Sanokaas nyt, että olenko minä yli-ihminen vai onko minulla käynyt vain hyvä tuuri?

mutta on sinulla tuuriakin mukana.

En tosiaan väitä ettei kasvatuksella ja arkirutiineilla olisi mitään vaikutusta asiaan, mutta ne eivät ole kaikki, ei kaikista lapsista tulisi teidänkään kasvatuksella ja arkirutiineilla noin helppoja.



Meillä esimerkiksi on samassa perheessä erittäin kaikin tavoin helppo ja nuorempana äärimmäisen vaikea lapsi, vaikka on ihan sama kasvatus ja arkirutiinit. Lapsilla vaan erilainen temperamentti.

Tosin nuorempien syömisestä ja nukkumisesta ei vielä tiedä; minulla on 6-vuotias, joka söi noin 4-vuotiaaksi tosi reippaasti mutta nyt viimeiset pari vuotta on nirsoillut tosi paljon ja on ihan työn takana, että tytön saa syömään yhtään mitään.

näillä tiedoilla. Voihan lapsen esim. unikouluttaa niin että se luopuu toivosta saada turvaa yöllä, mutta ei se sitä tarkoita että se olisi lapselle parasta tai kaikille temperamenteille sopiva tapa.

Meillä on kaksi lasta, joista vanhempi oli vauvana todella huono nukkumaan - päivällä nukkui sitkeän nukuttamisen tuloksena parit torkut ja lopun ajasta huusi väsymystään, yöllä heräili ja olisi halunnut seurustella. Kellontarkalla päivärytmillä ja pienellä unikouluttamisella hänestä on kuitenkin tullut suhteellisen hyvin nukkuva lapsi joka osaa nukahtaa itsekseen. Kuopus on taas ollut aina hyvä nukkumaan ja nukahtamaan ilman mitään "vippaskonsteja".



Uskon että nukkumisen helppous on synnynnäistä: esikoinen on aivan kuin mieheni jolla on myös aina ollut uniongelmia ja kuopus taas kuin minä joka olen aina vedellyt sikeitä vähän turhankin hyvin.

Ihan varmaan pelkällä tahdonvoimalla olet saanut aikaan senkin, ettei lapsillasi ole esimerkiksi allergioita, jotka tekevät ruokailusta haasteellista.



Oma esikoiseni esimerkiksi kärsi alle kaksivuotiaana ruoansulatushäiriöstä, jonka perimmäinen syy ei koskaan selvinnyt. Kasvu oli hidasta, ruokailut lapselle epämiellyttävä kokemus, josta vaivanpalkkana oli koliikin kaltaisia vatsakipuja. Ruoka tuli myös ulos ihan samannäköisenä kuin mitä se syötäessä oli. Monenlaista kokeiltiin ilman apua. Ajan myötä vaiva onneksi hävisi itsestään. Tänä päivänä poika kasvaa ihan normaalisti ja syö kuin hevonen. En nyt varsinaisesti pidä sitä omana saavutuksenani.



Samaisella lapsella oli - varmaankin pitkälti edellä mainittuihin seikkoihin liittyen - univaikeuksia. Jossain välissä ajattelin, että lapsi ei opi ikinä nukkumaan. No, onneksi oppi. Nyt sitä sitten joutuu herättelemään ;)



Toinen lapsemme taas on ihan samoin kasvatettu, mutta jostain syystä hän on aina syönyt hyvin ja nukkunut kuin pikku possu. Lapset ovat erilaisia. Jopa saman äidin lapset. Ja joskus jotain menee oikein meistä kasvattajista huolimatta :)

En todellakaan yli-ihmisenä.

Meillä 5 lasta. Kaikki syöneet ja nukkuneet hyvin syntymästä lahtien. Ei allergioita, ei edes yhtään korvatulehdusta ikinä jne..