Lue keskustelun säännöt.
Onko epäreilua, kun yhdelle lapsista ei järjestetä rippijuhlia?
31.07.2012 |
Meillä on yksi lapsista kastamaton, koska meillä ei ollut sopivia kummeja eikä mies enää halunnut osallistua niihin menoihin. Mielestäni lapsi olisi pitänyt kastaa siksi, että minusta on epäreilua, ettei hänelle järjestetä juhlia kuten sisarilleen.
Nimiäiset olivat mielestäni tyhmä tilaisuus, eivätkä tuntuneet oikeilta juhlilta kun niihin ei kuulunut mitään "menoja". Nyt lapsella ei myöskään ole kummeja kuten muilla, eikä tulossa ole myöskään rippikoulua ja -juhlia kuten muilla. Tuossa vaiheessa lapsi ymmärtää jo itsekin ja luulisin, että kokee asian epäreiluna.
Miehen mielestä asialla ei ole mitään väliä ja hän tuntuu ajattelevan, että isommatkaan eivät osallistuisi rippikouluun. Kun ajattelen omalle kohdalleni, minusta olisi ollut kauheaa joutua sillä tavalla porukan ulkopuolelle.
Kommentit (28)
Menee jos mitään korvaavaa ei ole tai jos haluaa.
Uskontotunneista paitsi jääminen ei mun mielestä ole epistä ;) Ehkä se on epistä isompia kohtaan, jos nuorimmainen välttyy niiltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kasteen hoitaa myöhemminkin. Itselläni oli aikoinaan luokkakaveri jota ei oltu kastettu, hänet kastettiin ennen riparia. En tiedä onko yleistä, mutta selvitä.
rippikouluun pääsee ilman kastetta, mutta konfirmaatioon ei.
Eli joko rippileiri tai sellainen promethius (?)-juttu?
Jos lapsi itse haluaa konfirmaation, pappi voi kastaa sitä ennen (tosin silloinkin on oltava ainakin yksi kummi).
Minusta yksi vanhemmista ei voi yksipuolisesti päättää miten lapsen kanssa menetellään. Minusta on hyvä idea, että lapsi kastetaan kuten sisaruksensa, ettei tunne itseään erilaiseksi tai oudoksi, ja hän voi sitten kasvettuaan itse päättää haluaako kuulua kirkkoon vaiko eikö. Itse olen vaihtanut isona kirkkokuntaa ja toisaalta sisareni on eronnut kirkosta myöhemmällä iällä. Siskoni kuitenkin kovasti nuorempana nautti riparista ja yhdessäolosta. Ehkä se ripari onkin vasta se, jonka kautta lapsi itse alkaa miettimään valintojaan ja mikä on hänelle oikein.
Mitä jos eroisitte koko perhe kirkosta, ne vanhemmat lapset mukaan lukien? Jos kerran uskonnolla ei ole teille mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei kuulu kirkkoon, minä kuulun. Kaksi ensimmäistä lasta on kastettu, koska minä niin halusin. Kolmatta ei kastettu, koska kummeja ei ollut eikä mies halunnut.
Enkä minä halua erota kirkosta. Miksi pitäisi?
ap
puolesta, että hän on eriarvoisessa asemassa muihin sisaruksiin nähden, minkäs teet enää? Turha rypistää, kun paskat on jo housuissa.
Mutta halutessaan tuo mustalammas voi osallistua riparille, mutta kofikseen ei pääse, mutta ehkä parempi olis protuleiri. Juhlia voi molempien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ei olisi kastettu. Ja rippikoulun yhteydessä voi kastaa (aikuisena kirkkoon liittyvä kastetaan nimenomaan rippikoulun jälkeen).
Ja tuossa vaiheessa se riippuu siitä haluaako lapsi itse (15-vuotias voi liittyä tai erota omasta aloitteestaan huoltajiensa suostumuksella, 12-vuotias seuraa huoltajiaan vain omalla suostumuksellaan).
vaikka ei olisi kastettu. Ja rippikoulun yhteydessä voi kastaa (aikuisena kirkkoon liittyvä kastetaan nimenomaan rippikoulun jälkeen). Ja tuossa vaiheessa se riippuu siitä haluaako lapsi itse (15-vuotias voi liittyä tai erota omasta aloitteestaan huoltajiensa suostumuksella, 12-vuotias seuraa huoltajiaan vain omalla suostumuksellaan).
tarvitaan vanhempien suostumus? Mälsää, jos isä vastustaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kastaa voi myöhemminkin kuin vauvana-jolloin pääsee myös konfirmaatioon.
Minä haluan lapsilleni tasa-arvoisen kohtelun, joten tässä tulikin jo mielipiteeni kysymykseesi.
Tiesin jo ennen ensimmäisen syntymää, että meille tulee kummipula, jos lapsia tulee enemmän. Niinpä päädyimme eroamaan kirkosta jo ennen ensimmäisen syntymää. Tiedän, että lapsen olisi voinut jättää kastamatta vaikka kuulusikin kirkkoon, mutta en halunnut kuulua instituutioon, joka ei halunnut lastanikin (siis ilman kummeja). Jos olisimme kastaneet ekan, olisimme olleet viimeistään kolmannen, ehkä jo toisen kanssa ap:n kaltaisessa tilanteessa. Silloin lapsemme olisivat olleet eriarvoisessa asemassa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ilmoittaa ekan kummeille, että heistä sitten tulee kaikkien loppujenkin kummeja. Tästä olisi ollut myös se hyöty, että lapset olisivat saaneet kummeiltaan tasapuolisen kohtelun.
Tarinan opetus: ev.lut.kirkon pakkokummisysteemi on paska ja ajaa ihmisiä eroamaan kirkosta. Kummius pitäisi siirtää vapaaehtoiseksi kuten Ruotsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan halunnut kastetta lapselle, koska siinä joutuu kuitenkin vanhemmat osallistumaan niin vahvasti siihen. Ymmärrän kyllä, että tuntuu väärältä, kun kokee tekevänsä jotain mihin ei usko.
Ehkä minä olen ainoa ihminen, jota tämä tilanne harmittaa. Harmittaa vieläkin, että nuorimmaisen nimiäiset eivät olleet mielestäni oikeat juhlat. Eikä mies niihin mitään panostanut, suunnilleen kuin pullakahveille kutsui ihmisiä. Minusta tuntui, että turhaan hyppyytetään ihmisiä meille, kun ei mitään oikeaa juhlaa ole.
ap
Samaa mieltä kuin tämä kirjoittaja alla. Sinua ei siis huoleta lainkaan se, että miehesi ja yksi lapsenne joutuu helvettiin kun sinä ja kaksi lastanne pääsee taivaaseen?
Mitä jos eroisitte koko perhe kirkosta, ne vanhemmat lapset mukaan lukien? Jos kerran uskonnolla ei ole teille mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitaan jos lapsi on alaikäinen.
Tuo 12 v. tarkoittaa sitä että jos huoltajat eroavat uskonnollisesta yhdyskunnasta tai liittyvät sellaiseen, niin 12-vuotias voi sanoa että enkä ja pysyä entisessä uskonnossaan (tai ilman). 15-vuotias voi itse tehdä aloitteen, mutta vanhempien suostumus tarvitaan.
Suomen luterilaiseen kirkkoon ei taida voida kuulua kastamaton, joten tuo kolmas ei siis ilmeisesti ole kirkon jäsen, ja liittymiseen tarvitaan luvat molemmilta.
Kasteita rippikoulussa on muistaakseni silloin tällöin, ja en nyt muista onko tapana pitää erillinen tilaisuus vai toimittaa se kaste konfirmaatiojuhlan alussa.
romukoppaan joutaisi koko instituutio. Olisin varmasti saanut suostuteltua miehen ristiäisiin, jos meillä olisi ollut kummeja. Suurin osa kavereista on jo eronnut kirkosta, ei oikein viitsi pyytää samoja ihmisiä useamman kummiksi kun sellaisesta ei ole ollut puhetta ensimmäisen kummilapsen aikana, sukulaisista suurin osa kuuluu ns. väärään kirkkoon eli eivät kelpaa pääkummeiksi.
ap
Samaa mieltä kuin tämä kirjoittaja alla. Sinua ei siis huoleta lainkaan se, että miehesi ja yksi lapsenne joutuu helvettiin kun sinä ja kaksi lastanne pääsee taivaaseen?
Mitä jos eroisitte koko perhe kirkosta, ne vanhemmat lapset mukaan lukien? Jos kerran uskonnolla ei ole teille mitään merkitystä.
Enemmän minua harmittaisi se, ettei tuolla kolmannella lapsella ole kummeja. Olisitte pyytäneet niitä kirkkoon kuulumattomia kavereita "siviilikummeiksi" nimiäisiin, niin ei olisi eriarvoinen vanhempien lasten kanssa.
Riparillehan lapsenne voi mennä ihan hyvin, jos itse haluaa.
Enemmän minua harmittaisi se, ettei tuolla kolmannella lapsella ole kummeja. Olisitte pyytäneet niitä kirkkoon kuulumattomia kavereita "siviilikummeiksi" nimiäisiin, niin ei olisi eriarvoinen vanhempien lasten kanssa.
Riparillehan lapsenne voi mennä ihan hyvin, jos itse haluaa.
Minä en halunnut alkaa keksiä mitään korvaavia menoja ja mies taas oli keittämässä pullakahveja... Siviilikummien pyytäminen olisi mielestäni ollut pelkkää lahjoejn perässä laukkaamista, kun kunnon juhliakaan ei edes ollut.
ap
Eiköhän niistä uskontotunneista uskontokunnittain ole jo päästy siihen mennessä kun ap:n vauva menee kouluun. Toivottavasti ainakin.