Kuka ottaa koiranpentua vauvaperheeseen? Järjen jättiläiset tietenkin!

Tyhmää yleistämistä, ja toi "vauva opetetaan pahoinpitelemään pentua" mitä hittoa se nyt meinaa?

Meillä on ollut kaksikin kertaa yhtäaikaa vauva ja pentu ja ihan hyvin on mennyt, sitä mieltä olen että kokemattoman ei pidä ottaa pentua samaan aikaan vauvan kanssa, eikä kenenkään juuri ennen vauvan syntymää koska ei voi tietää miten vaativa lapsi tulee..meille on tullut pentu vauvan ollessa 6kk ja tokalla kerralla taisi olla vajaan vuoden ikäinen vauva. Molemmat koirat ovat tervepäisiä ja meillä edelleen.

Suurin ongelma on se, että koiranpentu on rääkyvää ihmisvauvaa 100 kertaa ihanampi perheenlisäys, jolloin helposti käy niin että vauva jää vailla hoitoa ja ruokaa. Joka sekin olisi muuten ok, mutta jos vauva sattuu kuolemaan niin joutuu pian vankilaan tyhmien lakien takia, ja ressukka koiranpentu jää ilman vanhempiaan.

Jos ei ole aiemmin koiraa kouluttanut ja kasvattanut, niin ei ehkä kannata vauvaperheeseen sellaista ottaa. Onneksi on kuitenkin olemassa vastuullisia vanhempia ja vastuullisia koirankasvattajia, mitä selvästikään teistä muut kuin kakkonen ei ole.

Toinen koira hankittiin vuosi myöhemmin.



Olin varautunut melkoiseen katastrofiin aluksi, mutta kaikki menikin todella hienosti. Eka koiramme on pohjanpystykorvan ja jackrusselin sekoitus, sellainen näppäränkokoinen koira, jolla virtaa riittää. Mutta on myös nöyrä ja täyspäinen.



Meillä suurin syy koiran ottamiseen juuri tuolloin oli se, että olin itse kotona hoitovapaata aloittamassa. Eli vaikka meillä olikin ihmisvauva, oli mulla koiralle enemmän aikaa kuin mitä jos oisin ollut töissä. Sisäsiisteys oli helppo juttu opettaa ja kun vauva nukkui päiväunia, treenasin koiran kanssa.



Toinen koira on saksanpaimenkoira - collie - kultainen noutaja-cocktail ja on ollut huomattavasti vaativampi, siis lähinnä sellainen arkielämä ja peruskäytöstavat on ollut haasteellisemmat opettaa. Olen hyvilläni, että tämä ei ollut eka koiramme, ja tuli meille vasta sitten, kun esikoinen oli lähemmäs 2v. Mutta todella hieno koira tästäkin kasvoi ja nykyisin on pian 9-vuotias itse rauhallisuus, täysin pihassa pysyvä ja uskollinen kaveri, joka myös tarvittaessa puolustaa minua (on kerran tehnyt valehyökkäyksen, kun eräs päihtynyt mies yritti lähennellä minua iltalenkillä)



Ts. itselleni kävi ihan hienosti se, että vauva ja koiranpentu oli talossa yhtä aikaa :)

silloinhan minulla nimenomaan oli aikaa olla koiran kanssa ja opettaa sitä. Vauva oli puolivuotias koiran tullessa taloon, siinä oli ehtinyt jo hankalimmat vaiheet ohittaa.



Eikä meillä lapset saa rääkätä mitään eläimiä, en ymmärrä tuollaista ajatusta. Eläintä opetetaan toimimaan lasten kanssa ja lapsia koiran kanssa.



Ihan hyvä koira siitä tulikin, vaikkei minulla ollut mitään aiempaa koirakokemusta. Omasta mielestäni tämä oli oikein hyvä ratkaisu.

Luulen, että olet juuri kohderyhmää.

Minä olen kasvattanut koiria omalla kennelnimellä jo yli 15 vuotta ja olen sitä mieltä että kokenut koiraihminen voi halutessaan ottaa koiranpennun kun on vauva. Meillä on ollut pentuekin samaan aikaan talossa kun vauva. Mutta ihmistä jolla ei ole koskaan ennen ollut koiraa, en suosittele ensimmäistä ottamaan vauva-aikaan. Voi loppua voimat kesken kun ei se koiranpennun kasvatuskaan käy automaattisesti siinä arjen sivussa kuten kokeneemmalta.

Ihmisillä on erilaiset voimavarat.



Meillä oli 2 koiraa esikoisen syntyessä, seuraava koira ja vauva tulivat lähes samaan aikaan. Äitiyslomalla oli aikaa panostaa koiran koulutukseen alusta asti, kun oli päivän kotona. Myös sisäsiisteys kehittyi hyvin.



Nyt lapsi on jo isompi ja tuo pentukoirakin jo kisaa omassa lajissaan, joten jotain sille on ehditty opettaa vauvasta ja lapsista huolimatta.



Meillä ei myöskään lapset saa lyödä/läpsiä koiria, kuten eivät mitään muutakaan. Toisen lapsen kanssa on tätä jouduttu joskus kertaamaan. Koirilla on omat paikat, jossa saavat olla rauhassa. Niitä ei häiritä, kun nukkuvat.



Ennemminkin koiria ja lapsia tunteneena olen sitä mieltä, että vanhan koiran kanssa vauva on haasteellisempi. Vanha koira vaatii pennun lailla huomiota, on tottunut rauhalliseen elämään ja tiettyyn laumajärjestykseen.