa, tekee kaikenlaista, sisustaa, tuo sinne tavaraa jos jonkinlaista.

Isäni on joskus mulle sanonut, että munkin pitäis tehdä siellä jotain, ettei vaimon tarvis kaikkea. Vaimo oli siis siitä huomauttanut.

Miksen tekisi? Mielelläni laittaisin ja kokkaisin, jotta saisin mieleistäni ruokaa välillä. Mutta en enää tunne sopivani keittiöön, kun vaimo on sen laittanut mieleisekseen, ja hävittänyt suurimman osan tavaroista, joilla minä tein ruokaa ennen häntä. Tavaraa on myös tullut liikaa mökille, tunnen tukehtuvani, kun en enää edes mahdu kääntymään huonekalujen keskellä.

Mökki on minulle erittäin rakas paikka, isäni syntymäkoti. Äitini kuolemaan asti olimme siellä aina kaikki kesät mahdollisimman paljon. Sen jälkeen käyntini harvenivat, kun aikuistuin, ja tuli muutakin elämää ja töitä. Nyt en enää halua mennä sinne, kun en viihdy, ulkopulinen on muutamassa vuodessa muuttanut sen omasta mielestäni kaatopaikaksi, vähän liioitellen.

Mielestäni on vähän hänen omaa vikaansa, ettei päästä muita omaan valtakuntaansa. Myös yhdessä ruuan teko on mahdotonta, kun ei kykene yhtään väistämään, jos toisen tarvitsee päästä roskikselle tai hermostuu jos ei teekään lettutaikinaa samalla reseptillä kuin hän. Äidin reseptillä sirä vain tekisinkin.

Ei auta. Odottelen parikymmentä vuotta, jotta ovat niin vanhoja, etteivät enää todennäköisesti jaksa käydä siellä. Sitten saan laittaa sen mieleiseksi.

Se on isäni nimissä, perinyt vanhemmiltaan. Mutta olen ainut lapsi, joten se tulee aikanaan kokonaan minulle, avioehdolla on vaimo suljettu pois. Ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä olen niin katkera, etten suostu häntä sinne enää päästämään sen jälkeen kun isästä aika jättää...

Se on isäni nimissä, perinyt vanhemmiltaan. Mutta olen ainut lapsi, joten se tulee aikanaan kokonaan minulle, avioehdolla on vaimo suljettu pois. Ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä olen niin katkera, etten suostu häntä sinne enää päästämään sen jälkeen kun isästä aika jättää...

Mutta pointti tässä kirjoituksessa ei ollut minun tilanne, halusin vaan ap:tä herätellä, että tajuaisi, että vuosien jälkeen toisen on enää vaikea tulla tekemään, vaikka haluaisikin. Oma käytös ratkaisee...