miten olet kertonut 3-vuotiaalle KUOLEMASTA

Tarkkailkaa luonnon kulkua, huomaatte miten keväällä elämä alkaa, miten syksyä kohden kasvit lakastuvat, osa kuolee ja maatuu, muuttuvat vähitellen mullaksi. Niin on myös ihmisen elämällä tietty kesto, jonka toki onnettumuudet ja sairaudet voivat katkaista yllättäen.



Kukaan ei voi tietää minkä mittainen elämä hänellä on edessään eikä kuolemaa sen vuoksi pidä pelätä.



Kun läheinen kuolee, se tuntuu pahalta aina, mutta surra saa ja pitääkin. Kuollut säilyy kuitenkin muistoissa.



Tuon kummemmin en ole kuolemaa selittänyt. Jokainen lapsistani on juuri tuossa kolmen vuoden ikäisenä alkanut miettiä asiaa. Läheisiäkin, vanhoja ihmisiä, on kuollut.



Tietty jos AP:lla on uskonnollista taustaa, voit selittää kaiken Jumalan tahdolla ja paratiisilla/helvetillä.

se on hoidettu sillä enkeliasialla. Meillä myös lapsen ollessa aika pieni kuoli yksi läheinen vanhuuttaan, ja me sitten sanoimme, että kaikki kuolevat joskus, ja sitten se kuollut ruumis haudataan maahan mutta se on oikeasti enää vain kuori. Se ihminen itse on nyt taivaassa ja katselee sieltä pilven päältä meitä ja hymyilee meille eikä enää ole kipeä, ja me voimme jutella sille. Haudalle voi viedä kukkasia ja sielläkin voi jutella sille enkelille, vaikka se ei voikaan vastata. Ja sen jälkeen painotettu oikein kovasti, että äiti ja isä eivät vielä kuole vaan vasta oikein pitkän ajan kuluttua, sitten kun lapsikin on jo ihan vanha ja hänellä on lapsia ja lapsenlapsia ja niilläkin vielä omia lapsia.

Meiltä kuoli kuopus kun esikoinen oli 2-vuotias. Me olemme selittäneet kuoleman todella konkreettisesti. Kuolema tarkoittaa sitä ettei enää syö, juo, nuku, hengitä jne.



Tuossa linkissä on paljon hyviä ajatuksia

http://www.kapy.fi/uploads/Miten%20tukea%20lasta%20kun%20l%C3%A4heinen%…



Tuossa on listattu kuolemaa käsitteleviä kirjoja, näitä on kirjastoissa hyvin saatavilla. Sitä kautta voi olla lapsen helppo ymmärtää.

http://www.kapy.fi/index.php?page=lastenkirjoja-tunteista

"Tietty jos AP:lla on uskonnollista taustaa, voit selittää kaiken Jumalan tahdolla ja paratiisilla/helvetillä. "



Hu hu, mikä kommentti, lapsen ikä kuitenkin 3vuotta.!



Juuri niinkuin kakkonen sanoi, tai enkeleillä, tai taivaalla. Mutta ei millään helvetillä.!



T: vanhoilislestadiolainen

Toki kannattaa selittää oman uskomuksensa mukaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapset eivät kovin abstrakteja ajattele ja saattavat ajatella kuolleen palaavan jos ei tule selväksi kuolevan olevan lopullista.

Mä en ole kyllä uskaltanut luvata lapsille, että vanhemmat tai kukaan muukaan ei kuole pitkään aikaan. Lapsi kuitenkin pitää vanhemman lupauksen totena. Minä olen sanonut, että toivottavasti emme kuole pitkään aikaan.



Lapsihan saa käsiteltyä kuoleman vain hyvin pienissä pätkissä, se ei kerralla tule selväksi. Jos lapsi palaa asiaan, niin se tarkoittaa sitä, että on valmis taas käsittelemään asiaa. Siksi vanhempien olisi syytä olla kärsivällisiä ja jaksaa vastata lapsen kysymyksiin.

Osta sille pieni pörröinen jäniksenpoikanen! Sellainen lutuinen karvapallo. Anna lapsesi syöttää ja hoivata sitä, anna sen kiintyä siihen. Sitten eräänä yönä myrkytä se kani, ja laita se kuollut ruho nukkuvan lapsesi pään vierelle. Aamulla kerrot sitten lapsellesi oikein syyttävästi että "koska et huolehtinut ja rakastanut jänöä tarpeeksi, se kuoli, senkin laiska paskapää! Se ei tule koskaan takaisin!" sitten annat sen ruhon mädäntyä ja madottaitua muutaman viikon jotta lapselle tulee selväksi että kuolema on pysyvää, eikä mitään kaunista ja pörröistä.

Osta sille pieni pörröinen jäniksenpoikanen! Sellainen lutuinen karvapallo. Anna lapsesi syöttää ja hoivata sitä, anna sen kiintyä siihen. Sitten eräänä yönä myrkytä se kani, ja laita se kuollut ruho nukkuvan lapsesi pään vierelle. Aamulla kerrot sitten lapsellesi oikein syyttävästi että "koska et huolehtinut ja rakastanut jänöä tarpeeksi, se kuoli, senkin laiska paskapää! Se ei tule koskaan takaisin!" sitten annat sen ruhon mädäntyä ja madottaitua muutaman viikon jotta lapselle tulee selväksi että kuolema on pysyvää, eikä mitään kaunista ja pörröistä.

Vaikka vähän radikaalilta kuulostaa, niin mieluummin vaikka noin kuin siten että alkaa aivopesemään viatonta lasta jollain taivas-ja-enkeleitä uskispaskalla.

Kyllä se helvetti kuuluu olennaisena osana tiettyihin uskontoihin, joten pitäisikö tiettyjä osia opista salata? Tai toki voidaan käyttää termiä tulijärvi helvetin sijaan, kuten meitä lestapennut aikanaan huonolla menestyksellä pelottelivat :D



Kyllä me onneksi mullaksi muututaan ja sillä tavoin jatketaan luonnon kiertokulkua.

Ainakin itselleni ne vain tuli. Töiden puitteissa olen kyllä puhunut lapsiryhmille yleisellä tasolla kuolemasta, mutta en usko, että siitä oli mitään apua oman lapsen kanssa. Silloin olin kuitenkin ihan rikki, kun oma isäni kuoli.

Olimme jo aiemmin jutelleet aikaisemmin kuolleista sukulaisista ja lapsi tiesi, että kuolleet menevät taivaaseen, joten pappa meni myös sinne. Lapsi (tuolloin 2½vuotta) kysyi, että kuorma-autollako pappa sinne meni? Ja että milloin pappa sitten tulee sieltä pois? Sanoin, että ei mennyt kuorma-autolla, kukaan ei oikein osaa sanoa, miten sinne taivaaseen mennään. Ja että pappa ei pääse koskaan sieltä pois, mutta papan on hyvä siellä olla ja pappa katselee meitä ja toivoo kaikkea hyvää meille. Poika oli sitä mieltä, että taivaassa pappa istuu linja-auton kyydissä. Sanoin, että voihan se niinkin olla. :)



Lapsen surun kannalta on kuitenkin hyvin tärkeää, että kuollut menee jonnekin. jos ette halua puhua taivaasta, niin vaikka "suureen metsään", jonne vain kuolleet pääsee ja siellä paistaa aurinko ja on mukavaa, jne. Lapsi ei osaa ymmärtää, että joku vain katoaa tai on yhtäkkiä olematta. taivas ajatustahan voi käyttää myös ilman Jumala-ajatusta, eli taivas on vain paikka kuolleille.

Luontoretkillä tulee vastaan jos jonkinlaista kuollutta ötökkää, niistä on juteltu pienen kanssa. Ei kylläkään kovin onnistuneesti, sillä nyt hän potee kuolemanpelkoa :(



Juttuni kuolemasta ja sen lopullisuudesta herätti lisäkysymyksiä, joiden kautta lapselle selvisi, että ihmisetkin kuolevat eikä sitä voi perua. Yritin pehmentää sillä, että useimmat kuolevat hyvin, hyvin vanhoina ja sitten näillä puheilla, että kuoleman jälkeen säilyy läheisten muistoissa ja sydämessä. No, nyt hän itkee päivittäin, että ei halua kuolla. Ei myöskään vanhana.

Mä en ole kyllä uskaltanut luvata lapsille, että vanhemmat tai kukaan muukaan ei kuole pitkään aikaan. Lapsi kuitenkin pitää vanhemman lupauksen totena. Minä olen sanonut, että toivottavasti emme kuole pitkään aikaan.

Jonkun lopullinen katoaminen on lapselle niin pelottava asia, että minusta tärkeintä on luvata, että isä ja äiti ja lapsi eivät katoa mihinkään. Kyllä se lapsi ehtii sitten vanhempana joskus käsittää, että nuorempiakin kuolee. Pikkulapsena vasta sen tajuaminen, että kaikki eivät ole ikuisia, on jo rajua, ja ensimmäinen pelkotilahan siitä tulee, että äitikin kuolee. Lapselle on kuitenkin lohdullista ajatella, että pappa katselee meitä enkelinä, ja kuulla, kun äiti haudalla juttelee papalle, kun on kova ikävä.

Meillä on aina puhuttu siitä, että kaikki ihmiset kuolee joskus. Ei siitä kannata tabua tehdä. Paljon on luettu AINA JA IKUISESTI-kuvakirjaa, joka tosi hyvä pienille. Minä en ole uskovainen, mutta lapsille olen kyllä puhunut taivaasta ja enkeleistä ja että kuolemassa ei ole mitään pelättävää, mutta sieltä ei tulla takaisin.

mun mielestä. Eli kun lapsi kysyy niin ei heti paukauteta kaikkia faktoja elintoiminnoista putkeen, tai kertomuksia taivaasta/helvetistä, vaan aluksi tunnustellaan mitä lapsi on valmis käsittelemään. Aluksi voi kysyä että mitä lapsi itse ajattelee kuoleman olevan. Joillekkin on todellakin mahdoton ajatus siitä että kaikki loppuu ja oma itse vain katoaa, siis että ei ole enää olemassa. Jos lapsi on herkästi ahdistuva niin silloin on minun mielestä parempi selittää asiat jatkuvuuden näkökulmasta, kuin vain todeta silloin elämä päättyy ja lakkaa olemasta.



Itse olisin toivonut että minulle olisi lapsena selitetty esimerkiksi monien uskontojen uskomuksista kuoleman suhteen, ja sanottu vaikka että ei kukaan oikeastaan osaa sanoa varmasti mitä se kuolema on. Kärsin pienenä pahasta kuolemanpelosta, ja sitä myöten vieläpä nukkumaanmenosta kun itselle sanottiin että kuolema on kuin nukkumista pois jne