Facebook on paljastanut minulle
miten vähän ystäviä ja kavereita minulla on. Ennen en edes huomamnnut sitä. Minulla oli ne läheisimmät muutama ystävää ja kaveria, enkä tullut ajatelleeksi, että olen jotenkin yksinäinen ti sosiaalisesti vähemmän aktiivinen tai vastaavaa. Minulla on parikymmentä facebook kaveria ja sehän tuntuu olevan ihan hirveän vähän. Hassua, että asia on alkanut vaivata minua, kun näen muiden kymmenet ja sadatkin kaverit. En edes tunne niin paljon ihmisiä, pienen paikkakunnan ja pienen työyhteisön ihminen. Kouluaikana oli ne muutama ystävä ja matkan varrella tarttunut muutama lisää. Olen pitänyt itseäni ihan onnekkaana. Nyt tajuan, että olen kai muiden silmissä ihan epäsosiaalinen luuseri vailla verkostoja.
Kommentit (7)
kenen kanssa oikeasti tapaan tai pidän muutenkin yhteyttä.
Voisin heivata useimmat pois, mutta en kehtaa:) kiltin tytön syndrooma.
parikymmentä kaveria, joista vain 3-4 kanssa muutenkin tekemisisssä...Mutta olen päässyt eroon ajatuksesta,että olisin joku epäsosiaalinen hylkiö...johan ne tutkimuksetkin todistavat toista ihmisten sosiaalisuudesta ja "sosiaalisuudesta"....Arvosta niitä kahta-kolmea ystävääni ja olen valmis tekemään heidän puolestaa melkein mitä vaan.
on kavereita facessa n.100. Pidän itseäni keskivertona sen määrän suhteen. Jos jollain on vaikka 20 kaveria, ajattelen, että hän ei hyväksy kaverikseen kaikkia randomeita ja pidän häntä ihan järkevänä, en niinkään kaverittomana.
Taas jos jollain on 400+ niin automaattisesti ajattelen, että hyväksyy kaikki maholliset kerran samassa koulussa opiskelleet kaverikseen. En kadehdi pätkääkään.
Jos nyt jaksaisin, viitsisin ja välittäisin, poistaisin n. puolet kavereistani, koska monienkaan asiat ei kiinnosta.
monelle se on kuin blogi, jossa voi ylläpitää itsestään mairittelevaa kuvaa ja ylläpitää valheellisen vilkasta sosiaalista elämää. Mulla on kaveri, joka jatkuvasti postaa juttuja, joista voi päätellä että heillä on paljon rahaa, valtavasti cooleja harrastuksia, ihastuttavia ystäviä ja illanistujaisia, kallis sisustus, koulussa menestyvät lapset, ihmeellisen harmoninen avioliitto jne jne. Pidän sellaista vähän narsistisena.
on kavereita facessa n.100. Pidän itseäni keskivertona sen määrän suhteen. Jos jollain on vaikka 20 kaveria, ajattelen, että hän ei hyväksy kaverikseen kaikkia randomeita ja pidän häntä ihan järkevänä, en niinkään kaverittomana.
Taas jos jollain on 400+ niin automaattisesti ajattelen, että hyväksyy kaikki maholliset kerran samassa koulussa opiskelleet kaverikseen. En kadehdi pätkääkään.
Jos nyt jaksaisin, viitsisin ja välittäisin, poistaisin n. puolet kavereistani, koska monienkaan asiat ei kiinnosta.
eikä huolinut minua, vaikka itsellänsä on juurikin jotain 400 ystävää ja lapsemme ovat bestiksiä.
vaan satunnaisia tuttuja. Moni pyytää fb-kaverikseen jokaikisen ihmisen jonka tapaa ja jonka kanssa juttelee, jolle on sukua tai johon on jonkinlainen yhteys vaikkapa vain toisen fb-kaverin kautta. Mulla on ehkä 10 kaveria joilla on oikeasti merkitystä. Ja monia merkityksellisiä jotka eivät halua olla koko fb:ssa. Kavereita on melkein 200 yhteensä.