Lue keskustelun säännöt.
Ylihössäävä kummi
01.06.2012 |
En tiedä ylireagoinko lapseni kummin toimintaan, mutta mua on alkanut harmittaa se tapa jolla lapseni kummi puhuu lapselleni. Hän höpisee lapseni korvaan, että "jos olisit minun, muutaisimme sinne ja sinne" ja haluaa jo matkustaa lapsen kanssa naapurimaihin ja muualle Eurooppaan, vaikka lapsi on vasta alle vuoden! Hän myös jätti huomioitta sen, että pari ensimmäistä kuukautta olin jotenkin tosi kiinni lapsessani(varmaan hormoonihuuruissani) ja sanoin hänelle kerran, että minusta tuntuu, etten raaskisi antaa vauvaa kellekään edes syliin. Tähän hän vain totesi, että hän ainakin pitää vauvaa sylissä, vaikka minä en niin haluaiskaan. Jotenkin vaan koen, että kummi ei yhtään ymmärrä miten herkkä ja sensitiivinen asia oman lapsen saaminen ja hoitaminen on, ainakin minulle, ja koen että hän yrittää melkein tunkea väkisin lapseni ja minun väliin. Kummilla ei ole omia lapsia (sikäli kun sillä jotain merkitystä on). Ja kyllä minusta on arvokasta ja hienoa, että kummi on kiinnostunut lapsesta, ei siinä mitään, mutta en toisaalta mahda mitään sille, että murehdin asiaa, ehkä sitten turhaan. Onkohan kenelläkään vastaavaa kokemusta?
Kommentit (8)
Mutta tietenkin sanomani pätee myös toisinpäin, eli ei kummi voi tulla sinun ja lapsesi väliin. Kyllä minusta noin pienen lapsen syliin menosta äiti vielä päättää!
2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvallekin tekee hyvää nähdä ja kokea kaikenlaista, ties vaikka kummin sylistä tulisi se maailman toiseksi paras paikka. Sikäli ihan hyväkin, että kummi koittaa olla olemassa kummilapselleen ja minusta on myös aivan ihanaa, että kummi on innostunut miettimään myös tulevaisuutta. Voin nimittäin luvata, että kun lapsesi on muutaman vuoden sisään uhmaikäinen, viskoo puurot seinälle, huutaa että "ÄITI ON TYHMÄ!" ja kaataa vesimukin läppärisi päälle, ojennat lapsesi ilomielin kummille viikonloppuhoitoon. :D
lapsellasi on kummi, joka tuntuu oikeasti välittävän lapsesta ja sinä mussutat jotain omia itsetunto-ongelmiasi - normaalilla itsetunnolla varustettu ei kokisi tuota kovin kummoiseksi asiaksi.
Toisekseen tunnjut ripustautuvat lapseen lähes sairaalloisesti - muut eivät olisi saaneet pitää sylissä? Jos et omin avuin saa ajatuksiasi normaaleiksi niin mene hyvä ihminen juttelemaan ettet aiheuta lapsellesi vahinkoa tuolla ripustautumisella (tarkoittaen sitten kun lapsi on vanhempi).
Lapsellasi on kummi, joka on oikeasti kiinnostunut lapsesta ja haluaa osallistua tämän elämään muutenkin kuin lahja- ja rahasampona. Samaan aikaan sinä annat itsetunto-ongelmiesi tulla kummin ja lapsen väliin. Se ihmissuhde kun voi parhaimmillaan olla todella antoisa ja arvokas lapsen elämässä - ei samanlainen kuin äidin ja lapsen suhde, mutta omalla tavallaan arvokas. Minä en sellaista haluaisi pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä näe kummin roolia missään nimessä lahja-automaattina. On ihan mahdollista, että ylireagoin, itsetunto ongelmaa en kyllä allekirjoita, sen vuoksi muiden mielipiteitä halusinkin kysyä. Älkää kuitenkaan huoliko, lapseni on kyllä ollut vaikka kuinka monen tädin, sedän, kummin ja kaiman sylissä, ei siitä ole kyse, vaikka vauvan ekoina kuukausina olisin vain halunnut ihastella vauvaani tuntitolkulla, kaikessa rauhassa.
Kuten totesit, olet hormonihuuruissa ja silloin vauvaan liittyviin asioihin reagoi helposti tarpeettomankin voimakkaasti. Kummi lapsettomana ei ilmeisesti tätä hahmota. Tuo töksäytys että hän kyllä pitää sylissä vaikket sinä haluaisikaan on ihan tökerö. Kyllä sinä tosiaan päätät kuka lastasi sylissä pitää. Tosin hän tuskin tarkoitti tokaisuaan niin että omii lapsen sinun tahdostasi välittämättä. Kunhan jotain höpisi enempiä ajattelematta.
Kuulostaa siltä että hän pyrkii lapsettomana ihmisenä omalla tavallaan luomaan lapseen hyvää suhdetta, mikä onkin hyvä asia. Älä suotta sure, äitiä hän ei koskaan voi lapsen elämässä syrjäyttää. Huoli pois ja muista että viime kädessä sinulla on aina valta viheltää peli poikki jos kummilta karkaa homma lapasesta eikä osaa kunnioittaa sinun toiveitasi. Toivotaan ettei tälle tule kuitenkaan tarvetta, tuskin tuleekaan.
Minusta jonkin verran ylireagoit, mutta ymmärrän sinua(kin) kyllä. Toisaalta ajattelen, että lapsellasi ja kummillansa on oma henkilökohtainen ja sinusta erillinen suhteensa.
Sinuna miettisin, mitä kummilta oikein haluat (lapsi kun on niin pieni vielä, ei pysty omaa tahtoaan ilmaisemaan) ja ottaisin sitten tämän puheeksi, jos asia vielä vaivaa.
Minä olen kummi, ja olisin kyllä pettynyt, jos minun roolini olisi esim. vain ostaa lahjoja merkkipäivinä. Haluan aidosti olla lapsen elämässä yksi (tärkeä?) aikuinen.