Etä-äiti suuttui, kun en antanut lasten leluja lahjaksi hänen kotiinsa

kotiensa välillä. Ainoastaan isot ja hankalat kuljetettavat on sovittu pysyväksi sitten siinä yhdessä paikassa. Esim. suuri legolinna jonka lapsi halusi viedä iskälleen, sai viedä mutta eestaas ei sitten kuskailla, eli nyt pysyy siellä.



Isänsä osti pyörän, halusi tuoda kotiin. Sopii kyllä, nyt ei sitten roudailla sitä enää eestaas. Pleikka pysyy kotona, joskus erikoisluvalla voi ottaa mukaan, jne.



Eiköhän se lapsi tiedä missä haluaa tavaransa pitää, nehän on kaikki hänen. Aikuinen sitten määrittää mikä on järkevää. Pienemmistä leluista päättää ihan itse, voi vaikka tyhjentää koko huoneensa jos haluaa, oma on asiansa ;)

Aikamoisen vatvomisen jälkeen sain sitten eilen pilttini äidilleen yökyläilemään. Äiti tuli kotoani hakemaan lapsiaan ja muitta mutkitta marssi lasten leikkihuoneeseen. Samalla aloitti puheen, että lapsilla on aivan liikaa leluja. Että hänen mielestään olisi kohtuullista ja oikein, että ainakin osan lahjoittaisin hänen kotiinsa. Että eihän se ole ihme, jos lapset eivät viihdy hänen kotonaan, kun ei ole mitään, millä voisivat leikkiä.

Ryhtyi inventoimaan, että koska nukkekoteja on noin monta, niin ton ja ton voisi ottaa ja sitä rataa. Sanoin, että EI MUUTEN KÄY. Että yhtään lelua en anna hänelle lahjaksi. Mutta jotain voin antaa mukaan lainaksi, kunhan palauttaa sitten, kun lapset tulevat kotiin.

Äiti suuttui tästä pahanpäiväisesti ja haukkui minut pystyyn lasten kuullen, että olen ”ahne” ja ”itsekäs” jne.

Olenko?

Mitä mieltä lapset asiasta olivat?

...äidin raivokasta esiintymistapaa. Ja vanhempi lapsista ikään kuin alkoi puheellaan "rauhoittelemaan" äitiään. Että tuon ja tuon hän voi antaa äidin kotiin, mutta että tämän (esim. lasten tietokoneen) hän haluaa kyllä sitten takaisin kotiin itselleen.



Minä sanoin, että äiti on hyvä ja ostaa lapsille omat lelut. Että asia ei mulle kuulu.



Ajattelen näin: Minä olen satsannut lapsiin summittaisesti rahaa. Miksi minun pitäisi antaa omilla rahoillani ostettuja leluja äidille?



Äidin ja hänen miehensä yhteenlasketut tulot ovat varmaan nettona kaks kertaa isommat kuin mulla. Äiti ei myöskään maksa elatusmaksuja, koska Suomessa on systeemi, jossa elareiden maksusta ollaan tarkkoja vain, jos maksajan paikalla on mies.



Joten miksi mun pitäs Yh:na sponsata itteeni rikkaampia ihmisiä? Kyse on VALINNOISTA, mihin käyttää rahansa. Minä olen valinnut käyttökohteen rahoilleni niin, että lapset ovat saaneet suunnilleen kaiken haluamansa. Kai alitajuisesti hyvitän lapsille sitä, että heidän äitinsä on se, mikä nyt on.

...äidin raivokasta esiintymistapaa. Ja vanhempi lapsista ikään kuin alkoi puheellaan "rauhoittelemaan" äitiään. Että tuon ja tuon hän voi antaa äidin kotiin, mutta että tämän (esim. lasten tietokoneen) hän haluaa kyllä sitten takaisin kotiin itselleen.

Minä sanoin, että äiti on hyvä ja ostaa lapsille omat lelut. Että asia ei mulle kuulu.

Ajattelen näin: Minä olen satsannut lapsiin summittaisesti rahaa. Miksi minun pitäisi antaa omilla rahoillani ostettuja leluja äidille?

Äidin ja hänen miehensä yhteenlasketut tulot ovat varmaan nettona kaks kertaa isommat kuin mulla. Äiti ei myöskään maksa elatusmaksuja, koska Suomessa on systeemi, jossa elareiden maksusta ollaan tarkkoja vain, jos maksajan paikalla on mies.

Joten miksi mun pitäs Yh:na sponsata itteeni rikkaampia ihmisiä? Kyse on VALINNOISTA, mihin käyttää rahansa. Minä olen valinnut käyttökohteen rahoilleni niin, että lapset ovat saaneet suunnilleen kaiken haluamansa. Kai alitajuisesti hyvitän lapsille sitä, että heidän äitinsä on se, mikä nyt on.

Olet tainnut tulla jätetyksi ja nyt kostat äidille lastesi kautta, etkä anna LAPSILLE mukaan HEIDÄN lelujaan.

OT: lasten ei tarvitse/kuulu saada kaikkea haluamaansa, teet heille vain hallaa.....

sellainen systeemi että jokainen joutuu niitä elatusmaksuja maksamaan jos on tuloja. Jopa minun lasteni isä maksaa 800e tuloistaan 80e/kk. Loput tulee Kelalta. Että vaan uutta elatussopimusta tekemään.



Aikooko se äiti myydä niitä leluja vai miksi niitä pitää omaksi hänelle saada? En minäkään antaisi kyllä mitään arvokkaampia leluja. On varmaan syystäkin isällään lapset kun äiti ei sen vertaa välitä että leluja ostaisi lapsilleen kun ei muutenkaan mitenkään elätä:(

isomman summan mukaan. Lisäksi lapsen äiti olettaa että viikkoraha tulee meiltä, samoin lapsen vaatteet. Jos on jotain ylimääräistä ostettavaa (mm. sukset) tulee siitä toivomus meille että tuotais kun ens kerralla lapsi haetaan viikonlopuksi.



Ollaan viety pääsääntöisesti. Kun elämme itsekin ihan kädestä suuhun, aina ei ole varaa ja silloin ilmoitetaan että nyt ei sovi, äiti mielellään odottaa sitä hetkeä että alkaa sopimaan, ennen kuin ostaa itse.



Ollaan sitten miehen kanssa tehty periaatepäätös, että lapsi ei saa olla ilman vaatteita tai muuta mitä tarvitsee, joten jos lapsi sanoo jotain tarvitsevansa, sitä sitten ostetaan. Me vaan joudutaan ostamaan tuplasti sitten, koska esim. nyt oli kesäksi lapsella shortsit jäänyt pieniksi. Ostettiin niitä 6kpl. Sitten tuli kesälomaviikko ja lapsi tuli meille lomailemaan. Mukana oli yhdet, YHDET shortsit repussa. Ostettiin meillekin kaappiin shortseja, että on sitten mitä pistää päälle kun ne yhdet on pesussa.



Lapsen tarpeista lähdetään liikkeelle, se on meille se VALINTA. Meille pääasia on se, että lapsella on kaikkea mitä pitääkin olla, viikkorahoja annetaan harvakseltaan mutta aina kun lapsi sanoo "äiti sanoi että iskä antaa viikkorahaa", annetaan myös.



Äitihän käyttää tilannetta hyväkseen minkä ehtii, mutta arvatkaapa vain muistaako lapsi näitä tilanteita isona? Muistaa, eikä ainakaan muista niin että isä ei antanut koska pyytäjä oli ÄITI.

Ajattelen näin: Minä olen satsannut lapsiin summittaisesti rahaa. Miksi minun pitäisi antaa omilla rahoillani ostettuja leluja äidille?

Ei miksikään tuskin hän niillä edes leikkisi, mutta entä lapsillesi??

Ymmärrän todellakin pointtisi.

Surettaa vaan kuinka tämäkin on tyypillinen esimerkki siitä, miten lapset yleensä joutuu kärsimään vanhempien typeryydestä. Enkä tässä tarkoita nyt sinun typeryyttäsi vaan tietenkin äidin.

Itse henk.koht. yritän järjestää lapsille parhaat mahdolliset olot myös toisen vanhemman luona, vaikka toinen vanhempi ei sitä ansaitsekaan. Mutta lapset ansaitsee, he on tässä kuitenkin ne viattomat osapuolet. Esimerkkinä tästä pienipalkkaisena yksinhuoltajana ostan heille kaikki ruoat, vaatteet, lelut, urheiluvälineet ym. koska tiedän, että toinen vanhempi ei niitä hanki vaan hänen rahansa menevät kurkusta alas sitä mukaa kuin tulevatkin.

Mutta onko se lasten vika?

eikä vissiin viimeinenkään.



Mutta älä tee lapsista pelinappuloita valtataisteluunne.



Olet ihan varmaan oikeassa tuossa asiassa ja sinua kohdellaan epäreilusti.



Kumpi sinulle on tärkeämpää, tulla kohdelluksi 100 % oikeudenmukaisesti vai se, että lapsilla olis kaikki hyvin?



vkl isä minäkin

Kumpi sinulle on tärkeämpää, tulla kohdelluksi 100 % oikeudenmukaisesti vai se, että lapsilla olis kaikki hyvin?

vkl isä minäkin

nro 8 komppaa

Periaatteessa elatusmaksuja maksetaan sille lähivanhemmalle, riippumatta sukupuolesta. Käytäntö on kuitenkin eri. Meillä se meni seuraavasti. Ex saapui lastensuojelun palaveriin lakimiehensä kanssa. Oli valehdellut lakimiehelleen kaiken ja sen hommat menivät täysin puihin… No, lakimies yritti ajaa huoltajuutta äidille ja minä olin sitten mm. ”pedofiili”. Alkoholisti jne (hienovaraisemmin ilmaistuna tietenkin). Äiti sen sijaan oli oikea kunniakansalainen. Ja HYVÄ äiti. Hyvän äidin kehuun kuului mainostaa, että äiti oli töissä vakituisessa töissä ja tulojakin siis oli (elatuskyky).

Lastensuojelutädit näyttivät kuitenkin vetävän linjaa, että lapset saavat asua isän kanssa. Lopulta lakimies kysyi, että mitä tämä on? Että ei ole mitään faktoja, jotka puolustaisivat lasten määräämistä juuri isälle. Että äiti voisi kyllä suostua, ehkä, periaatteessa,viikko-viikko-systeemiin. Lastensuojelutäti kaivoi esille äidistä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia, mm. lääkärin tekemän (lapselle tapahtuneen ”onnettomuuden” johdosta).

Lakimies tajusi, että nyt ei taida oikein onnata… Kävivät porstuassa neuvotelemassa äidin kanssa. Takaisin tultiin nöyränä ja alettiin puhumaan etä-äitiydestä oikeudenkäyntiin asti (jota ei koskaan tullut, koska lakimies oli lastensuojeluilmoituksiin tutustumisen jälkeen sanonut, että äiti ei pärjää oikeudessa mulle, että ei kannata viedä juttua oikeuteen).

Minä sanoin, että elarit mulle kiitos. Nyt myös lastensuojelutädit näyttivät vaivautuneilta… Mua ärsytti. Sanoin ykskantaan, että MULLA ON OIKEUS ELAREIHIN. Nyt äiti sanoi, että HÄNELLÄ EI OLE TULOJA. Ja hipheijjaa, ihan täydestä meni! Uskomantonta. Saman kokouksen alkupuolella oli just retostellut vakituisella työllä ja tuloilla.

Ja täydestä meni sossuihin!!! Määräsivät sitten mulle Kela:n maksamaan korvaukset. ja ketään ei ole sen jälkeen kiinnostanut, että maksaako äiti elareita… Näin toimitaan Suomessa. Jos olisin mies, niin käytäntö olisi tietysti toinen…

Kun provoat seuraavaksi, niin ota selville faktat ensin. Lastensuojeluviranomaiset ei määrää kellekään mitään elareita minkään sanomisien perusteella. ElatusSOPIMUS tehdään lastenvalvojan luona ja sinne näytetään paperit tuloista ja menoista ainakin etävanhemman osalta ja elareista sovitaan sen perusteella. Ei kenenkään sanomiset siinä paina. Mikäli etävanhemman tulot muuttuu olennaisesti lähivanhempi voi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja uusi päätös tehdään muuttuneiden tulojen perusteella.

...ja meneekin miehen kohdalla. Mutta ei siellä kyselty mitään tulopapereita.



Lastensuojelutädillä on kuitenkin mahdollisuus määrätä se Kela:n korvaus ja niin he tekivät. Oikopäätä.



Kun lakimies siinä vaiheessa vielä uhosi, että vie jutun oikeuteen. Niin saattaa olla, että sossut ajattelivat, jotta laittavat sen Kela:n korvauksen mulle. Siksi ajaksi. Vasta oikeus voi sitten määrätä niistä elareista. Ehkä näin, en tiedä...

Viime kädessä on kyse siitä. Että lasten SYDÄN on mulla. Lapset rakastavat minua ENSISIJAISESTI. Uskovat. Luottavat minuun. Minä olen lohtusyli.



Ja tämä on äidistä ÄRSYTTÄVÄÄ. Äiti mm. valitti, että kun lapset ovat hänellä. Niin he käyttäytyvät. He puhuvat. Aivan kuin minä. Että aivan kuin minä olisin siellä heillä yhdessä lasten kanssa. Dejavu-juttuna.



Ja äitiä on mahdoton miellyttää. Olen monesti valitellut hänen edesottamuksistaan mm. näillä palstoilla. Äitiyteen tuntuu liittyvän vielä se mentaliteetti, että heillä on yksinoikeus lapsiin. Äiti omistaa lapsensa. Samalla yksinoikeus myös tietoon lapsen parhaasta.



Tässä ”Äiti-tiedossaan” on ex vuosien kuluessa tehtaillut kymmeniä lastensuojeluilmoituksia. En edes tiedä kuinka paljon, koska lastensuojelu ei enää reagoi äidin puheisiin. Mm. seuraavista aiheista: lapset haisevat. Heillä on likaiset vaatteet. Lasta ei ole viety lääkäriin, vaikka on sairas. Lapsella on liian vähän vaatetta päällä Jne.

Kohta hamuaa muuta eikä loppua tule ja aja pois tommonen kodistasi!

Otat yhteyttä omaan asianajaan tai oikeusaputoimistoon, jos olet vähävarainen.

jos sulle on tehty ilmiselvää vääryyttä elareiden kanssa, niin tietysti saat siihen oikaisun, kun vain alat ajamaan asiaa.



Ai mikset? No siellä on varmaan jotain ÄMMIÄ ja KUKKAHATTUTÄTEJÄ jotka uskovat vain ÄITEJÄ, eikä sua joka jopa IMETIT lapsesi.

isomman summan mukaan. Lisäksi lapsen äiti olettaa että viikkoraha tulee meiltä, samoin lapsen vaatteet. Jos on jotain ylimääräistä ostettavaa (mm. sukset) tulee siitä toivomus meille että tuotais kun ens kerralla lapsi haetaan viikonlopuksi.

Ollaan viety pääsääntöisesti. Kun elämme itsekin ihan kädestä suuhun, aina ei ole varaa ja silloin ilmoitetaan että nyt ei sovi, äiti mielellään odottaa sitä hetkeä että alkaa sopimaan, ennen kuin ostaa itse.

Ollaan sitten miehen kanssa tehty periaatepäätös, että lapsi ei saa olla ilman vaatteita tai muuta mitä tarvitsee, joten jos lapsi sanoo jotain tarvitsevansa, sitä sitten ostetaan. Me vaan joudutaan ostamaan tuplasti sitten, koska esim. nyt oli kesäksi lapsella shortsit jäänyt pieniksi. Ostettiin niitä 6kpl. Sitten tuli kesälomaviikko ja lapsi tuli meille lomailemaan. Mukana oli yhdet, YHDET shortsit repussa. Ostettiin meillekin kaappiin shortseja, että on sitten mitä pistää päälle kun ne yhdet on pesussa.

Lapsen tarpeista lähdetään liikkeelle, se on meille se VALINTA. Meille pääasia on se, että lapsella on kaikkea mitä pitääkin olla, viikkorahoja annetaan harvakseltaan mutta aina kun lapsi sanoo "äiti sanoi että iskä antaa viikkorahaa", annetaan myös.

Äitihän käyttää tilannetta hyväkseen minkä ehtii, mutta arvatkaapa vain muistaako lapsi näitä tilanteita isona? Muistaa, eikä ainakaan muista niin että isä ei antanut koska pyytäjä oli ÄITI.

En nyt tiedä minkä ikäisistä lapsista tässä on kyse...mutta hyvä tilaisuus lapsella nostaa viikkorahat kahdesti :)

Minäkin sain pyydettyä bussirahat isän luona käyntiin, vaate- ja karkkirahat vuosikausia molemmilta vanhemmilta.

Äiti suuttui tästä pahanpäiväisesti ja haukkui minut pystyyn lasten kuullen, että olen ”ahne” ja ”itsekäs” jne.

Olenko?

On kai päivänselvää, että äidin luona on omat lelut, isän luona omat, jos kerran aikaa vietetään kummankin luona. Hullua se on roudata kamaa paikasta toiseen, kyllä se lasten kuljetus riittää. Isän ostamat lelut ovat isän luona, äiti ostaa luokseen omia leluja. Joku tuiki tärkeä unilelu on tietysti toinen juttu. Hyvä, että pidit pääsi.