Valitan tänne kun en halua läheisiä taas vaivata:

Mun naapurillani on ms-tauti, ja hänkin on väsynyt. Minusta voit hyvällä mielin tehdä juuri sitä ja siten kuin onnellisuus vaatii.

Onko sulla ketään joka voisi auttaa siivouksessa? Tai onko se nyt loppujen lopuksi niin kamalaa jos kämppä on sotkuinen, varmasti ystävätkin ymmärtävät jos sanot että et vain nyt pysty mihinkään ylimääräiseen. Voisitko edes jutella vaikka puhelimessa jonkun ystävän kanssa, saisit vähän purkaa mieltäsi.

ja mennä moneen paikkaan, harrastaa, nähdä ihmisiä...mutta kun en jaksa. TÄllä hetkellä puhuminen ja kirjoittaminenkin ovat sillä rajalla jaksasnko tehdä niitäkään.



Tää on hirveätä. On kuin olisi vankina omassa kehossaan eikä pääse pois. Henkinen tuska ja ahdistus kasvaa välillä suureksi. Mieli kuitenkin nimittäin toimii ja ajatukset pyörivät päässä.



ap

ootko mistäpäin?

mulla ei ole ystävää,ja voisin vaikka jeesata..

ootko mistäpäin?

mulla ei ole ystävää,ja voisin vaikka jeesata..

nii tämä oli vaan ehdotus..

ja eikä sulla ole harvinaisen hyvä syy olla just tekemättä mitään!! annat vaan olla,siivoot sitten kun jaksat.

olen Vantaalla. Mutta kyllähän mä tässä pärjäilen, en mä vieraita tai kyläilyjä niin jaksaisikaan kun olen uupumuksessa. Tiedän, että parempi päivä tulee taas. On vaan usein niin yksinäinen olo...



ap

Jos olisit mun kaverini niin tulisin mielelläni välillä vaikka siivoamaan ja laittamaan ruokaa:)

niin mua ei haittais sotkuisuus. Tulisin silti mielelläni käymään.



Ja nettikin on oiva yhteydenpitokeino, löytyy facebookit, twitterit, googleplussat, skypet, meset ja chatit. Niistäkin voi löytyä sosiaalisia kontakteja!

Lepäile rauhassa ja kerää voimiasi. Touhuat sitten, kun on parempi päivä. Koita kuitenkin päästä hieman ulkoilemaan, koska tällaisina kevään/alkukesän päivinä ulkoa, luonnosta ja auringosta saa hirveästi jos ei nyt suoranaisia voimia, niin ainakin mielenrauhaa ja iloa elämään. Toivon sinulle parempaa vointia!

olen Vantaalla. Mutta kyllähän mä tässä pärjäilen, en mä vieraita tai kyläilyjä niin jaksaisikaan kun olen uupumuksessa. Tiedän, että parempi päivä tulee taas. On vaan usein niin yksinäinen olo...

ap

ja minä yksinäinen lahesta..

noh,eikös av ole siinä mielessä hyvä,ettei tosiaan tarvitse puhua mitään,ja siltikin olkapäitä löytyy! ;)

kaikkea hyvää sinulle,ja parempia/terveempiä päiviä!

mutta ms-tautisi huomioiden sanoisin, että yritä ystävä hyvä liikkua ja tehdä juttuja (toki vointisi mukaan), sillä kun tuppaa olemaan kuntouttava vaikutus fyysisestikin. Voimia!

Tuli parempi mieli. Täytyy vaan yrittää jaksaa. Yritän joka päivä tehdä jotain ulkoilua tai vastaavaa jos suinkin jaksan, juuri tuon piristävän vaikutuksen takia. Etenkin iltaisin, koska silloin jaksan paremmin.



Kaverit/muut läheiset eivät vaan jaksa tätä minun nykyistä olotilaani. Monia heistä asia ilmeisesti ahdistaa. Eivät halua muistutusta siitä että tällaista on olemassa, ja kuka tahansa voi sairastua. Välttelevät.



Parhaat ystäväni ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Heillä on tietysti joku muu selitys siihen asiaan...



ap

Onneksi tosiaan on fb ja chatit, niin voit ehkä jakaa tuntojasi samassa tilanteessa olevien kanssa.



Pyydä joku ystävä siivoamaan ja kokkaamaan joskus kanssasi.



Onko koiran hankkiminen mahdoton ajatus? Koiran kanssa eläminen tuo sosiaalisuutta elämään. Mutta olisiko se liian raskasta? Tosin siinäkin naapuruston lapset ja koiraihmiset saattaisivat tulla apuihin.





Tsemppiä!