Lue keskustelun säännöt.
Miksi mun yh-tuttuni on onnellinen?
20.07.2012 |
Ei ole kyennyt masennuksen takia lopettamaan korkeakouluopintojaan. Tekee työtä pienellä palkalla, joskin samalla alalla kuin mitä tuo tutkinto olisi ollut.
Lihava ainakin 120kg. Ei pidä itsestään huolta esim ei laita hiuksia, ei meikkaa yms.
Ei voi harrastaa mitään, koska ei saa lapsenvahtia. Kotona vaan lueskelee.
Ei saa siivotuksi kotiaan. Aina on hujanhajan koko asunto.
Asuu lähiössä pienessä vuokra-asunnossa. Kesäisin todella kuuma ja talvella kylmä.
Lapsen, sen ainoan teki mamun kanssa, joka ilmiselvästi teki lapsen vain saadakseen oleskeluluvan. Mies ei pahemmin pidä yhteyttä lapseen. Hoitaa lasta noin kerran kuussa.
Tämän tuttavan pitää laskea kaikki menot, jotta pääsee kerran kuussa lapsen kanssa johonkin huvitukseen: joko kahvilaan, elokuviin yms halpaan. Joutuu sanomaan meille kavereille, ettei halua tavata tavata kahvilassa tai ravintolassa yms, kun ei ole varaa.
Ei miestä ja kukapa häntä huolisikaan ulkonäkö ja taloudenpito on kuin mitä on.
Kuulemma on elämäänsä jossain määrin tyytyväinen ja onnellinen?
Onko jotenkin tyhmä vai mitä onnellisuutta tuottavaa voi tuossa elämässä olla?
Kommentit (7)
onnellisia, vaikka rahaa ja omaisuutta on kuin roskaa.. tai vaikka ulkonäkö olisi viimeisen päälle viilattu ja laitettu.
Voi kuulostaa klisheeltä, mutta kyllä se onnellisuus on pitkälti korvien välistä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaudu samanlaiseen elämäntilanteeseen, niin ehkä sustakin tulee onnellinen.
Keskittyy siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole.
lapsi, jota rakastaa, ex-kumppani joka hoitaa oman, jokseenkin pienen osan lapsenhoidosta, mutta jonka kanssa on saanut lapsen
hänellä on työpaikka. Useasti työ, joka ei anna paljoa rahaa ei myös vie yöuniakaan.
Ok. sotkusta asuntoa en ymmärrä, mutta jos sekään ei häntä haittaa, sittenhän asiat ovat hyvin.
No eipä ihmekään ettet tajua hänen tyytyväisyyttään, kun itse käytät noissa esimerkeissäsi vain näitä pinnallisia juttuja, rahaa ja ulkonäköä.
Ehkä lapsi tuo onnea hänen elämäänsä, ehkä hänelle tällä hetkellä riittää pieni palkka, jolla saa katon pään päälle ja ruokaa kaappiin.
Ehkä ylipäätään onnellinen siitä, että on elossa. Minäkin olin 2009 vaikka elin paskassa parisuhteessa, olin työtön, opinnot olivat pahasti kesken ja myöhässä, painoa oli +125kg. Mutta olinpahan selvinnyt useamman vuoden kestäneestä vaikeasta masennuksesta, enää en halunnut vain kuolla ja vaikka elämä ja minä itse hieman rempallaan olimmekin, niin suunta ei ollut kuin ylöspäin ja siihen oli mahdollisuus.
Se onni ja tyytyväisyys katso kun ovat niin suhteellisia asioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta, että todella raskaat ja elämää pahasti kuormittavat asiat kuten absoluuttinen köyhyys tai paha sairaus, läheisten menettäminen ym. voivat tehdä onnellisena olemisesta lähes mahdotonta, mutta että ihan pitäisi olla jokin "omakotitalo, rikas mies, ydinperhe, korkeakoulututkinto, bemari ja kultainen noutaja"-lista kasassa, että voisi olla onnellinen? Huh huh.
Ajatellaanpa asiaa näin:
Ystäväsi on ilmeisesti terve (ei kroonisia ja elämänlaatua haittaavia sairauksia). Hänellä on koti (sotkuisuus ei häntä ilmeisesti häiritse) ja työpaikka. Hänellä on ainakin yksi erittäin rakas ihminen elämässään (oma lapsi, joka tämäkin ilmeisesti terve). Ja ehkä hänellä on muitakin sukulaisia ja ystäviä elämässään. Hänen rahansa riittävät kohtuulliseen elintasoon: eli ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen (ne tärkeimmät) ja budjetoinnilla välillä extra-kivaankin. Miksi hän EI OLISI ONNELLINEN?!? Ja mitä vikaa kotoilussa on tai lukemisessa on harrastuksena? Monet viihtyvät kodissaan ja kirjallisuuden harrastaminen on ainakin omasta mielestäni yksi avartavimpia, palkitsevimpia ja ihanimpia ajanviettotapoja, riippumatta ihmisen rahatilanteesta.
Onnellisuus on pitkälti asenne- ja yksilökysymys. Lisäksi maailmaa ja omaa osaansa siinä voi katsoa niin monesta lähtökohdasta ja kaikki on suhteellista. Itse ainakin välillä tunnen viiltävää onnea, kiitollisuutta ja nöyryyttä ihan jo siitä, että saan joka ilta mennä lämpöiseen vuoteeseen maha täynnä ja ilman tuskia, kun niin valtavalla osalla maailman väestöstä eivät nämä onnellisuuden perusehdot täyty koskaan!
Anteeksi nyt, ap, mutta tämän avauksen perusteella sinä vaikutat jotenkin suhteellisuudentajuttomalta ja hemmotellultakin. Ja lisäksi on jotain perin outoa ja ikävänoloista siinä, ettei ystäväsi elämänmyönteisyys ole sinusta iloinen ja kannustettava asia!
ei tarvitse muuta,ei siinä tyhmä tarvitse olla.