Alan olla ihan puhki lapsen pian 2v huonon syömisen ja siitä johtuvan kiukuttelun takia

Menee varmasti ohi. :)

vai eikö koskaan ole kelvannut?

Miten itse syötte? Syöttekö samaan aikaan ja runsaasti kasviksia ja salaattia lautasella esimerkiksi?

vaan huonontunut koko ajan vaan huonommaksi nuo syönnit? Ei toi mun mielestä enää miltään ikävaiheelta kuulosta kun tarpeeksi monta kk:tta ollaan menty samalla linjalla..



-ap

Annat lapsen syödä sen verran kuin syö ja sillä hyvä. Tarjoat terveellistä ruokaa etkä sorru lahjontaan yms.



Lapsellasi lienee "herkkä suu" koska tietynrakenteiset ruuat eivät mene alas. Älä missään tapauksessa pakolla yritä tai siitä syntyy ikuiset traumat ja inho ko. ruokaa kohtaan.



Kunhan lapsi kasvaa ja tarvitsee enemmän ruokaa, syö ihan varmasti.

Ja anna olla. Anna syödä sen mitä syö, lapsi syö sen verran kyllä ettei kuole pois. Koska olet varmasti jo huomannut ettei mikään konsti auta.



Meillä oli ihan sama homma ja mulla meinas pää räjähtää jo kun poika ei syöny mitään. Olis tehny mieli soittaa jonnekin ja sanoa että tulkaa hakemaan tuo poika pois vaikka, ihan sama.



Neuvolantäti sitten sanoi että se on normaalia käytöstä eikä haittaa tai vaaranna lapsen terveyttä mitenkään. Käski mun ottaa ihan iisisti :)



Nykyäänkään poika (5v) ei syö kovin hyvin, mutta en ota pulttia. Kasvaa kuitenkin normaalisti.

syödä silloin kun on nälkä ja olla syömättä silloin kun ei maistu.



Miksi ihmeessä pitää tuputtaa ruokaa jos toiselle ei maistu. Kyllä lapset syö silloin kun on nälkä. Eikä ne tosiaankaan syö joka päivä samalla lailla, yhtenä päivänä ne voi olla syömässä koko ajan ja seuraavana päivään voi olla ettei maistu oikein mikään. Se on aivan normaalia, sekä lapselle että aikuiselle.



Ei täällä yksikään lapsi ole nälkään nääntynyt täysnäisen lautasen viereen. Kyllä ne syö kun on nälkä ja on syömättä kun ei maistu. Mitä enemmän väkisin tuputat niin sen hankalammaksi se menee. Anna lapsen itse löytää oma syömisrytminsä.

Monet tuon ikäiset on pieniruokaisia, ja hyvin porskuttavat. Omallakin lapsellani ruokamäärät oli ekat 3 vuotta pieniä. Nykyään syö kaikkea ja hyvin.

on pikku hiljaa alkanut ensin ronklaamaan eikä suostu maistamaan/syömään.



Syödään samaan aikaan, itselläni on aina tomaattia ja kurkkua lautasella, jos en ole salaattia tehnyt.



Annetaan syödä itse, kun niin tuntuu uppoavan paremmin, vaikkei vielä haarukalla tai lusikkalla syökkään vaan syö sormineen.

eli välillä tuntuu että hän elää ihan pyhällä hengellä :(



Tiedän kyllä, että huonoon ruokahaluun meillä on osittain syynä allergiat ja refluksitauti. Lapsella on siis ainakin muistikuvia siitä, että syöminen on joskus sattunut, ja siksi varmaan suhtautuu varauksellisesti syömiseen ja etenkin uusiin ruokiin.



Tarkkana täytyy olla, että lapsi maistelee ruokaa sopivan kokoisina annoksina. Jos esim maistaa liian ison haarukallisen tai muusta syystä kakoo ruokaa, syöminen saattaa loppua kokonaan vaikka vatsa kurnisi nälkää. Parhaiten maistuu ruoka, jossa on tasainen koostumus, esim liha pelkkänä, kasvikset pelkkänä tai pehmeä sose. esim klimmppinen kastike ei kelpaa ollenkaan.



Parhaiten syöminen meillä sujuu koko perheen istuessa yhdessä alas, niin että lapsella on katseltavaa, ja kiinnittää huomionsa osittain muuhun kuin syömiseen, syö siis ikäänkuin vahingossa, huomaamattaan muiden mukana. JOs syömiseen kiinnittää huomiota tai ruokaa tuputtaa, syöminen tyssää siihen.



Oletko varma, ettei lapsellanne voisi olla alleriaa tai refluksia? Nämä eivät aina näy esim ihottumana tai oksentamisena, vaan saattavat ilmetä vaikka vatsaoireina pelkästaan.

vaan annetaan syödä mitä syö. Äiti sitten yksinään miettii ja murehtii noita syömisiä, enkä mäkätä lapselle



-ap

sanon että lapsi alkaa syödä paremmin heti kun sinä rentoudut ja lopetat stressaamisen, siis ihan todella. Ehkä kuvittelet nytkin olevasi rento ja iloinen äiti, mutta jos pinnan alla kuohuu, lapsikin ahdistuu eikä syö.

oli jonkin moista refluksia, mutta neuvola ei sitä suostunut tutkimaan. Syntyi keskosena ja aina kaikki maidot tuli kaaressa ylös, siis kunnon paineella, onneksi helpotti osin maidonsakeuttajalla ja loppui kun kiinteät aloitettiin, 6kk päästiin maidon sakeuttajasta eroon.



Nykyään on herkkäkurkku ja usein yökkii ruokaa. Kuulostaa tosi tutulta tuo, että yökkimisen jälkeen loppuu syöminen.



-ap

refluksilasten nettisivuja. voi olla, että kuulet tutunoloisia tarinoita.



Meillä refluksi jouduttiin tutkimaan yksityisellä, koska kyseessä on silent refluksi, jossa lapsi ei oksenna. Minua arvosteltiin monelta taholta hysteeriseksi ja lapsen oireita vähäteltiin. Lääkkeiden aloituksen jälkeen monet asiat ovat helpottaneet elämässämme huomattavasti, mukaanlukien juuri syöminen ja nukkuminen.



http://www.refluksilapset.fi/



10

lapsi on nyt 2v3kk, syö todella huonosti...

Mutta olen todennut, että syö sen minkä syö ja viimeistään sitten kun on kiljuva nälkä. Nyt aamulla joi mukillisen kaakaota ja haukkasi pari kertaa paahtoleivästä. Kaakaota annoin siksi, että isosiskokin sai... ja maito olis muuten voinut jäädä juomatta. Eilen iltapäivällä ruualla söi perunan, pienen palan jauhelihapihviä sekä vähän kasviksia.

Lapsi tykkää kyllä kasviksista ja hedelmistä, mutta varsinainen ruoka ei uppoa kovinkaan hyvin. Teen aivan normaalia kotiruokaa, ei mitään tulisia ja liian mausteisia ruokia. Meillä on kaaapissa Piltti-purkkejakin hätävaroiski, mutta nekään ei oikein uppoa. Mutta kasvaa hyvin omilla käyrillään joten en stressaa :)

Jos asia huolestuttaa kovasti, kannattaa käydä neuvolassa punnituttamassa ja mittaamassa. Käyräthän sitten kertoo, riittääkö lapsen syömät ruokamäärät.

ni seuraavana päivänä ruoka varmaan maistuu

meillä 3,5 v. tyttö, joka myös tosi huono syömään. aamulla menee vähän puuroa ja maitoa, päivällä yksi peruna ja lihapulla/nakki, välipalalla jugurtti, illalla pieni peruna ja lihapulla/nakki. melkein aina mennään saman kaavan mukaan, toisinaan vähemmänkin. tyttö on kova touhuamaan ja pyöräilemään, joten kulutus on kova.



herkut kyllä maistuisi, piparit, suklaa, vanukkaat, karkki, leivonnaiset jne...



en ole kovasti antanut, mutta mummut ja kummit aina toitottaa, että jossei muuta syö niin anna sitten kakkua, niin syö ainakin jotakin. ja tuovat aina kyläillessään karkkia/leivonnaisia. ja loukkaantuvat ellen suostu antamaan niitä.



todella hankala tilanne... kun ollaan oman perheen kesken, kaikki sujuu suht koht ok, mutta meillä käy 3-4 kertaa viikossa sukulaisia ja aina tuovat herkkuja ja antavat kahvipöydästä jotakin, vaikka kiellän. MIKÄ AVUKSI?

No minäkin jaan näitä neuvojani.



Olen itse ollut lapsena sellainen ronklaaja, nirsoilija. Minulle ei tuputettu, eikä äiti siitä mitään erillistä numeroa tehnyt, mutta eri kattilassa minulle ruoka tehtiin, kun en suostunut syömään samaa kuin muut.

Olen lähempänä 50 ikävuotta, lapsia 4 kpl, olen edelleen hankala sen suhteen mitä syön ja mitä en halua edes opetella syömään.



Niinpä annan lastenikin olla.. tiedän myös miltä tuntuu ruoka, joka on ällöttävän tuntoista suussa, kuten koin lapsena ne "mökylämakaronit", eli tavallisen makaroonin. YÖK! Tai jauheliha !!! YÖÖÖK! Spagetti ketsupilla meni, muut laittoi sitä äklöä jauhelihakastiketta..



Suosittelen, että otat yhteyttä ravitsemusterapeuttiin.



Ihan vaan vinkkien takia, että mitä ja millaista voi tarjoja lapselle, joka ei suostu syömään mitään ja yökkii.



Yksi lapsistani pääsi puheterapeutille 2 vuotiaana, ja puhet. kysyi lapsen syömisistä. esim. nieleminen oli tälle lapselle vaikeaa, vaaleasta leivästä ja pullasta sai mällin kitalakeen, ei suostunut nielasemaan.. vika oli se, että lapsella oli ns. jäykkä kieli. Se oli syy puheen tuoton viivästymiseen. Ja se oli syy, miksi syöminen oli vaikeaa.



Oli helpottavaa kun puheterapeutti kysyi lapsen syömisestä ja kerroin siinä ilmenneistä ongelmista.



Tarkoitan tällä sitä, että ravitsemusterapeutilta voi tulla hyviä ja yllättäviä huomioita lapsen syömiseen liittyen aivan kuten puheterapeutti tajusi heti lapsen tavatessaan, missä vika ja yhdisti myös syömisongelmat kielen toiminnan ongelmiin.

Minulla on 2,5 v lapsi, joka ei suostu syömään kasviksia kuin vahingossa, ja piilotankin niitä kaikkiin mahdollisiin ruokiin. Lihapulliin niitä onkin helppo kätkeä mukaan raasteina, ehkä sinäkin teet niin? Muuten kuulostaa tosi yksipuoliselta tuo ruokavalio. Ja noista herkuista sanot vaan tiukasti, että niiden antaminen loppuu nyt. Kiitos kun toitte, mutta laitamme pakkaseen, sillä lääkärin/neuvolan neuvosta olette nyt rajoittaneet herkkujen antoa ruokavalion saamiseksi kuntoon. Usein nuo vanhemmat sukulaiset kunnioittavat noita terveysalan auktoriteettejä eri tavalla, joten käyttäisin tuon hätävalheen, minkä sinänsä mikä tahansa neuvola sinulle antaisi joka tapauksessa jos asiasta puhuisit siellä. Tiukkana vaan. Teidän kotinne ja lapsenne, ei vieraat saa teillä tuollaisia päätöksiä tehdä.

meillä 3,5 v. tyttö, joka myös tosi huono syömään. aamulla menee vähän puuroa ja maitoa, päivällä yksi peruna ja lihapulla/nakki, välipalalla jugurtti, illalla pieni peruna ja lihapulla/nakki. melkein aina mennään saman kaavan mukaan, toisinaan vähemmänkin. tyttö on kova touhuamaan ja pyöräilemään, joten kulutus on kova. herkut kyllä maistuisi, piparit, suklaa, vanukkaat, karkki, leivonnaiset jne... en ole kovasti antanut, mutta mummut ja kummit aina toitottaa, että jossei muuta syö niin anna sitten kakkua, niin syö ainakin jotakin. ja tuovat aina kyläillessään karkkia/leivonnaisia. ja loukkaantuvat ellen suostu antamaan niitä. todella hankala tilanne... kun ollaan oman perheen kesken, kaikki sujuu suht koht ok, mutta meillä käy 3-4 kertaa viikossa sukulaisia ja aina tuovat herkkuja ja antavat kahvipöydästä jotakin, vaikka kiellän. MIKÄ AVUKSI?

eli jos 15 kg painava syö puoli banaania, vastaa se 60 kg painavalla aikuisella 2 banaania. Puoli lasia maitoa, aikuisella nelinkertainen määrä, eli suunnilleen 5dl. Suhteuta kaikki lapsen syömiset sen painoon, ja laske vastaava määrä ittes painoselle niistä ruoka-aineista. Ihan riittävästi toi lapsi syö, ei kai ole tarkoitus kasvattaa norsua?

Lapsi ei kuole ruuan eteen. Mutta saattaa joskus sairastua psyykkisesti jos ruuasta tehdään ongelma. Eli tarjoa mutta älä tuputa, ja pysy ruoka-ajoissa.



Mulla on neljä lasta joista yksi syö paljon ja kaiken, toinen nirppii ja on aina ollut siro, kolmas maistaa reippaasti ja syö isosti mutta on siro, ja neljäs ei halua syödä kuin sellaista mikä tuntuu suussa tai sormissa sopivalta, esim. makaronia on maistanut, tai kokellut mutta ei halua sitä syödä, leipä tai puuro ei mene mutta juusto ja kurkku kelpaa. Joten kun meillä on ruokaa sitä samaa tarjotaan nirsolle kolme vuotiaalle, mutta jos ei syö niin ei syö, en pakota, tuputa enkä lahjo. Mutta seuraavan kerran on jotain tarjolla kun on seuraava ruoka.



Tähän päästiin kyllä pikkuhiljaa, vasta lähempänä 3v ikää alkoi tarkempi ruoka-aikojen seuranta. Lapselle ontosi tärkeää ruuan konsistenssi, ja siksi en pakota mutta kannustan kokeilemaan.



Olen ollut samanlainen, ennakkoluuloinen ruokailija itsekin ja siksi ymmärrän. Siitä tehtin vaan iso numero ja ennakkoluuloista eroon oppiminen oli vaikeaa. Nyt nautin kaikesta ruuasta, ja sanon aina että se ei ole vanhemman erinomaisuutta jos lapsi on kaikkiruokainen vaan sitä että sellainen se lapsi on! Kaikille ei kaikki maistu ihan niin helposti, eikä se ole hyvä/huono kategorialla arvioitavissa!