Voiko sitä oppia tulemana todella vähälla rahalla toimeen

..näin vanhemmiten. Olen tyytyväinen, kun en juokse kaupoissa ja täytä jotakin tarvetta itsessäni, joka ei tavaran hankkimisella edes täyty.

Minulla on hyvä palkka, mutta elätän pitkälti opiskelelevaa lastamme. ja koen että pankkiin panen, kun häntä autan.



Onhan se eri tilanne, jos sitä rahaa ei oikeasti ole. Sen merkitys silloin saa suhteettoman osan elämässä.

jokin aika sitten näytettiin telkkarissa dokumenttia brittiläisten lasten köyhyydestä. Vuokratalot olit homeessa lattiasta kattoon, vaatteita ei voinut talvella kuivattaa, joten piti olla likaisissa vaatteissa, perheillä ei ollut rahaa ostaa ehjiä oikeankokisia kouluvaatteita, lapset sanoivat itse dokumentissa, että kesät ovat mukavampaa aikaa, koska silloin oi olla pihalla. talvella eivät voineet, koska ei ollut tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Ruoka oli kaikkein halvinta ja aina ei joka päivänäsaanut edes ruokaa. Vanhemmat olivat todella kärsineen näköisiä, hampaattomia tai ainakin hampaat huonossa kunnossa, vaatteet risoja jne.



Jos taas puhutaan tilanteesta että on ne ehjät vaatteet joka tilanteeseen (myös ulos talvella), terveelliseen ruokaan rahaa, rahaa terveydenhuoltoon, terveelliseen asuntoon (vaikka pieneenkin), mahdlooisuus virkistykseen (esim. uimarannat, ja lenkkimaastot sekä kirjastot lähellä), mahdollisuus saada käytettynäkin pokupyprä, sukset jne, niin mielestäni voi onnellista elämää viettää. Tällaista vietän minä nykyään. Lapsuudessani ja nuoruudessani oli minulla paljon suurempi elintaso kuin nyt.

Eli pystyy maksamaan kaikki pakolliset laskut, jää rahaa ruokaankin, ja sitten joskus niihin pakollisiin hankintoihinkin (esim. pesukone, kampaaja, vaatteet, joulu, kesäloma).



Kaikkea ei pakkohankittavaa ei tarvitse ostaa uutena, eikä tarvitse olla kallista merkkituotetta. Mutta rahaa pitäisi olla sen verran, että esim. joulun vietto säällisellä budjetilla onnistuu (lapsille muutama kohtuullinen lahja, joulukuusi, perus joulusyötävät).



Ja sen verran pitäisi olla rahaa myös, että pystyy vaikka vain muutaman kympin kuussa säästämään, jotta esim. kerran vuodessa voisi ostaa sen pyykinpesukoneen hajonneen tilalle, tai läppärin jos hajoaa jne.



Mutta kukaan ei uskoakseni pysty olemaan tyytyväinen, jos laskuja ei pysty maksamaan, ja pienikin hankinta syöksee talouden raiteiltaan.

mun kuukausiraha kun on yhden lapsen lapsilisä, sen pitäisi riittää terveysmenoihin, kampaajaan, vaatehankintoihin yms. Ylitän budjetin joka kuussa velkaannun lisää. ap