Miksi, MIKSI, mä meinaan koko ajan suorittaa äitiyttä?
Mulla on muutenkin henkisesti tosi rankka työ ja sen lisäksi otan kauheat suorituspaineet äitiydestä.
Miksi kuvittelen, että mun 2,5-vuotiaalla pitäisi olla minuutintarkat rutiinit, paljon virikkeitä, ulkoilu on PAKOLLISTA, jne. Ruokaa murehdin koko ajan, vaikka poika ei todellakaan nälkiintyneeltä näytä.
Tuntuu etten alkuunkaan riitä ja että mun pitäisi olla suunnilleen ylitsevuotavan superäiti, joka koko ajan on tekemässä lapsen kanssa.
Ahdistaa tämä äitiys, tarviiko enää sitä mainita?
Nyt kyllä istutaan sylikkäin, lapsi syö aamupalaksi rypäleitä ja kattoo lastenohjelmia, minä juon kahvia ja palstailen. Ja suunnittelen mitä pitäis saada aikaiseksi jotta oltaisiin yhteiskuntakelpoinen perhe.
Kommentit (5)
taistelen sitä vastaan joka päivä.
Olen yksinäinen ja väsynyt.
Aina kun lapsi on isällään, makaan vain sohvalla elpymässä.
ap
Työelämässä opittu rytmi siirtyy helposti myös omaan elämään. Aivot jää helposti sellaiseen moodiin, että kaikkea pitää tehdä nopeasti ja tehokkaasti, täyttää koko aika jollain tekemisellä, vaikkei oikeassa elämässä tarvitse eikä pidäkään. Lapselle pitäisi antaa paljon sellaista aikaa, ettei ole "mitään tekemistä". Itsekin pitäisi totutella siihen.
Lohdutuksen sanana vain, että minusta ylisuorittajan on paljon helpompi opetella vähän löysäämään kuin alisuorittajan saamaan jotain rotia elämäänsä, jos on rutiinit ja elämänhallinta kadoksissa. Yritä aloittaa pienistä muutoksista kuten nyt vaikka ulkoilun kohdalla. Päätät vain jäädä sisälle välillä, jos sää on huono tai yhtään nappaa. Etkä soimaa itseäsi siitä, vaan "kehu" itseäsi mielessäsi myös esim. siitä, jos vaikka vain lököttelette lapsen kanssa sängyssä tekemättä mitään kummallista.
Ehkä täytät kaikella tekemisellä jotain henkistä tyhjiötä? Onko kaikki asiat hyvin elämässäsi vai mihin pitäisi tulla muutosta? Voi olla, että suorittamisella ja kontrollilla yrittääkin "kontrolloida" jotain muuta.
Pitäisi opetella olemaan armollisempi itseään kohtaan, kuulostelemaan itseään ja jaksamistaan. "Palkita" itseään mielessään myös siitä, että on vain levännyt olo ja rentoutunut - ei vain siitä, että on paiskinut duunia eli elänyt sitä arkea suorittamalla veren maku suussa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty (itsekin tätä opettelen) ;)
kyllä täysin alisuorittaja, jolla on vaikeuksia saada elämä hallintaan. Siksi meneekin suorittamisen puolelle kaikki.
Silloin kun lapsi on isällään, mulla ei todellakaan ole mitään "rotia" elämässä ja kun yrittää ylläpitää tätä "rotia" elämässä niin se on kamalan kuluttavaa!
Suosittelen terapiaa, neurooseista pääse eroon parhaiten kognitiivisella psykoterapialla. Ei tarvi sitten elpyä enää normaalista arjesta, kun neuroosit on poissa.
Sitten masennuin. Mun piti sairastua, että opin ottamaan rennommin. Toivon, että sinä pääset helpommalla. On paljon mukavampaa tehdä asiat omalla painollaan ja rauhassa, olen itsekin paljon rennompi nykyään.