Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu kurjalta, kun kohta 2v poikani ei anna minun lohduttaa. Huutaa vain isäänsä.
11.08.2012 |
Lapsi aloitti pienessä päiväkodissa kaksi viikkoa sitten hitaasti ujuttamalla. Aiemminkin on ollut kovasti rakastunut isäänsä, lähinnä nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Tilanne on nyt kuitenkin kärjistynyt niin, että yöllä huutaa vain isäänsä eikä minua lainkaan. Samoin nukkumaan tahtoisi vain isänsä kainaloon.
Tilannetta kurjistaa vielä se, että poika on hyvin ihastunut lastenhoitajaan päiväkodissa. Olen tottakai todella iloinen, kun poika on saanut niin mukavan hoitajan, joka aidosti pitää myös hänestä. Silti vähän pistää sydämestä, kun hoitaja kertoo pojan juosseen syliin pussaamaan. Minua poika ei nyt suostu pussaamaan lainkaan.
Tuntuu kuin menettäisin lapseni. :/ Hölmö ajatus, mutta surettaa.
Kommentit (5)
Sinä olet aina läsnä ja niin turvallinen äiti, että pojan ei tarvitse edes ajatella sitä. Vaikka sinun lohdutuksesi ei kelpaisi, olet kuitenkin paikalla etkä hermostu. Hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä: Kahden vuoden iässä lapsille tulee uhmakausia ja muita prosesseja, joilla lapsi kasvaa pienin askelin kohti itsenäistä ihmistä. Varmaankin on kyse jostain tällaisesta, että lapsi ottaa etäisyyttä sinuun. Se on terveen lapsen merkki ja menee ohi aikanaan.
Surettaa muutenkin joutua viettämään päivästä niin iso osa töissä, kun on tottunut viettämään sen nyt lasten kanssa. Esikoisella ei ollut tällaista, mutta hän oli ehkä tavallista ripustautuneempi minuun. Ja on tyttö, ehkä siksi minuun ja poika isään.
Kai se ohi menee, ja poikakin tulee syliini taas välillä. :/
ap
Oma poikani on/oli ihan samanlainen. Ihan isässä kiinni. Nyt, kun on 3,5 vuotta, niin kelpaan jo halailtavaksi ja lohduttamaankin joskus, mutta edelleen vain isä kelpaa iltapesuille ja nukkumaan laittoon tai yöllä jos herää. Tietty jos isä on reissussa, sitten äiti käy... Ja mummokin menee kevyesti äidin ohi. Tuntuuhan se pahalta vähän.
Jokin aika sitten oli isän kanssa anoppilassa, eikä halunnut jutella kanssani edes puhelimessa, ja se se vasta pahalta tuntuikin, kun välissä oli kuitenkin reilut 500 km.
Minua kuitenkin helpottaa se, että meillä on pari vuotias tytär, joka taas on sitten mieluusti äidin kanssa. Tosin iltapusu annetaan vaan isille ja isin sylissä on mieluummin kuin äidin, jos saa valita... Kai se on niin, että kun minä olen kotosalla ja pidän pääsääntöisesti siis sen kurinkin, niin isi on hauskempi ja odotetumpi, kun tulee töistä. Uskon, että tämä on kuitenkin vain joku vaihe... Ainakin pojalla jo äiti alkaa olla mielessä, ja selvästi kaipaa halauksia ja silityksiä.
Kyllä se siitä!! Ymmärrän sinua ihan täysin.
Alue: Aihe vapaa
Mutta nyt lapsi tulee äidinkin kainaloon ja sanoo "äiti akas". Täyttää ensi kuussa 2v.
Vieläkin on niin, että ei kelpaa kuin isi nukuttamaan ja aamulla ekana kysyy missä isi on, jos iskä ei oo sängyssä, mutta alkaa kyllä jo siis äidinkin kanssa viihtymään.