Tulen pärjäämään, eikö niin?? Epätoivoista uskottelua itselleni...

Ja jos jossain asioissa tuntuu vaikealta pärjätä niin apua on saatavilla onneksi, olipa kyse omasta jaksamisesta tai raha-asioista.

Miksi et pärjäisi? Mullakin on lapset yhden vuoden ikäerolla ja hyvin menee. Rankempaa mulla on töissä kuin kotona, joten olen erittäin mielelläni lasten kanssa, vaikka ne herättelevät yöllä ja itkevät, voi kamala. Suosittelen muitakin nyyhkimään ja murehtimaan vähemmän ja iloitsemaan pienistä ihmisistä.

Jos kerta "luoja antaa" niitä pieniä ihmeitä niin ehkäisykään ei varmastikaan ole käytössä ja sitä mukaahan sitten lisäännyt.

Jos jaksamisesta ja pärjäämistä epäilet niin sitten olisi ehkä syytä hankkia ehkäisykin.

Heillä lapset 5, 3, 2 ja nyt tulossa kaksoset. Toki häntä pelottaa, mutta luottavaisin mielin silti on.

On hienoa miten johonkin yläkerran ukkoon luotetaan.

Hänkö se auttaa laskuissa ja ihan siinä elämän jaksamisessa, lasten hoitamisessa yms.

Esikoinen 4v, kuopus 9kk ja nyt epäilen olevani raskaana.

Sen minkä luoja antaa, se otetaan vastaan. Pieni ihme, pieni elämä. Ikinä, ikinä en veisi lapsiltani sisarusta. Mutta voi tätä tunteiden myrskyä. Pelko hiipii mieleeni... Tulenko pärjäämään?

Minä olin samassa tilantessa vuosia sitten, lisänä oli vielä väkivaltainen mies joka aiheutti extraharmia ja paljon. Mutta kaikki meni hyvin ja en tajunnut edes ihmetellä jaksamistani. Rutinilla mentiin kaikki päivät, ei enää liikuttu niin paljon kaupungilla mutta ulkoiltiin kotipihassa josa oli paljon kavereita. vai tarkoitatko että ei ol varaa enää ostaa lapsille merkkivaatteita?

Luota itseesi, ihan varmasti sinussa on voimavaroja tähän! :)

Eipä ole monta vuosikymmentä kun 12:kaan lasta ei tehnyt edes tiukkaa. Lunta syötiin pahimpaan nälkään. Kyllä se siitä.

T:kuuden äiti