Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä teiltä työssäkäyviltä äideiltä.
20.07.2012 |
Palaan töihin lähiaikoina ja pelon sekaisin tuntein mietin mitä tästä elämästä tulee.
Kertokaapa nyt miten teillä on asiat menneet? Olen siis ollut kotona kauan aikaa. Perheessä on rauhallinen esikoinen ja kaksi todella vilkasta poikalasta. Esikoinen aloittaa koulun ja nuorimmat päiväkodin. Itse palaan töihin, joka ainakin ennen oli mieluinen ja haastava. Toki mietin ammatillista osaamistani, mutta sen kanssa olen toiveikas :) Odotan töitä, mutta samalla myös jännitän tätä kaikkea muutosta.
Onko se elämä yhtä kaaosta ja selviytymistä sitten? Kuinka paljon teitä muita on jännittänyt ja ahdistanut? Kuinka lapset ovat ottaneet muutoksen?
Kommentit (9)
Tuntui, että elämän tarkoitus onkin yhtäkkiä lasten vieminen hoitoon. Tai siis se että herätään aamulla ja hankkiudutaan hoitopaikalle asianmukaisesti varustautuneina, illalla tullaan hoidosta, kotona valmistaudutaan seuraavaa hoitopäivää varten ja mennään aikaisin nukkumaan että herätään seuraavana päivänä ajoissa hoitoon. Etenkin syksyllä tämä oli vaikeaa, kun vaatteiden huoltoon ja valitsemiseen ja pakkaamiseen meni niin paljon aikaa, ja silti oli huoli että oliko nyt riittävästi tai sopivasti ja sopivan kokoista päällä. Tosin tämä olikin esikoisen kohdalla, ehkä useamman lapsen kokemuksella jo tietää paremmin.
Että kyllä se päivärytmeihin ja kaikkeen oikeastaan vaikutti aika pitkään. Mutta kun siihen tottuu, niin huomaa että onhan tässä tätä muutakin elämää, ettei tämä pelkkää hoitoahoitoahoitoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui, että elämän tarkoitus onkin yhtäkkiä lasten vieminen hoitoon. Tai siis se että herätään aamulla ja hankkiudutaan hoitopaikalle asianmukaisesti varustautuneina, illalla tullaan hoidosta, kotona valmistaudutaan seuraavaa hoitopäivää varten ja mennään aikaisin nukkumaan että herätään seuraavana päivänä ajoissa hoitoon. Etenkin syksyllä tämä oli vaikeaa, kun vaatteiden huoltoon ja valitsemiseen ja pakkaamiseen meni niin paljon aikaa, ja silti oli huoli että oliko nyt riittävästi tai sopivasti ja sopivan kokoista päällä. Tosin tämä olikin esikoisen kohdalla, ehkä useamman lapsen kokemuksella jo tietää paremmin.
Että kyllä se päivärytmeihin ja kaikkeen oikeastaan vaikutti aika pitkään. Mutta kun siihen tottuu, niin huomaa että onhan tässä tätä muutakin elämää, ettei tämä pelkkää hoitoahoitoahoitoa ole.
jolloin käytiin kaupassa, autettiin mummoja ja siivottiin, kun viikolla ei ollut ehtinyt. Ja kesälomat oli mukavia kun pidin pätkät palkatonta loman molemmin puolin aina.
Työssäkäynti pienten lasten kanssa on kamalaa! Anteeksi vain että sanon suoraan.
Eikö siinä ole mitään iloa?
Minusta ainakin tuntuu, että olen tylsistynyt tähän kauan jatkuneeseen kotiäitiyteen, kun lapsetkin ovat jo niin isoja. Ja se loputon ruoan laittaminen ja kotona häärääminen tuntuu jo pakko pullalta ja tylsältä.
Olenko liian optimistinen ajatellessani, että koti pysyy siistimpänä ja oma mieli virkeämpänä kun palaan töihin?
Ap
Eikö siinä ole mitään iloa?
Minusta ainakin tuntuu, että olen tylsistynyt tähän kauan jatkuneeseen kotiäitiyteen, kun lapsetkin ovat jo niin isoja. Ja se loputon ruoan laittaminen ja kotona häärääminen tuntuu jo pakko pullalta ja tylsältä.
Olenko liian optimistinen ajatellessani, että koti pysyy siistimpänä ja oma mieli virkeämpänä kun palaan töihin?Ap
Mutta mieli tietty virkeämpänä, paitsi jos tosi väsyneenä raahautuu aina kotiin kuten minä tein (nyt kotiäitinä luojan kiitos taas). Meillä oli jatkuvasti sotkuista, iltaisin ehdin ehkä pyykkiä pestä ja keittiötä siivota kun ne oli vähän pakko tehdä että on puhdasta päälle ja lautasia miltä syödä.
Ruokaa joutuu kyllä laittaa silloinkin kun tulee töistä, usein aamuisinkin pitää ruokkia pienet ennen kuin hoitoon vie jos on aikainen aamu, hoidossa aamupala usein 8 tai jopa 9 aikaan. Iltapäivällä välipalaa kun tullaan kotiin kun päiväkodeissa syödään yleensä 13 aikaan välipala ja sen jälkeen vasta kotona seuraavaksi, eli klo 17 haettu lapsi on NÄLISSÄÄN, siitä ei mihinkään ruokakauppaan sen kanssa mennä.
Sitten suihku, iltapala ja nukkumaan. Ei jäänyt paljon aikaa kuin laittaa tosiaan seuraava päivä valmiiksi. Mutta koko päivän saat olla töissä rauhassa ilman lapsia, jos se on sinulle se mitä kaipaat niin varmaan nautit siitä!
Minä en enää siihen oravanpyörään haluaisi.
Itse ainakin nautin ehdottoman paljon siitä, kun sain olla töissä ja juoda rauhassa kahvia ja tehdä asioita rauhassa - vaikka ne olivatkin töitä ;)
Nyt jo neljättä vuotta töissä, ja edelleen viikon paras päivä on maanantai. Tosin kait kaikilla on erilaisia lapsia, mutta itse en olisi kestänyt enää päivääkään enempää kotona (2v). Työ pitää järjissään.. Vaikka onkin surullista, että elämän suurin onni tuntuu olevan se työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä 5 kirjoitti. Siltä varalta saa antaa myös ideoita toimivaa arkeen tälle kokemattomalle.
Entä kuinka lapset ovat sopeutuneet muutokseen? Meillä siis 7, 5, 3 vuotiaat.
mitä 5 kirjoitti. Siltä varalta saa antaa myös ideoita toimivaa arkeen tälle kokemattomalle.
Entä kuinka lapset ovat sopeutuneet muutokseen? Meillä siis 7, 5, 3 vuotiaat.
Joku muu jaksaa paremmin kuin minä jaksoin, monikin muu jaksaa. Sen sanon että järkkää tolle seitsenvuotiaalle ip-hoitopaikka, kun vielä voit. Meillä tokaluokkalaisen päivät venyi kotona kun ryhmät oli täynnä ekaluokkalaisia, eikä se tuntunut oikein mukavalta. Monta tuntia on siinä välissä ennen kuin on vanhemmat kotona.
Ja hienoa jos nuoremmat pääsee samaan päiväkotiin ja vielä samaan ryhmään, on turvaa toisistaan suuresti!
Pienet tottuu kyllä hyvin mutta vastustuskyvyn kanssa menee hetki ennen kuin flunssakierteet ym. saa kuriin, toki hyvääkin tuuria voi olla ettekä saa mitään masutautejakaan.
Osta isommat pyykkikorit ettei ne pursua heti ja katso että vaatetta on tarpeeksi ettei joka ilta tarvitse valvoa odottamassa että pesukoneet on valmiita että saa vaatteet kuivamaan aamua varten.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin myös aikoinani riemumielellä töihin kotiäiti vuosien jälkeen (5v). Meillä arki sujunut hienosti ja nautin tästä(kin) erittäin paljon. Lapset eivät sairastelleet, ovat muutenkin olleet aina terveitä.
Teen edellisenä iltana seuraavan päivän ruuat valmiiksi, ei tarvinnut kuunnella nälkäisten lasten kiukuttelua kun tulimme kotiin. Konehan ne pyykit pesee? Ainoastaan ripustus tai rummutus jää sinulle tai miehellesi.
Älä turhaan stressaa, arki voi olla kaikessa kiireydessään myös ihanaa! Nyt 4vuotta siitä kun palasin työelämään ja nautin, todella!
Älä maalaile piruja seinille tai stressaa etukäteen, löydät varmana sopivan rytmin itsellesi ja perheellesi :)
ja parhaimmat hetket (lapsi 1v) on ne kun pääsen töistä ja tiedän että kello on jo niin paljon että lapsi nukkuu kotona isänsä kanssa.
Voin mennä työkavereidenkanssa muutamalle, tai muuten vain hengailla, ei jää pahaa omatuntoa siitä että en juokse suinpäin kotiin lapsen luo.
Mutta ehkä mä olen vain ikinuori.
Rakastan työssäkäyntiä vaikka tulenkin varmaan joskus katumaan sitä että palasin takaisin töihin lapsen ollessa vasta 3kk. Toisaalta kuulutan myös tasa-arvoa, miksei isä voi olla lapsen kanssa kotona