Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun katson vanhoja valokuviani, oikein
27.01.2006 |
hätkähdän, miten hoikka silloin olin (60kg/172cm). Oikein hyvännäköistä, ei siinä mitään. Mutta se järkyttää, että tuolloinkin ihan oikeasti koin olevani paksu.
Sama ekan raskauden jälkeen. Olin 70kg ja niissä kuvissa ihan hyvännäköinen myös. Mutta silloinkin pidin itseäni liian paksuna.
Nyt viimeisilläni raskaana ja olo kuin tankilla. Miksi en tajunnut nauttia kropastani tuolloin, kun se oli kunnossa?
Kommentit (4)
mutta mulla myös toisinpäin.
On ihanaa katsoa kuvia missä painan ainakin 85kg
reidet kaksi kertaa niin paksut mitä ne nyt on (65kg)
housut kokoa 46, nyt 38/40
enkä ole noissa kuvissa edes raskaana
silloin ei edes tajunnut olevansa niin lihava mitä oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joskus kun painoin 70 kg (kauan sitten) niin tunsin olevani hirveän läski, paino kun nousi 85 kg niin olisin ollut tyytyväinen tuohon 70 kg
olen aina pitänyt itseäni paksuna, jopa 58/172 kokoisena. Ja hävennyt ja kärsinyt... ja paino on heitellyt nyt 10 vuoden aikana 20 kiloo siitä ylös ja alas kiloja vuorotellen... enkä näytä edes kamalalta 65 painavana kuvissa. Nyt painoa 75 ja olen kamalakamala tankki. Kaverini huomautti just että kyl sä näytät niiin hoikalta 2 vuotta sitte otetuissa kuvissa... painoa on tullut siitä yli 10 kiloa lisää. nyyh. Miksi ei ikinä osaa olla tyytyväinen edes silloin kun olisi aihetta...
Alue: Aihe vapaa
ja nyt kun kuvia katsoo, olin hoikka. Mutta ensin äitini oli peittelemässä leveää lantiotani ( olen ollut aina pitkä ikäisekseni ja lantionympärys siihen nähden aika pieni!) säkkimäisii vaatteisiin, sitten opiskeluaikana ns. bestikseni neuvoi, miten peitän läskini. Olen mallia leveät hartiat, jättitissit, kapea lantio eikä nuorena ollut läskejä, mutta tuo bestikseni oli ns. persjalkainen, muuten nätti tyttö ja hyvällä itsetunnolla varustettu (toisin kuin minä...) niin että hänellä oli kanttia neuvo minua. Niissä säkeissä kun sitten tallustelin, tanttalookissa teinistä kaksvitoseksi, niin aloin uskoa lihavuuteeni itsekin. Heräsin vasta, kun kerran oli ostamassa uutta uimapukua ja luotin myyjän makuun valitessani kokeiltavia pukuja. Herranen aika, enhän mä ollutkaan lihava!!! No, sen jälkeen kiloja on tullut ja olen tällä hetkellä tukeva, mutten lihava!