vauva ja 4 vuotias, kannattaako ottaa koira?

Meille tuli koira, kun nuorimmat olivat 7-vuotiaita. Vasta silloin oikeastaan oli aikaa ja mahdollisuuksia koiran ottamiseen. Koiran kouluttaminen vie paljon aikaa, ja koiran kanssa tarvitsee välttämättä viettää joka päivä aikaa, ja lenkittää sitä - monta kertaa päivässä.



Kannatti odottaa. Nyt ei juuri ole huonoa omaatuntoa, kun kerkeää hoitaa sekä lapset että koiran.

Riepotti koiraa milloin mitenkin, vaikka kiellettiin kun se oli pentu ja koira muistaa sen ikänsä.

Koiran eka vuosi on tärkeä, se ei siitä muutu, miten kohtelee läheisiään.

Nyt tyttö "vihaa" koiraa, kun se ei ole sen kaveri.

Nyt varmaan moni suuttuu, mutta minun mielestäni koira on vaarallinen lapsiperheessä. Sellaisiakin tapauksia on ollut, että perheen lemmikki on vuosia tullut hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhtäkkiä pimahtanut ja raadellut. Muistatte ehkä lehdistä, tositapahtumia ovat.

Ja ajatelkaa miten äitiparka saa sovitettua yhteen koiran pissittämiset ja lasten ulkoilut. Juuri kun vauva nukkuu kotona syvässä unessa, alkaa koira ulista hätäänsä. Herätä siinä sitten vauva ja pue se, esim. talvipakkasella. Nelivuotias saattaa protestoida ja keiltäytyä pukeutumasta...

Tai sairaiden lasten kanssa joutuisi lähtemään ulos, koiran takia.

Minulle tuo tilanne olisi yhtä h -iä.

Koran karvoissa kulkeutuu esim. punkkeja sisään, ja myös ihmisiin. Ja onko kivaa, kun koira nuolee naamaa, kun on ensin puhdistanut itseään "sieltä".

Ulkona kun äiti työntää vaunuja ja taapero lähtee juoksemaan kadulle, miten äiti pääsee perässä koiran kanssa?

Oman kokemuksen mukaan on tosi työlästä. Pentua ja vauvaa kun ei voi pitää sekuntiakaan valvomatta keskenään, eikä pennulla ole samanlaista kärsivällisyyttä lasten kanssa kuin isommilla.



Meillä on myös aikuinen koira, ja se + pienetkin lapset on ihan hyvä yhdistelmä, joskin usein aika rasittava ja työläs. Mut aikuinen koira on luotettava, osaa jo esimerkiksi kulkea liikenteessä (ei vedä, ei rähise muille koirille, kulkee sievästi reunassa, pysähtyy ennen tienylitystä jne), jaksaa lapsien riepottelut, pysyy tontilla vaikka lapset päästäisivät sen karkaamaan jne. Mikään näistä ei ole pennun kohdalla itsestäänselvyys, ja on oikeasti aika rasittavaa jatkuvasti olla ohjaamassa pentua, kun lapsetkin on siinä iässä että heitäkin pitää koko ajan opettaa ja ohjata.

Koiran voisi hankkia mahdollisesti viiden vuoden kuluttua, mikäli ette hanki lisää lapsia. Vaikka koira olisi miten ihana, kahden lapsen kanssa välillä pinna kiristyy ja silloin koira joutuu helposti sijaiskärsijäksi. Ja koska luonnollisesti lapsen tarpeet menevät koiran tarpeiden edelle, olisi koiran hankkiminen kyllä nyt erittäin huono idea.

Lisäksi, pennun pitää päästä pissalle heti herättyään, syötyään, leikittyään, jotta siitä tulisi sisäsiisti. Se taas ei oikein kahden pienen lapsen kanssa onnistu.

Lue ainakin tämä ketju ensin joka kuvaa arkea koiran kanssa varsin hyvin. http://keskustelu.suomi24.fi/node/10447670#comment-0



Itsellä on reilu vuoden vanha koira ja täytyy sanoa että jos saisin palata siihen päivään jolloin päätin hankkia koiran niin valitsisin toisin. Onhan se ihana mutta kuitenkin koira. Sitä ei voi ottaa mukaan. Kylpylä-yöksi otimme sen kerran mukaan lemmikkihuoneeseen. Huoneesta haistoi aiemmat lemmikit ja koiramme huusi paniikissa heti kun suljimme oven. Odottelimme aikamme kunnes tajusimme että emme voi perheenä lähteä kylpemään tai naapurihuoneista /kerroksista tulee sanomista. Toisen vanhemman piti jäädä koiran kanssa. Samoin kävimme syömässä eri aikoina.



Otimme koiran 4kk ennen äitiysloman päättymistä joka oli ilmeisesti virhe. Itse ajattelin että on hyvä kun joku on aluksi kotona, mutta koira tottuikin siihen että hänen laumansa on melkein aina läsnä. Kun lähdin töihin koiraan iski kauhea eroahdistus. Kotiin tullessa oli järsitty ties mitä ja pissattu ja kakattu lattialle kun ahditunut koira ei hallitse rakkoa ei suolta. Siis ehdottomasti odottaisin.

kiitti vastauksista. Lisää kommenttejs?

Ongelma on siinä, ettei me tiedetä sun elämäntilanteesta oikein mitään. Miksi sä haluat koiran?

Aikuista koiraa en ottaisi lapsiperheeseen ollenkaan koiran tuoman riskin vuoksi (et voi koskaan tietää 100% varmasti koiran taustasta, ja riski vahinkoihin siksi mulle liian suuri)



Ja pentua en ottaisi (enää) vauvaperheeseen, koska koiranpentu on vauva ihan yhtä lailla... ja mulle kaksi vauvaa yhtä aikaa täysin erilaisine tarpeineen oli liikaa.



Meille sis tuli koiranpentu, kun esikoinen oli 10kk vanha, ja pentuaika oli ihan yhtä tuskaa, kaksi öisin herättävää, joiden syömisiä ja ulkoilutuksia joutui miettimään, kaksi sisäsiistiksi opetettavaa... huhhei.



Kolmas muksu oli 1,5v kun meille tuli koiranpentu, ja tuo kuvio toimi jo paljon paremmin.



En ymmärrä kauhistelua koirasta (isostakaan) lapsiperheessä. Itse olen ollut 3v, kun meille ensimmäinen koira (saksanpaimenkoira) tuli ja siitä lähtien meillä on aina ollut koiria (keskikokoisia ja isoja rotuja, jopa rotikka!) eikä koira ole koskaan aiheuttanut meillä vaaraa lapsille, senenempää minulle ja sisaruksilleni kuin nyt omatkaan koirani omille lapsilleni.



Kun ottaa pennun kasvamaan lauman jäseneksi, ja kun lauman säännöt ovat kaikille selvät, on melkoisen pienet todennäköisyydet ongelmille. Lasten ja koirien yhdistämisessä on kuitenkin muistettava molempien osapuolten pohjimmainen ennalta-arvaamattomuus, ja valvomatta ei lasta ja koiraa pidä jättää.



Esikoiseni menee syksyllä neljännelle ja toinen muksu tokalle. Lapsilla on tiukka kielto kavereiden tuomiselle kotiin silloin, kun kotona ei ole aikuista. Juurikin koiran takia. Koira ei tunne vieraan tapoja, eikä vieras koiran, joten turhia riskejä ei oteta.

No se olennaisin kysymys on, miksi sä haluat koiran teidän perheeseen? Oletko sä koiraihminen? Entä sun mies? Vai haluatko sä koiran sen takia, että susta tuntuu, että se "jotenkin sopisi täydelliseen perhekuvaan" tai että "olisihan se kiva kaveri lapsillekin" tai "voi kun olisi somaa kun olisi nämä kaksi lasta ja suloinen koirakin siinä"



Jos vastaus on joku noista jälkimmäisistä niin EI MISSÄÄN NIMESSÄ! Koira ei ole esine eikä se täydennä teidän perheonnea. Päinvastoin, kuten olet tästäkin ketjusta lukenut, moni lapsiperheen koira on huonosti koulutettu (eroahdistus jne) ja perhe "ei voi" jättää sitä ikinä mihinkään jne.



Mutta sitten se todellisuus:

Koira ei vaikuta perheen elämään juuri lainkaan. On aivan yhden tekevää, minkä ikäisiä ne lapset ovat, sillä koira oppii paikkansa ja lapsetkin oppivat koiran kanssa elämään. Mulla oli koira ennen lapsen syntymää ja uusia koiria on taloon tullut riippumatta lasten iästä -mutta me olemmekin koiraihmisiä. Meidän koira on hyvin koulutettu, se ei hypi vieraita vasten, se ei hauku, se ei kisko remmissa eikä tuhoa paikkoja. Se ei myöskään aiheuta mitään ääntä hotellissa, hoitopaikassa, kylpylässä jne, joten sen voi aina ottaa halutessaan mukaan reissuun.



Koira pötköttää huoneessa kun me muut kylvemme tai seikkailemme huvipuistosssa -missä nyt reissussa olemmekin. Ihan samalla tavallahan se arkenakin on 8-9h päivittäin yksin kun me olemme töissä -lomapäivät eivät eroa koiran arjesta mitenkään.



On myös todettava, että koirasta ei juurikaan ole lapsille kaveriksi. Tarkoitan, että kun meidän lapsemme ovat aina kasvaneet koirien keskellä niin he eivät juurikaan ole koirista edes kiinnostuneet. että koirat ovat kyllä enemmänkin minun ja mieheni harrastus kuin lasten kavereita.



Mutta tärkeintä on muistaa, että koiran hankinta on teidän vanhempien hankinta. Te hankitte sitä itsellenne -sillä se koira jää teille kun lapset muuttavat pois kotoa tai ovat liesussa murrosikäisinä. Haluatteko te koiran?

Oletan nyt ettet ap ole erityisen kokenut koirien kanssa. Meidän perheen kokemus on, että koirista on lapsille sekä seuraa että leikki- ja harrastuskaveriksi. En kuitenkaan ottaisi perheeseen, jossa on alle kouluikäisiä, tai ainakin pitää olla lähellä kouluikää. Lasten pitää tajuta käyttäytyä edes jollain tavalla johdonmukaisesti koiran kanssa. Vaikka aikuiset kuinka hyvin kouluttaisivat, on myös lapsen käyttäytymisellä suuri merkitys. Ja veikkaan että aika harva saa koiransa koulutettua ilman lapsiakaan yhtä hyvin kuin 12 :)

Tottakai koirasta on vaivaakin. Ei kannata ottaa jos yhtään epäilyttää oma jaksaminen. Ehtii sitä myöhemminkin.

Tykkään kovasti koirista. Tykkäisin lenkkeillä koiran kanssa ja että se olisi perheenjäsen.

Mietin vain, että riittääkö koiralle se vähäinen aika, mitä lapsiperheessä on sille tarjota...

Vai kärsiikö koira kun ei saisi niin paljoa aikaa, kuin mitä lapsettomassa perheessä pystytään antamaan.

koiralla mahdollisuutta olla vapaana? Meillä ei ole viell lasta, haavena on. Meidän koira tykkää olla todella paljon lasten kanssa. Leikkiä yms. Valvon tietysti tarkkana koko ajan, vaikka kiltti koira onkin.



Itseäni huolettaa se että miten sitten kun on vauva. Koiran karvaa on joka paikassa yms. Koko ajan saa sitten siivota. Haluisin kuitenkin pystyä pitämään vauvaa lattialla. Koira saattaa vahingossa osua lapseen kynnellä yms. Joten alkuun en ainakaan uskalla pitää vauvaa ja koiraa samassa huoneessa, silleen että oisivat samassa tasossa..



Mitä meillä ollut lapsia hoidossa, niin ollaan kyllä lasten kanssa yhdessä ulkoilutettu koiraa. Annettu juosta irti tai käyty lenkillä. Lapsi saa pyöräillä, juosta tai istua vaikka pulkassa talvella. Ihan hyvin on mennytkin sellaisten lasten kanssa, jotka osaa kävellä. Nuorin lapsi ollue siis 2v, jonka kanssa oon koiran antanut olla.



Alle vuoden vanhaa lasta en ole pitänyt koiran kanssa lattialla. Olen kuitenkin antanut nuuskia ja ihmetellä.

Ja veikkaan että aika harva saa koiransa koulutettua ilman lapsiakaan yhtä hyvin kuin 12 :)

Siis tä? Eihän toi edes ole mitään varsinaista kouluttamista vaan peruselämistä. Siis että koiran ei anneta hyppiä ihmisiä vasten ja kiskoa lenkillä -huokaus. Taitoa vaaditaan kun lähdetään kouluttamaan koiraa koiraurheilulajeihin kuten maastoetsintään tai tokoon, mutta se että opettaa koiralleen käytöstavat ei todella vaadi kovin suuria ihmeitä.

Tän takia Suomessa on niin paljon perheitä aivan romuna koiriensa kanssa kun niille ei opeteta alkeellisimpiakaan käytöstapoja.

Ja AP: luettuani sun viestit: älä missään nimessä ota koiraa! Ei sovellu teidän perheeseen.