Pitääkö varakkaiden isovanhempien auttaa

Eivätkö vanhempasi tajua itse tarjota apuaan?

Meillä on ollut tiukkaa, mutta onneksi olemme saaneet tukea vanhemmiltamme. Se on usein tullut esim. uusein kenkien hankinta lapselle tai parturissa käyttäminen.

Kysyä ei ole tarvinnut, ovat halunneet ihan itse auttaa - ja nimenomaan pikku kullanmurujaan, joilla on vaan ollut huono onni syntyä köyhille vanhemmille.

Sä et haluu apua ja se siitä. Ei ole velvollisuutta auttaa. (oliko ne nyt vanhempia vai isovanhempia?)

mutta jos he ovat itse halukkaita auttamaan ja tosiaan sen verran varakkaita ettei heidän rahoissaan se apu missään tunnu, niin minusta olisi aika typerää olla ottamatta apua vastaan jonkun epämääräisen "pakko pärjätä itse" ylpeyden takia.



Omat vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia ja ovat auttaneet minua paljon myös aikuisena rahallisesti. Ostaneet minulle auton, tukeneet 10 000 eurolla uuden talon hankintavaiheessa kun oli tiukkaa, laittaneet monta kertaa joulu- tai synttärilahjaksi tililleni rahaa melko hyvin. Opintoaikana tuli kuukausittain tilille 300 euroa lisätukea heiltä ja Stockmannin kortilla sai ostaa ruokaa heidän piikkiin. Olen hyvin kiitollinen avusta, miksi asiat pitäisi tehdä kituuttaen ja vaikeasti jos on mahdollista helpomminkin.



Ja osaan ihan käyttää itse rahaa ja säästääkin vaikkei ole kovin nuorena ollut pakko köyhyyden edessä sitä opetella ;)

monet toki haluaa sekä auttaa, että muutenkin siirtää omaisuutta hyvissä ajoin, vähän kerrallaan. Mutta pakko ei ole.



Itse en ole pyytänyt, mutta kun vanhemmat ovat tarjonneet, olen ottanut apua vastaan. Ja silloin kun rahat on opintoaikoina tai muuten olleet vähissä, sitä ei ole salattu.

Omat vanhemmat auttoi mut alkuun ja aina tarvittaessa on auttaneet. Isovanhemmat ei auttaneet mua kuin kannustamalla.



Omat vanhemmat on kuitenkin esim. mun tyttärellä ostaneet kaikki olohuoneen huonekalut kun hän muutti omaan asuntoon ja rahallisesti jeesaavat käsittääkseni jonkun verran. Samoin teen minä tyttäreni kohdalla. Annan rahaa välillä, ostan joskus sille jotain ja vien välillä syömään ja meillä se käy sunnuntaisin syömässä.



Ei siis mitään kauheista summista kyse, mutta tottakai jelpitään opiskelijaa.

Mielestäni on luonnollista auttaa jälkeläisiään, jos se on mahdollista ja tarpeen. Me emme ole saaneet emmekä pyytäneet apua isovanhemmilta, vaikka he ovat varakkaita. Pärjäämme itsekin. Toisaalta helpompaahan elämämme olisi, jos olisi suorastaan löysää rahaa. Sitä eivät isovanhemmat kuitenkaan ilmeisesti halua järjestää.

Asiassa on se toinen puoli.



Meillä ainakin äitini "loukkaantuisi", jos en pyytäisi apua sitä tarvitessani. He kun ihan oikeasti haluavat auttaa. Vaikkemme edes tarvitse apua.



Tilanne taitaa olla niin, että meillä vanhempani auttavat pyytämättäkin. Samoin miehen vanhemmat. Enemmänkin ongelmana miten edes joskus onnistuisi kieltäytymään siitä avusta.



Kaipa tämä on niin perhekohtaista.

Itse ajattelisin että autan tietenkin jos sellaiseen on mahdollisuus (ja näillä tulevilla perinnöillä pitäisi olla mahdollisuus, mitään ei ennakkoon jaeta todellakaan).



Jos taas muutun sellaiseksi kuin äitini, niin tuskin autan, vaan pikemminkin valitan kuinka köyhä olen. Valitan esim. yhteisen kesämökin kiinteistöverosta ja puhelinlaskustani ja pyydänkin aina tytärtäni soittamaan minulle päin. Valitan kuinka autoni huolto vie minut lähes vararikkoon ja samaan hengenvetoon esittelen juuri hankkimaan Vuittonin laukkua. Valitan myös velattoman kantakaupungissa sijaitsevan 4 h ja keittiö kämppäni vastikkeesta kuinka eläkeläisellä ei meinaa olla sellaiseen varaa ja kohta tulee putkiremontti ja mitäs sitten ja samalla kerron neljännestä ulkomaanmatkasta jonka olen varannut tälle vuoden ensimmäiselle puoliskolle, tosin vain yksi on suuntautunut kaukomaille ja muut ovat olleet "vain" kaupunkilomia".



ja kannustan tietenkin tyttäriäni panostamaan itseensä ja lähtemään shoppailuseuraksi ja reissuseuraksi (omalla kustannuksella tietenkin) ja palkkaamaan siivojan ja ikkunanpesijän ja lastenhoitajan "kun sulla on niin rankkaa" enkä ota kuuleviin korviinkaan sitä ettei heillä ehkä "ruuhkavuosina" asuntolainojen ollessa suurimmillaan ole varaa mihinkään ylimääräiseen koska "oothan sä sentään töissä" enkä mitenkään aio ymmärtää että oma eläkkeeni voisi kenties olla suurempi kuin tyttäreni palkka.



Ei auttaa ei tarvitse, mutta voisi ehkä yrittää joskus muistella aikaa kun niskassa oli asuntovelkaa ja autovelkaa ja yritti revetä töiden ja perhe-elämän vaatimuksiin. Paitsi niin, kun isovanhemmat auttoivat joka välissä niin miten sitä nyt tuollaisia edes muistaisi kun ei ole kokemusta.



Rahaa en pyydä enkä tarvitse, mutta tyhjästä valittamisen voisi lopettaa :)



Appivanhemmat taas ovat jo kymmenisen vuotta avanneet jokaisella vierailulla keskustelun siitä, kuinka he aikovat just nyt aloittaa järjestelyt omaisuuden siirtämisestä hyvissä ajoin lapsilleen, no mitään ei ole tapahtunut ja koko juttu alkaa olla noiden sisarusten välillä jo sellainen hauska vitsi. Mutta he eivät sentään valita että onpa köyhää.



Ja molempien vanhempien tapauksessa kyse on ihan merkittävästä omaisuudesta, ei todellakaan mistään eläkeläisten vähäisistä säästöistä.