Opettelen sanomaan ei - ja vaikeaa on!

En tiedä miksi minusta on kasvanut tällainen myötäilijä. Pelkään konflikteja ja olen monesti oman jaksamisen äärirajoilla sekä töissä että vapaa-ajalla koska en osaa kieltäytyä misään. Tunnen järjetöntä syyllisyyttä ja omantunnon tuskia, jos kieltäydyn töistä vaikka voisin "periaatteessa" tehdä ne. Jos minulla ei ole mitään oikeaa painavaa syytä olla jostakin asiasta pois/jättää se tekemättä, ei:n sanominen on äärettömän vaikeaa. Vaikka se sitten merkitsisi vapaapäivän tai vähäisen vapaa-ajan tai suunnittelemattoman ajan uhraamista.



En mielestäni ole aina ollut tällainen nössö. Nykyään pelottaa että mitä minusta ajatellaan töissä, pidetäänkö minua laiskana ja saamattomana ja liian mukavuudenhaluisena yms. yms. Samalla yritän lukea jotain elämänvalmennussaitteja, joissa muistutetaan ettei kaikkeen tarvitse myöntyä ja oma hyvinvointi on tärkeintä.



Ole tässä sitten.