Lue keskustelun säännöt.
Olin ennen fundamentalistiuskovainen, nykyisin agnostikko. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (17)
minä olen käynyt saman reitin, mutta pari vuotta sitten päädyin takaisin uskovaiseksi. Nyt uskoni on aivan eri tasolla kuin koskaan ennen. Haluatko sinä kysyä minulta jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen käynyt saman reitin, mutta pari vuotta sitten päädyin takaisin uskovaiseksi. Nyt uskoni on aivan eri tasolla kuin koskaan ennen. Haluatko sinä kysyä minulta jotain?
että oletko kokenut tyhjyyden tunnetta millään tasolal kun usko poistui elämästäsi?
Mulla samanlainen historia, uskosta luopumisesta jo yli 10 vuotta. Välillä tuntuu tyhjältä kun elämästä on kadonnut se entinen tarkoitus eikä mitään uutta ole tilalle tullut...
kuin tajusin uupuneeni seurakunnan toiminnassa. Sen myötä kyseenalaistin voimakkaasti koko seurakunnan perustan, sitä myötä koko kristinuskon perustan. Jäljelle ei oikein jäänyt muuta järkevää kuin luopua touhusta.
ap
että oletko kokenut tyhjyyden tunnetta millään tasolal kun usko poistui elämästäsi?
lähtiessäni uskovaisten piiristä menetin suurimman osan sosiaalisesta elämästäni. Aikuisiällä on ollut vaikeaa löytää uutta ystäväpiiriä. Joitakin ystävyyssuhteita on kyllä säilynyt srk-ajoilta.
Itse uskon suhteen en ole kokenut tyhjyyttä. Elämä tuntuu oikeastaan mielekkäämmältä näin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuuko, että jotain olennaista puuttuu elämästäsi?
Sellainen hento ajatus, että kristinusko on enemmän minun juttuni kuin mikään muu uskonto tai ateismi. Määrittelen itseni kuitenkin agnostikoksi, koska en tiedä onko Jumalaa/jumalaa olemassa.
En koe että elämästäni puuttuu mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, ettei sinulla ole koskaan ollutkaan henkilökohtaista uskoa. Jos olisi, et olisi sen kokemuksen perusteella pystynyt siitä ikinä luopumaan. Tällaisessa uskossa on kyse niin voimakkaasta ja näkyvästä kokemuksesta, että kyse ei ole enää uskosta, vaan tiedosta.
Minusta tuntuu, ettei sinulla ole koskaan ollutkaan henkilökohtaista uskoa.
Eikä se pidä paikkaansa. Monia se itse asiassa loukkaa syvästi. Minua ei loukkaa, mutta harmittaa että asiasta tietämättömät yrittävät mitätöidä toisen ihmisen kokemuksen, koska eivät millään pysty näkemään että uskosta voi ihan aikuisten oikeasti luopua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, ettei sinulla ole koskaan ollutkaan henkilökohtaista uskoa. Jos olisi, et olisi sen kokemuksen perusteella pystynyt siitä ikinä luopumaan. Tällaisessa uskossa on kyse niin voimakkaasta ja näkyvästä kokemuksesta, että kyse ei ole enää uskosta, vaan tiedosta.
Tämä on yleisin väite, jonka minäkin olen kohdannut. Tunteehan jopa Raamattukin luopumisen. Miksi se on nykyuskovaisen vaikea ymmärtää?
T: toinen fundisuskosta luopunut
Minusta tuntuu, ettei sinulla ole koskaan ollutkaan henkilökohtaista uskoa.
Eikä se pidä paikkaansa. Monia se itse asiassa loukkaa syvästi. Minua ei loukkaa, mutta harmittaa että asiasta tietämättömät yrittävät mitätöidä toisen ihmisen kokemuksen, koska eivät millään pysty näkemään että uskosta voi ihan aikuisten oikeasti luopua.
ap
On vaikea ymmärtää, että sellainen ihminen voi luopua uskosta, joka on kokenut jotain ihmeellistä. Äärimmäinen esimerkki: jos olet halvaantunut ja alat kävelemään rukouskokouksessa - voitko todella luopua uskosta jonain päivänä? Tämä on äärimmäinen esimerkki, mutta suuntaa-antava.
Minä itse olen ollut tilanteessa, jossa palapelin osaset loksahtavat käsittämättömällä tavalla paikalleen. En ikipäivänä uskaltaisi luopua uskostani sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea ymmärtää, että sellainen ihminen voi luopua uskosta, joka on kokenut jotain ihmeellistä.
Jossain vaiheessa tajusin, etteivät ne jutut niin ihmeellisiä olleetkaan. Olin vain ollut niistä silloin niin haltioissani. Moni näistä asioista olisi voinut tapahtua sattuman kautta kenelle vain täysin uskosta riippumatta. Toisten asioiden kohdalla taas huomasin, että ne olivat huuhaata. Luulin olevani osa jotain suurta ja ihmeellistä, mutta tosiasiassa elin utopiassa, jopa suoranaisessa valheessa. Kun tällaiset suuruuskuvitelmat romahtavat, niin sitä on aika lailla häntä koipien välissä. Sitten alkaa keräillä elämänsä palasia ja pikku hiljaa huomaa, että elämähän kantaa eikä siihen mitään hihhulointia tarvita.
ap
On vaikea ymmärtää, että sellainen ihminen voi luopua uskosta, joka on kokenut jotain ihmeellistä. Äärimmäinen esimerkki: jos olet halvaantunut ja alat kävelemään rukouskokouksessa - voitko todella luopua uskosta jonain päivänä? Tämä on äärimmäinen esimerkki, mutta suuntaa-antava.
Itse uskon vahvasti ja lujasti. On uskon kokemuksiakin. Silti välillä vain tahto uskoa pitää minua uskossa. Minulla tulee elämän hetkiä, kun kyseenalaistan aika monet asiat. Jostain kuitenkin sen tahdon ansiosta löydän vielä syyn uskoakin.
En usko, että on ketään, joka ei tarvitse välillä itselleen uskon vahvistusta. Sitä varten seurakuntayhteyskin kuuluisi olla. Meillä on todella heikko seurakuntayhteys, vaikka olen yrittänyt sitä vahvistaa aika-ajoin. Seurakunnan työntekijöiden taakka huomioida kaikki on suuri, omaa seurakuntaa ei voi kehua, vaikka äänestysaktiivisuudesta voisi päätellä jotain muuta. Onneksi kotona sille löytyy tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea ymmärtää, että sellainen ihminen voi luopua uskosta, joka on kokenut jotain ihmeellistä.Jossain vaiheessa tajusin, etteivät ne jutut niin ihmeellisiä olleetkaan. Olin vain ollut niistä silloin niin haltioissani. Moni näistä asioista olisi voinut tapahtua sattuman kautta kenelle vain täysin uskosta riippumatta. Toisten asioiden kohdalla taas huomasin, että ne olivat huuhaata. Luulin olevani osa jotain suurta ja ihmeellistä, mutta tosiasiassa elin utopiassa, jopa suoranaisessa valheessa. Kun tällaiset suuruuskuvitelmat romahtavat, niin sitä on aika lailla häntä koipien välissä. Sitten alkaa keräillä elämänsä palasia ja pikku hiljaa huomaa, että elämähän kantaa eikä siihen mitään hihhulointia tarvita.
ap
Ymmärrän tunteesi, varsinkin, jos olet ollut piireissä, jossa kaikki on hengellistetty. Se on rasittavaa. Ihan kuin mitään ei tapahtuisi muuten vain.
On totta, että meitä kannetaan ilman hihhulointejakin. Joku kutsuu tätä kantajaa elämäksi. Joku toinen Jumalaksi.
Kommenttisi paljastavat, ettet ole saanut tervettä opetusta tai sitten olet itse perfektionisti pyrkyri, sekoittuneena ylpeyteen.Kuule, ihan lepää Jumalan käsivarsilla.Opettele myös terveet rajat itsellesi, tarvitset ne jokatapauksessa, olet sitten uskossa tai et.
Siunausta sulle
t.hellari
että mikä sai sinut luopumaan.