on hulluinta, mitä exsäsi teki erotessa?

Kun ex-vaimo jäi kiinni pettämisestä. Niin ei ensinnäkään uskonut, että todella otan eron, vaan yritti tunkea kotiin takaisin. Luuli, että kaikki annetaan anteeksi ihan tuosta noin vain ja meni aivan sekaisin, kun ymmärsi, että olen tosissani.

Tuli sitten yllättäen kotiin, jossa olin pienten lasten kanssa. Alkoi uhkailemaan, että hän tappaa itsensä, jos en ota takaisin. Tämä ”näytös” upposi pieniin lapsiin oikein hyvin. Varsinkin kun äiti kiipesi etuterassin (aika monen metrin korkeudessa) kaiteen päälle muka ”hyppäämään” alas. Isompi lapsista meni ihan paniikkiin ja roikkui äidin lahkeessa kiinni, että älä äiti hyppää. Kun äidin paino alkoi vetämään lapsen jalkoja ilmaan niin, että pelästyin, että lapsikin menee siinä mukana, niin nykäisin äidin sitten kaiteen paremmalle puolelle.



Tässä vaiheessa äiti vaihtoi fiksusti strategiaa ja alkoi uhkailemaan, että tappaa minut. Jostain syystä tämä nauratti minua aika tavalla. Edelleen vaihtoi tragediaa ja alkoi sanomaan, että haluaa lapset itselleen. Siihen vastasin, että eihän sinusta ole ollut, eikä ole, miksikään äidiksi, joten en anna lapsia. Varsinkaan tuossa kunnossa olevalle äidille. Sitten hän alkoi uhkailemaan, että hän tappaa lapsensa, jos en anna niitä hänelle. Yritin sitten rauhoitella häntä, että anna nyt hyvä ihminen jo olla, että pienet lapset kattoo vieressä, kun äiti huutelee tappouhkauksia.



Että jotain rajaa sentään. Ja sanoin, että jos ei nyt häivy, niin soitan poliisit. Ei häipynyt. Otin kännykän käteen ja aloin soittamaan. Äiti suuttui ja tuli ja nykäisi puhelimen kädestäni ja löi sillä päähäni niin, että puhelimen akkukin irtosi. En reagoinut siihen itse mitenkään, koska minulla on kontrolli. Jos yhtään antaa naiselle takaisin, niin saa helposti lastensuojelukoneiston kimppuunsa, mitä miehen kannattaa pelätä. Sitä paitsi lapset olivat yhä siinä vieressä.



Menin sitten olohuoneen sohvalle istumaan yhdessä lasten kanssa. Äiti jatkoi tappopuheitaan ja alkoi sanomaan, että enkö usko, että hän voi tappaa meidät? Tavallaan yritti kiusata tappopuheillaan ja yllytti itseään suurempaan uhoon. Sanoin, että itse asiassa en kyllä taida uskoa… Sitten suht mielipuolinen kiilto silmissään suu vaahdossa äiti haki keittiöstä leipäveitsen ja sitä heilutellen lähti tulemaan kohti. Tässä vaiheessa nousin ylös sohvalta, että nykäisen veitsen pois häneltä kädestä. Hetken oikeasti luulin, että yrittää lyödä, mutta sitten perääntyi mielipuolisesti nauraen.



Tämän jälkeen hän meni keittiöön takaisin ja laittoi veitsen takaisin paikoilleen. Huokaisin helpotuksesta, että vaara ohi. No, tuli vielä keittiöstä huutamaan, että ”pidä vittu sitten lapsesi”! Samanaikaisesti pienempi lapsista, alle vuoden ikäinen, joka just opetteli kävelemään tukea pitkin, laskeutui alas sohvalta. Äiti ryntäsi vihassaan ja tönäisi lapsensa nurin, niin että lapsi lensi päin TV-tasoa (jotenkin jähmetyin tilanteessa ja en reagoinut tarpeeksi nopeasti). Ja poistui sitten saman tien.



Seuraavana päivänä äiti soitti mulle, että hän on hakenut lapset tarhasta ja että lapset muuttavat nyt hänen ja uuden miehen kotiin. Kova oli uho päällä ja lopuksi läimäytti luurin kiinni. No, en tästä hätääntynyt ja jäin kaupunkiin ruokaostoksille (olin siis töissä ja lapset tarhassa). Vähän reipas tunti kului ja sitten äiti soitti paniikissa mulle, että voitko tulla hakemaan lapset? Tosin oli vaikea saada selvää, että mitä äiti sanoi, kun lapset itkivät taustalla paniikinomaisesti. Lapsetkin olivat siis kirjaimellisesti innostuneet äidin ”uusi koti-ideasta”. Sovittiin sitten reffit keskikaupungin parkkipaikalle. Äiti tuli sinne ja ajoi auton vähän kauemmaksi minusta, että en näkisi hänen uutta miestään. Äiti kantoi lapset yksi kerrallaan syliini. Toinen lapsi lopetti heti itkunsa ja laitoin autoon turvaistuimeen. Toinen kiljui vielä sylissäni hetken, mutta lopetti parkunsa, kun aloin hyräilemään lasten ”rauhoittelulauluani”. Toivotin hyvää jatkoa äidin uuteen elämään ja mentiin lasten kaa makkarille syömään. Seuraavana aamuna äiti löytyi toisesta makuuhuoneesta, oli ilmeisesti tullut keskellä yötä kotiinsa omilla avaimillaan. Soperteli lapsille joko itkien tai nauraen (ehkä kumpaakin), että perhe on taas koossa. Että kaikki on hyvin. Että huomenna äiti tappaa ittensä…



No, vastaavaa sekoilua äidin taholta löytyy vaikka kuinka, mutta päätän tarinani tähän.



Pystyttekö panemaan sekoilussa paremmaksi?