Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voi ahdistus :(

Vierailija
06.07.2012 |

En edes tiedä mistä aloittaa,tulossa sekava kirjoitus...kunhan puran tuntojani.



Meillä on ollut miehen kanssa aina suunnaton rakkaus toisiamme kohtaan,syvä luottamus,tuki ja turva.Kaikki hukkui reilu puoli vuotta sitten kun mieheni piti jonkin asteista sutinaa työkaverinsa kanssa,ei pettänyt mutta tiivistä puhelinkanssakäymistä oli,viestittelyä yms..lupasi useaan kertaan lopettaa sen koska tiesi sen loukkaavan minua.Ja aina hän petti lupauksensa.Nyt se on loppu,tiedän sen.MIes valitsi lopulta minut,meidän taaperon ja pian syntyvän lapsen.



Suhteemme muuttui kaiken tämän jälkeen.Jäljellä on oikeastaan enään elämänkaveruus.Ei seksiä,ei pusuja,ei haleja,ei kainaloon ottamista mitä ennen tapahtui.Arki pyörii omalla painollaan.En edes tiedä rakastaako hän minua,minä häntä.Taidetaan olla ja elää vaan arkea.Kiintymystä kuitenkin vielä jotenki on.Olen eroakin miettinyt,olemme kuitenkin vasta 30+ v. eli voimme molemmat saada vielä sen parisuhteen.



Toisalta kun ajattelen eläväni ilman miestäni,ahdistaa,henki salpaantuu.Toisaalta,kuinka paljon helpompaa se olisi,ei tarvitse miettiä mitä toisen päässä liikkuu,haluuko hän minut ja vai jotain muuta.Mieheni on muuten kaikkineen loistava mies.Loistava isä.Mutta rakkaus taitaa olla kuollut.Kaikki mitä yhdessä teemme,teemme sen tälle pienelle taaperolle,retkiä,kyläilyä,mitä nyt normaali perhe tekee.Mutta kaksin emme tee mitään.



Tämä tuleva lapsi on toivottu,rakastettu.En tiedä missä hetken huumassa hänet saimme alulle,jossain välissä vissiin missä tunuti että kaikki on hyvin...Meillä on ihana koti,ihana tukiverkosto,jos voi sanoa,kulissit kunnossa.Itsellä sisällä on paha olo...minulla ainakin :'(

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
07.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti pääsette sopuun.

Vierailija
2/7 |
06.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pystyttekö siihen?



Vaikka teillä ei olisi enää tunteita, eihän se tarkoita, että pitäisi heti laittaa kattilat jakoon. Voihan sitä arkea jatkaa silti kahdestaan (jos vaan semmoiseen pystyy) saman katon alla. Se selvittäisi ilmaa. Sellainen epävarmuus syö IHAN hirveästi.



Tsemppiä, rankkaa on tuollainen ja vielä lasten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
06.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja paljon ollaankin..mitään vastausta ei oo kummallakaan kysymyksiin.Miehen mielstä kaikki on suht hyvin ja hän haluaa ehdottomasti jatkaa ja yrittää.Samoin haluan minä,ihan lastenkin takia.Ahdistaa vaan ihan hirveen paljon tää tilanne.Miten meille kävi näin? :'( En vaan tiedä miten tästä eteenpäin.Tämä kaikki syö minua aivan järkyttävän paljon.Nyt on pitempi pätkä mennyt hyvin mutta se tunne joka tässä hyvässä hetkessä on,on vain kaveruutta.-ap-

Vierailija
4/7 |
06.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei todellakaan oo helppo.

Vierailija
5/7 |
06.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos molemmat olette oikeasti sitoutuneita siihen että siinä suhteessa pysytään eikä muualle haikailla, ja myös näette vaivaa sen eteen että suhde paranee. Ei sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmeellistä vaan vain sitä että kunnioittaa toista ja arjessa suhtautuu lämpimästi. Usein ajan kanssa ne seksuaalisetkin tunteet palaavat takaisin.

Vierailija
6/7 |
06.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos molemmat olette oikeasti sitoutuneita siihen että siinä suhteessa pysytään eikä muualle haikailla, ja myös näette vaivaa sen eteen että suhde paranee. Ei sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmeellistä vaan vain sitä että kunnioittaa toista ja arjessa suhtautuu lämpimästi. Usein ajan kanssa ne seksuaalisetkin tunteet palaavat takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
06.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja me päädyttiin eroon.Hetki oltuamme erossa,palasimme kuitenkin yhteen.Onnkesi,koska nyt olemme taas umpirakastuneita :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi yksi